Takana on yli 20 vuoden liitto ja täysin odottamatta rakastuin toiseen mieheen. Mitään muuta kuin keskusteluita ei kuitenkaan ole välilläe tapahtunut. Miten tällaisesta voi selviytyä? Onko muuta vaihtoehtoa kuin ero? Tahtoisin kuulla kokemuksia muilta, jotka ovat kokeneet vastaavaa.
Rakastuminen toiseen pitkässä suhteessa
Anonyymi
27768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
riippuu vähän mitä tunnet puolisoasi kohtaan?
No en kyllä yhtään mitään.
siinäpä sinulle vastaus.
Rakastumisia tulee ja menee. Ei kannata antaa liiton mennä, mikäli tunnet vielä miestäsi kohtaa, en suosittele tässä antamaan tunteelle periksi.
Mikäli et enää välitä tai suhde on muuten huono eri juttu.
Näin aluksi ajattelin, mutta aikakaan ei ole auttanut, vaan tunteet toista kohtaan eivät vähene. Tottakai välitän edelleen miehestänikin, mutta en tiedä rakastanko häntä enää tai pystynkö siihen edes enää.
Miksi roikut liitossa jos et tunne puolisoasi kohtaan yhtään mitään?
Välittää voit hänestä eron jälkeenkin.
Ei se vaan ole helppoa erotakaan, kun on pitkään oltu yhdessä. Se ei todellakaan ensimmäisenä edes tullut mieleeni.
Taitaapa olla lähinnä raha syynä. Mies maksaa kaiken. Kun löytää uuden elättäjän niin lähtee viikonlopun aikana kun mies matkoilla. Nähty on.
Raha ei ole se syy, vaan se, että on koko elämänsä "rakentanut" tältä pohjalta ja ajatellut, että tässä sitten ollaan loppuun saakka. Ja sitten huomaakin tunteiden hiipuneen ja kaikki pitäisi aloittaa alusta. Jos ei ole kokenut samaa, ei pysty käsittämään, miten vaikeaa se on.
Toinen samassa tilanteessa. Eipä auta aika.
Eihän se aika ole mikään ratkaisu vaan se, mitä olet valmis tekemään asioiden eteen. Ei mikään hoidu pelkällä peukaloitten pyörityksellä. Suuret oivallukset on hyvin yksinkertaisia.
Elämä on loppujen lopuksi aika lyhyt, en kyllä millään voi ymmärtää että tuhlaa sen huonossa parisuhteessa.
Sellainen joka ei osaa sitoutua ja ottaa vastuuta mistään ei ymmärräkään. Se on tää kertakäyttö kulttuuri myös ihmissuhteissa
No ei 20 vuotta kuulosta kovin kertakäyttöiseltä ja tosiaan miksi olla rakkaudettomassa suhteessa. On se väärin toistakin kohtaan.
Etenkin jos rakkauden täyteinen elämä odottaa toisaalla.
Toisen tunteista ei ole mitään tietoa, en tiedä, olisiko helpompaa, jos tietäisi? Ei välttämättä.
Kannattaa jutella molempien miesten kanssa erikseen pitkään ja hartaasti ennen suurta päätöstä. Sinä tiedät.
Se on erittäin raskas ja monimutkainen siirto päättää noin pitkäparisuhde mutta päättääpä se vielä uuden rakastumisen seassa. Kaiklien näiden tunteiden keskellä vielä uuden suhteen mahdollinen aloittaminen.
Rakastumisia tulee ja useimmat niistä menee ohi kun se voimakkain kemiallinen reaktio vaimenee ja kun sitä rakastumisen kohdettaan oppii tuntemaan paremmin. Paljastuu että hänkin on vain ihminen ja mies.
Jotain pitää tehdä mutta suhteesta toiseen pomppaaminen ei ole ratkaisu. Se että suhteessa olevana rakastuu johonkin toiseen ei tarkoita että se toinen olisi mahtava upea taatusti se oikeampi eikä rakastuminen tarkoita sitäkään että nykyinen suhde olisi toivoton tapaus.
Ero ei ratkaise tuota asiaa millään tavalla.
tottakai ero ratkaisee, sillä jos ei tiedä mitä haluaa niin tällöinhän olisi parasta olla yksin
Olin naimisissa, kun kohtasin elämäni rakkauden. Oltiin n. 16 vuotta naimisissa. Lopulta erottiin.
