Tarina Porin kaduilta, joka on täysin mielikuvituksen tuotetta. Omistettu Henrik Mykrälle.
”Aja nyt vähän kovempaa!” noiduin mielessäni, kun joku neiti lykki 40 km/h kohti poliisilaitoksen ympyrää. Kuiva asfaltti ja laskeva ilta-aurinko, täydellinen kevätkeli. Lämpötila 5 astetta. Olin lähtenyt vain hetkeä aikaisemmin liikkeelle ja autoni oli vielä viileä kuin kalman syli. Poistuin ympyrästä Luvianpuistokadulle kohti Tiilimäkeä. Kiihdytin 2. vaihteella alamäkeen ja nautiskelin moottorin väännöstä.
”Ei voi olla totta”, ajattelin mielessäni. Ferrari 458 Italia seisoi paikallaan seuraavissa liikennevaloissa odottamassa vihreän vaihtumista. 458 oli ryhmittynyt kääntymään vasemmalle kohti Kespaa ja Keskussairaalaa. Todennäköisesti Henrik ottaa rampin Pori-Ulvila moottoritielle, mietin mielessäni. Ei todennäköistä, mutta mahdollista. Kuka Henkalla on kameramiehenä? Joku pyöri Ferarin etupenkillä kännykkä kädessä.
Pysähdyin liikennevaloihin 458:n taakse. Selasin nopeasti ajotietokoneesta moottorin jäähdytysnesteen lämpötilan. Rapiat 60 astetta. Ei likikään käyttölämpötilassa, mutta tarpeeksi sitä epätodennäköistä tilannetta varten, että joutuu antamaan hanaa.
Valo vaihtui vihreäksi. Liikennevaloissa ensimmäisenä oleva kuormuri kääntyi vasemmalle liian aikaisin ja sen takarenkaat pomppasivat rotvallin reunan yli. Ferrari 458 ajoi kuormurin perässä verkkaisesti alikulkuun ja laittoi vilkun oikealle. Kuorma-auto jatkoi eteenpäin kohti keskussairaalaa. Ei voi olla totta. Moottoritie kutsuu. Arvioin edelleen kisan muodostumisen todennäköisyyden pieneksi, mutta toisaalta 458:n ratissa oli tosi-tv-tähti Henrik Mykrä, joten kyllä tästä tulisi kisa. Ajoimme peräkkäin 180 asteen mutkaa, joka aukeaa kiihdytyskaistaksi Ulvilaan johtavalle moottoritielle. Baanan auetessa vilkku vasemmalle. Siirryin kiihdytyskaistalta suoraan ohituskaistalle. Olin ¾ kaasulla, mutta nousin silti melko ripeästi Ferrari 458 Italian viereen. Oikean käden peukku pystyssä heilutin Henkulle ”Hyvä homma” ja painoin kaasun lattiaan. Nyt se on menoa! Kameramies kannusti Huppu Hoota: ”Elite Run, Huppu Hoo!”
458 siirtyi välittömästi ohituskaistalle perääni. Taustapeilini alkoi huutaa Ferrari 458 Italian punaista, käskevää keulaa. ”Anna tietä!” kuului kuvaajan komennus Ferrarin etupenkiltä edessä ajavalle. ”150 km/h ja lappu lattiaan”, sanoi Ferraria ajava Henrik. Nopeusmittarin neulan noustessa kyltymättömällä tavalla ohitin muutaman hitaamman ajoneuvon, siirryin oikealle kaistalle ja tein tilaa 458:lle. Liikennettä oli tänään luvattoman paljon. Ferrari 458 Italia käveli Maranellon brutaalein voimin ohitseni täysin suvereenisti. 570 hevosvoimaa on paljon. Se otti heti kättelyssä pari-kolme autonmittaa etäisyyttä ja alkoi kadota horisonttiin. Kaasupoljin lattiassa saavutin jo seuraavaa hitaampaa autoilijaa ja siirryin ohituskaistalle Ferrari 458 Italian perään. Tällaista menoa ei ole nähty sitten vuoden 2003 Gumball-rallin.
Autoni keula ja tuulilasi saavat armotonta hiekan, pölyn ja pikkukuvien moukarointia. Nopeasti etenevä yläluokkainen 458 Italia imi talven lian, pölyn, hiekan ja pikkukivet tienpinnasta ja sinkosi jakojäännöksen vimmatusti päin näköäni. Tuulilasi ratisi, napsui ja paukahteli. Keula joutui kestämään pienimuotoista meteorisadetta. Tämä oli hiekkapuhallusta. Vahingot tässä nopeudessa ovat kertaluokkaa suuremmat kuin 120 km/h köröttelevän sunnuntaiautoilijan tuulilasiin sinkoilevat kivet aiheuttaisivat.
