vähän hirvittää jos minä olisin aiheuttanut jotain ahdistusta? En kyllä hirveesti usko että täällä edes käyt juuri ollenkaan. Jotain juttuja ja tuossa taas ollut ja sitten alkaa epäilyttämään. No ei se nyt ongelma sinänsä ymmärtäishän sitä lopettaa sit tämän kokonaan. Ja ei se nyt mikään salaisuus taida enää olla että ihastuin sinuun ja ajatellutkin melko paljon tässä ehkä noin reilun parin vuoden aikana. Ainahan sitä on aikonut ehdottaa jotain mut niin se on mennyt aina sisu kaulaan ja siirtänyt. Ja niinhän se on aina jäänyt tekemättä. Hyvää pääsiäisen aikaa siitä huolimatta ja ei tää elämä mene ikinä niin kuin elokuvissa mutta eteenpäin mennään kuitenkin.
Oikeesti mua
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Järkyttävää
Ei se mitään järkyttävää ole kuin hirvittävää. Yksinkertaisemmille kaikki pitää vääntää aina rautalangasta. :)
Kun kerroin että ahdistaa, tarkoitin tätä tilannetta, en sinua. Sinä olet vähiten ahdistava ihminen kaikista, yksi syy miksi susta pidän. Arvostan sua, olet ihana.
Olen sitä mieltä, että ihminen vastaa kuitenkin itse omasta ahdistuksestaan. Jos täällä lukeminen ahdistaa ja kuvittelee sivullisten kirjoitukset oman ihastuksen viesteiksi, niin palstalta on parempi poistua. Hyvin harvoin viesteissä on mitään varmasti tunnistavaa. Se voisi olla hän, mutta yhtä hyvin tai vielä todennäköisemmin joku muu samassa elämän tilanteessa. Ja jos taas täällä ei voisi käsitellä tunteitaan sen takia, että joku tuntematon kuvittelee viestin olevan itselleen niin eihän koko palstaa voisi olla. Järki päähän, kiitos!
Myöskään ei ole oikein syyttää toista siitä, jos vastapuoli ei lämpene tai ei voi tai ei halua muista syistä. Ei vastapuolen vika, jos pakit ahdistaa. Jos ei ole tunteita, on armollisempaa sanoa ei kuin esittää kiinnostunutta velvollisuudesta tai ”yrittää” vastoin tunnetta ja muutaman kuukauden jälkeen sanoa ei sittenkään.
Silti, ymmärrän toki, että ei aiheuttaa pettymyksen, surua ja osalle myös ahdistusta. Kun haluaisi niin paljon toista ja toisen lähelle ja jutella, ainakin itse koen näitä tunteita (paitsi ahdistusta). Olemme ihmisiä. Ja jos hän olisi samantekevä, niin ei tuntuisi missään, mutta kun tunteet on syvät ja vahvat, on irti päästäminen vaikeaa ja tuskallista. En kai ole vielä prosessissani niin pitkällä, että pystyn unohtamaan. Silloin kun suuri rakkaus osuu, ei voi kun antaa asialle aikaa. Elämää sekin.
Myös itsellä on melkein 2.5v tausta hänen tuntemisessa. Tunteistani olen pehmennetysti kertonut. Sisäinen pakko ja tarve päästä lähelle ajoi minut siihen. Oli pakko edes yrittää, vaikka pelkäsin ja jahkasin asiaa monta kuukautta. Onneksi yritin. En olisi sinut itseni kanssa, jos en olisi niin tehnyt. Tein itse mitä voin. Se ei ollut enää minusta kiinni, että elämäni rakkaus meni ohitse. Uskallusta oli silti haettava kauan, kun on isot panokset epäonnistuminen sattuu.
Suosittelen yrittämistä sinulle AP. Kerran se vain kirpasee. 😁
Kuinka ihminen voi vastata omasta ahdistuksestaan jos peruskoulukin on pakollinen ja opettajat aiheuttavat ahdistusta? Kaikki on aina oma vika ja rikkaat opettajat rikastuvat entisestään kun ovat niin täydellisiä ihmisiä?
Ei opettajien palkka iso ole (en ole opettaja). Suurin osa opettajista yrittää parhaansa.
Joillakin on taipumus ahdistua sellaisesta mistä joku toinen vain kohauttaa olkapäitään. Ei ihminen ahdistustaipumukselle mitään voi, mutta ei se myöskään ole ympäristön vika. Ja jollekin ahdistus on seurausta turvattomasta lapsuudesta, jollekin koulukiusaamisesta tms.. Näissä tapauksissa ihminen on kokenut vääryyttä. Ihminen voi myös olla neurobiologisesti valtaväestöstä eroava ja siksi sopeutuminen on haastavaa ilman oikeaa apua. Kun ei sopeudu, ahdistuukin helpommin.
Niimpä.
Kerrothan tuon myös ääneen ihastuksesi kohteelle.😉
Höh. No sitä ennen pitäisi varmaan olla jo puheväleissä, että niin pystyisi tekemään.
Kuvottava ihminen. Ei toisen alistamisen jälkeen
Suat uskoo mihin itse halust mutta jumala on harhskuvitelmoo miun mielest