Sinkkianodt

Ihan ensimmäistä kertaa luen sun jutustasi, veneillyt vasta 50 vuotta, mukava oppia uuttakin.

Olisiko sulla laittaa jotain linkkiä kyseiseen ongelmaan, kun en hakemallakaan löytänyt kotimaisilta tai ulkomaalaisilta sivuilta?

Toiseksi Suomen vesillä huomattavasti toimivampi anodimateriaali on alumiiniseos anodi kuin sinkki johtuen vetemme matala suolapitoisuus.

Jos on useampi anodi, voisivat paremmin varmistaa suojausta. Noiden anodien liitokset kun tahtovat hapettua ja yhteys veteen heikkenee. Pitäisi mittarilla tarkastaa anodien liitokset, mutta moniko meistä niin tekee? Useammalla anodilla voisi ainakin teoriassa varmistaa, että ainakin jokunen on vielä hyvin yhteydessä veneen ja moottorin tarvittavien kohteiden maadoituksesta veteen. Niin ja täällä sysisuomessa käytettävä mieluummin magnesium anodeja ainakin, jos veneilee pelkästään makeassa vedessä.

Metallirungon ongelma, eikä kovin todennäköinen. Siinä vety kulkee metallirungosta maalin läpi veteen ja irrottaa maalin. Siinä syntyy pari rungon ja alumiinin välille. Sinkki uhrautuu, mutta reaktio on niin voimakas, että vety liikkuu maalin läpi irrottaen sen.

Ei kannata menettää yöunia sen takia, mutta ilmiö on olemassa.

Puhtaan teoreettisesti tarkasteltuna jotain ongelmaa voisi ilmetä, jos samassa veneessä on sotkettu eri metallista tehtyjä anodeja. Kullakin metallilla on oma sähkökemiallinen potentiaali teräkseen nähden, jolloin eri potentiaalit voivat synnyttää virtoja, kun johtava vesi oikosulkee virtapiirin.

Kaikki on siis hyvin, jos jokainen anodi on samaa metallia, mutta ainakin teoreettinen riski on olemassa, jos samasta veneestä löytyy sinkkejä, alumiineja ja magnesiumeja. Ei veneen silti pitäisi syöpyä, mutta epäjaloin "sinkki" voi kadota odottamattoman nopeasti.

jonkinlainen riskitilanne on varmaan se, kun järvivene on muuttanut merelle tai päinvastoin ja vaihdetaan sinkkejä yksi kerrallaan?