Mikäpä estää naimisissa olevaa rakastamasta toiseen? Vaikka täällä kuorossa huudetaan ettei varattu saa vilkuilla sivulle, on se täysin luonnollinen asia jos oma suhde ei ole kunnossa. Siinä parempaa suhdetta haaveillessa tulee samalla pohdittua omia valintoja ja niiden syitä.
Miettikää ja pohtikaa mitä toiselta haluatte, ja tutustukaa toisiinne kunnolla ennen päätöksiä. Ei ole helppoa tietä, mutta helpottaa jos on itsellä tieto mikä elämästä puuttuu. Ja mikä on oikea rakkaus ja mikä ihastuminen? Ja onko sitä rakkautta elämässä vai ei.
Paljon elämäänsä pohtinut mies, 20v. parisuhteen kokemuksella, silti reppuansa jo hiljalleen pakkailemassa...
Juuri näin, ei tällaista tapahdu, jos parisuhde on kunnossa. Sehän pitäisi saada takaisin, mutta mistä siihen keinot, jos ajatukset ja sydän on jo toisaalla. Ei ole helppoa, sen voin sanoa.
Jos suhteessa on vain lyhyt huonompi jakso, ja muuten olet ollut onnellinen, voi sen saada kuntoon. Omalla kohdalla tämä jatkunut jo vuosia, siksi pakkailen jo henkisesti reppuani.
Ei ollu helppoa.
Niin ja sitten on näitä jotka kuorossa huutaa että petä, petä, jätä, yksi elämä ja nai kaikkea mikä liikkuu. Koska ei voi tietää kuka niistä sadoista tulevista panoista olis vaikka se "oikea". Eikä haittaa vaikka itse on parisuhteessa. Ei haittaa myöskään se että toinen on parisuhteessa. Koska se voi olla juuri se "oikea rakkaus". Ei hyvää päivää. Miten olis reilu peli ja jos ei halua olla suhteessa niin lopettaa suhteen ja sitten antaa mennä. Pakkaa nyt sen reppunsa tai vit*u vaikka muumi mamman käsilaukun. Heippa
Vähän sama tilanne. Tunsin ihastusta, en pettänyt. Mutta ihastuminen sai tuntemaan mitä omasta suhteesta puuttui. Mies suuttui erosta ja ryhtyi pilaamaan muiden mukana elämääni. Nyt sitten ollaan väkisin yhdessä, koska mies ei anna eroa. Tai en saa siistiä eroa, josta voisin selviytyä hyvin henkisesti, maineellisesti ja taloudellisesti. Hänen sukuaan ja kavereitaan en tahdo nähdä. Meillä ei ole seksuaalista kanssa käymistä, toisen seura ahdistaa, ei luottamusta, ei puhuttavaa, ei oikeastaan mitään miksi olisimme yhdessä. Muuta kuin henkinen vointi, maine ja talous ja lapset. Ehkä joskus katkeruus muuttuu ystävyydeksi ja ero on mahdollinen. Että silleen. Kai ihmiset todella saa siitä jotain, että tunkevat itsensä toisten elämiin. Tärkein on tietysti, että miehen elämä saadaan siihen pisteeseen että kestää eron. Sitten kun hän on valmis.
Samalla tavalla huomasin itsekin minä suhteessa on rikki. Ihastuin toiseen ilman pettämistä, mutta huomasin että kaipaan tunnetta: ihastumista ja rakkautta. Ne ovat haihtuneet parisuhteesta jo vuosia sitten, liekö koskaan oikeasti olleetkaan vahvoja?
Vaimo oli jo aikanaan lähdössä, puhuin kuitenkin jäämään. Esikoinen syntyi, menimme järkiavioon, ja syntyi vielä kaksi lasta. Kaikki tunne taisikin olla lapsista johtuvaa, ei meidän välistä aidosti. Nyt olemme pelkät vanhemmat, ilman oikeaa suhdetta. En jaksa haaveilla yhteisen tulevaisuuden jatkoa, haluan oikeasti tiiviin ja tunteikkaan parisuhteen. Sellaisen missä rakastetaan ja riidellään, huudetaan ja lopulta sovitaan seksillä, niin että naapuritkin kuulee.
Räiskettä pitää olla mukana, ei pelkkää harmautta.
M40
Ota aikalisä jos voit. Muuta toiseen asuntoon jotta voit selvittää tunteesi. Kerro asiasta puolisollesi, älä pitkitä asiaa jos olet rakastunut. Ajattelen tässä lähinnä puolisoasi, voi olla kova paikka.