Ohitettuani hitaamman kulkijan siirryn takaisin oikealle kaistalle. Molemmat autot kelasivat lisää nopeutta. Lähitienoo raikui huipputehoilla toimivien moottorien voimaa. Kierroslukumittari lähenteli sopimattomalla tavalla punarajaa. Suurin pykälä sisään ja meno vain yltyi. Vauhti alkoi lähestyä miehekkäitä lukemia. Yhtä miehekäs oli yhdistelmärekka, jonka peräpää tuli minua vastaan yli 100 km/h vaikka olimme menossa samaan suuntaan! Pakottauduin takaisin vasemmalle kaistalle 458:n välittömään imuun. Meteorisade jatkui: 458:n tienpinnasta nostattama hiekka ja kivet rummuttivat tuulilasia ja autoni keulaa tavalla, joka tekee tuskaa kenelle tahansa. Tuulilasi sai muutaman mojovan paukahduksen ilmaan nousseista pikkukivistä. Yhdistelmärekka oli ohitettu muutamassa sekunnissa. Vaihdoin kaistaa takaisin oikealle ja sain hetken rauhan brutaalista pahoinpitelystä. Vauhti oli lisääntymässä mielettömästä järjettömäksi. Ferrari meni menojaan. Vetääkö se oikeasti yli 300 km/h muun liikenteen seassa, kelasin mielessäni?
jatkuu...
”Aja nyt vähän kovempaa!” noiduin mielessäni, kun joku neiti lykki 40 km/h kohti poliisilaitoksen ympyrää. Kuiva asfaltti ja laskeva ilta-aurinko, täydellinen kevätkeli. Lämpötila 5 astetta. Olin lähtenyt vain hetkeä aikaisemmin liikkeelle ja autoni oli vielä viileä kuin kalman syli. Poistuin ympyrästä Luvianpuistokadulle kohti Tiilimäkeä. Kiihdytin 2. vaihteella alamäkeen ja nautiskelin moottorin väännöstä.
”Ei voi olla totta”, ajattelin mielessäni. Ferrari 458 Italia seisoi paikallaan seuraavissa liikennevaloissa odottamassa vihreän vaihtumista. 458 oli ryhmittynyt kääntymään vasemmalle kohti Kespaa ja Keskussairaalaa. Todennäköisesti Henrik ottaa rampin Pori-Ulvila moottoritielle, mietin mielessäni. Ei todennäköistä, mutta mahdollista. Kuka Henkalla on kameramiehenä? Joku pyöri Ferarin etupenkillä kännykkä kädessä.
Pysähdyin liikennevaloihin 458:n taakse. Selasin nopeasti ajotietokoneesta moottorin jäähdytysnesteen lämpötilan. Rapiat 60 astetta. Ei likikään käyttölämpötilassa, mutta tarpeeksi sitä epätodennäköistä tilannetta varten, että joutuu antamaan hanaa.
Valo vaihtui vihreäksi. Liikennevaloissa ensimmäisenä oleva kuormuri kääntyi vasemmalle liian aikaisin ja sen takarenkaat pomppasivat rotvallin reunan yli. Ferrari 458 ajoi kuormurin perässä verkkaisesti alikulkuun ja laittoi vilkun oikealle. Kuorma-auto jatkoi eteenpäin kohti keskussairaalaa. Ei voi olla totta. Moottoritie kutsuu. Arvioin edelleen kisan muodostumisen todennäköisyyden pieneksi, mutta toisaalta 458:n ratissa oli tosi-tv-tähti Henrik Mykrä, joten kyllä tästä tulisi kisa. Ajoimme peräkkäin 180 asteen mutkaa, joka aukeaa kiihdytyskaistaksi Ulvilaan johtavalle moottoritielle. Baanan auetessa vilkku vasemmalle. Siirryin kiihdytyskaistalta suoraan ohituskaistalle. Olin ¾ kaasulla, mutta nousin silti melko ripeästi Ferrari 458 Italian viereen. Oikean käden peukku pystyssä heilutin Henkulle ”Hyvä homma” ja painoin kaasun lattiaan. Nyt se on menoa! Kameramies kannusti Huppu Hoota: ”Elite Run, Huppu Hoo!”
458 siirtyi välittömästi ohituskaistalle perääni. Taustapeilini alkoi huutaa Ferrari 458 Italian punaista, käskevää keulaa. ”Anna tietä!” kuului kuvaajan komennus Ferrarin etupenkiltä edessä ajavalle. ”150 km/h ja lappu lattiaan”, sanoi Ferraria ajava Henrik. Nopeusmittarin neulan noustessa kyltymättömällä tavalla ohitin muutaman hitaamman ajoneuvon, siirryin oikealle kaistalle ja tein tilaa 458:lle. Liikennettä oli tänään luvattoman paljon. Ferrari 458 Italia käveli Maranellon brutaalein voimin ohitseni täysin suvereenisti. 570 hevosvoimaa on paljon. Se otti heti kättelyssä pari-kolme autonmittaa etäisyyttä ja alkoi kadota horisonttiin. Kaasupoljin lattiassa saavutin jo seuraavaa hitaampaa autoilijaa ja siirryin ohituskaistalle Ferrari 458 Italian perään. Tällaista menoa ei ole nähty sitten vuoden 2003 Gumball-rallin.
