Vesipisaroiden juovia tuulilasissa,,,
kuin kyyneleitä poskillani.
Ajan pois menneestä.
Minne kääntyisin tältä unohduksen tieltä?
Kaikissa viitoissa on sinun nimesi rakkaani...
kuin kyyneleitä poskillani.
Ajan pois menneestä.
Minne kääntyisin tältä unohduksen tieltä?
Kaikissa viitoissa on sinun nimesi rakkaani...
Vastaukset 9
Vanhimmat
surullinen
Unohduksen tie on mutkia täynnä, terävähuippuisia jäävuoria, kylmiä viimaisia tuntureita, sateen liukastamia kallioita, sammaleen peittämiä kiviä.
Kapea tie ja pieni polku.
Joskus on ajettava hyvin hiljaa...
päästäkseen perille..
itsensä luo.
...sai aikaan väristyksiä...
Sateessa ja tuulessa,,haapakin värisee..sen lehdet kahisevat ja vapisevat,,onko värinäsi samoin?
rivejä vain muutama,
aikaan saa hassuja tuntemuksia.
Väristyksiä iholla,
kyyneleen silmäkulmaan.
jokin kirjoituksessasi tuntuu syvällä,
sieluni uumenisssa,
ajatuksissa kaihoisissa.
Aistiesi vallassa,
herkkyytesi hurmassa,
intohimon kaihossa.
Kaikissa niissä sinun tulee piehtaroida...
Kaikki ne värisyttävät sisintäsi..
Aalto sisälläsi velloo ja lyö tyrskyjään vasten sydäntäsi....
Ulkokuori niin tyyni,
sisällä aalto kuohuva.
ilmettä peruslukemille,
kukaan ei tiedä.
sydämeeni kätken,
kiihkeän sykkeen,
elämäni huuman,
polttavan kaipauksen.
Nouseva usva,
harhainen katse,
jähmettynyt keho ja
sykkivä syli.
Nyt kaikki tämä leimahti yli.
Sinua haparoin ,
en löydä sinua sammaleiselta rantakalliolta.
En tarujen hiekasta.
En sinen aalloilta.
En vihreältä niityltä.
Sinut löydän vain sydämestäin,,muistini
turvin.
Suo minun sinut kohdata,jotta saisin sinusta kii.
Voisin sinut pyörryksiin keinuttaa,
taivutella hekumassa,
huulesi kostuttaa, jotta sinun ei olisi jano,
sillä kaipauksen suola janottaa....
voi, ota jo kiinni,
tartu käteen, syliisi purista,
upota minut suudelmiin.
Värisen kuin haavan lehti,
sylissäsi lämpimässä,
kuin lapsi painaudun sinuun.