Autoni keula ja tuulilasi saavat armotonta hiekan, pölyn ja pikkukuvien moukarointia. Nopeasti etenevä yläluokkainen 458 Italia imi talven lian, pölyn, hiekan ja pikkukivet tienpinnasta ja sinkosi jakojäännöksen vimmatusti päin näköäni. Tuulilasi ratisi, napsui ja paukahteli. Keula joutui kestämään pienimuotoista meteorisadetta. Tämä oli hiekkapuhallusta. Vahingot tässä nopeudessa ovat kertaluokkaa suuremmat kuin 120 km/h köröttelevän sunnuntaiautoilijan tuulilasiin sinkoilevat kivet aiheuttaisivat.
Ohitettuani hitaamman kulkijan siirryn takaisin oikealle kaistalle. Molemmat autot kelasivat lisää nopeutta. Lähitienoo raikui huipputehoilla toimivien moottorien voimaa. Kierroslukumittari lähenteli sopimattomalla tavalla punarajaa. Suurin pykälä sisään ja meno vain yltyi. Vauhti alkoi lähestyä miehekkäitä lukemia. Yhtä miehekäs oli yhdistelmärekka, jonka peräpää tuli minua vastaan yli 100 km/h vaikka olimme menossa samaan suuntaan! Pakottauduin takaisin vasemmalle kaistalle 458:n välittömään imuun. Meteorisade jatkui: 458:n tienpinnasta nostattama hiekka ja kivet rummuttivat tuulilasia ja autoni keulaa tavalla, joka tekee tuskaa kenelle tahansa. Tuulilasi sai muutaman mojovan paukahduksen ilmaan nousseista pikkukivistä. Yhdistelmärekka oli ohitettu muutamassa sekunnissa. Vaihdoin kaistaa takaisin oikealle ja sain hetken rauhan brutaalista pahoinpitelystä. Vauhti oli lisääntymässä mielettömästä järjettömäksi. Ferrari meni menojaan. Vetääkö se oikeasti yli 300 km/h muun liikenteen seassa, kelasin mielessäni?
jatkuu...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaasu vaihtui jarruksi, liike-energia kitkan kautta lämmöksi. Luovuin leikistä ja lisäsin välimatkaa saadakseni puhdasta ilmaa ja vapaata tietä eteeni. Ohitin hitaamman ajoneuvon ja annoin nopeuteni tasaantua jollain tavalla järjelliseen vauhtiin. Tampereentien silta lähestyi ja otin rampin pois Ulvilan moottoritieltä. En siksi, että Ferrari 458 Italia edelläni teki samoin, vaan siksi, että minun oli aika palata ajamaan omia teitäni, kohti omaa kohtaloani.
Saavutin Ferrari 458 Italian, joka hidasti, pysähtyi risteykseen ja kääntyi vasemmalle Tampereen suuntaan. 458 painoi sillalla kaasua, V8 kiekui äänekkäästi ja auto edessäni kiihtyi taas kohti horisonttia. Oli tullut aika erota.
Henrik lähti piilottamaan Ferraria virkavallalta. Minulla oli vain yksi tie takaisin Poriin: valtatie 2. Nopea pyrähdys ohi lentoaseman ja siitä edelleen Porin ytimeen, melankoliseen unohdukseen: Kivi-Porin katujen turvallisuuteen ja epämääräiseen tiedottomuuteen, pitenevien varjojen ja tunneköyhyyden tyyssijaan. Friikiksi friikkien sekaan.
Kannattaa klikata tuo aloitus auki. Siellä on vähän tekstiä: tarinan alku.
Sun kannattas kirjottaa joku kostea teos onanoinnistas, siitä tulisi takuulla best-selleri
Tuskin tulisi. Suomi24 Pori -foorumilla vastaanotto on parhaimmillaankin sarkastisen kannustavaa.
Hyvin kirjoitat, piruiluista ei kannata välittää
Komppaan, jos ei ole lainattu jostain...Hyvää tekstiä on.
Konkurssin partaalla hoippuva yrittäjä,enkä yhtään ihmettele jos asioita mietitään kullinnysällä on tilinpäätös tuollainen.
2016 plussalla hädintuskin 2K,seuraavana vuonna ruskaa pakkasella -32K
Lainahepenissä voi hetken heilua,lysti loppuu kuitenkin pian.
Kyllä varmaan harmittaa tietyn sukunimisiä ulvilalaisia maansiirtoihmisiä jos tämän jätkän nimi yhdistetään automaattisesti heidän maanmuokkausbisneksiinsä.
Miten tuo nuori raksajätkä muuten edes elää noin leveetä elämää? Tapetoinnillako nykyään Porscheja ostellaan? Vai onko tuon äiti se saman sukuniminen porilaisen kiinteistövälitystoimiston myyntijohtaja? Senkö rahoilla leveilee?
Ehkä rahat tulee Hiivakirnulta?