Teen aloituksen auttaakseni itseäni ja ehkä muitakin samassa tilanteessa olevia. Onko kukaan muu kokenut sellaista että tapaatte miehen, joka ei aluksi herätä ehkä niin paljoa kiinnostusta vaan korkeintaan että tuossa on ihan ok näköinen mies, mutta kun alat huomata hänen kiinnittävän enemmän huomiota teihin ja katseita, alat ihastumaan itsekin. Ihastus muuttuu voimakkaammaksi, kun katseet jatkuvat. Tunnet mielessäsi, että tässä se voisi olla se ''se oikea'' tai ainakin joku pitempiaikainen rakkaus minulle. Tilanne jatkuu, kunnes mies tekee aloitteen. Saamme yhteyden toisiimme ja juttelemme sosiaalisessa mediassa päiväkausia taukoamatta. Uskallat alkaa avata omaa kuortasi toiselle ja laskemaan suojamuurejasi alemmas. Viihdyt miehen seurassa ja koet että hänkin viihtyy, koska on iloinen ja innoissaan keskustellessaan kanssani. Tapaatte ja taas keskustelua kestää tuntikausia, lisäksi siihen meidän välillämme oli suunnaton seksuaalinen vetovoima ja kemia. Molemmat tuntevat ettei toisen luota haluaisi lähteä pois vaan haluaisi vain lisää ja lisää. Ei saa toisesta tarpeeksi.
Sitten menee muutamia päiviä tapaamisen jälkeen, keskustelemme edelleen netin välityksellä, emme ehkä niin paljon kuin alussa. Alat huomata ''varoituslippuja'' ilmassa kun toinen vaikuttaa vaivaantuneemmalta. Otat asian puheeksi ystävälliseen sävyyn ja kuulet sanat ''en tunne sinua kohtaan tarpeeksi''
Tienne lähtee eri teille, teen itselleni selväksi, että roikkumaan en jää. Jatkan elämää, koska itseäni arvostavalle naiselle ei tulla sanomaan että en kiinnosta ja odoteta että jäisin perään roikkumaan. Jatkan elämää, tai ainakin ulkopuolelle näytän jatkavani elämää. Todellisuudessa mietin iltakaudet asiaa ja tajuan 2 kk:n kohdalla että ''ei vitsit, mietin edelleen häntä''.
Näet häntä aina joskus ja olette tekemisissä neutraaleilla väleillä myöhemmin. Huomaat että hän katselee perääsi edelleen, tulee juttelemaan välillä, aistit kaipauksen tai jotain tunteita. Omat tunteesi heräävät jälleen. Kaipaat ja toivot, kaipaat ja toivot. Samalla mietit miten voisi olla pettämättä itseään ja menettämättä omanarvontuntoaan.
Samaan aikaan vaikka hän kaipaa perääsi, hän yrittää jatkaa elämäänsä eteenpäin, naisia hänelle riittäisi paljonkin. Kuinka kauan hänen pitää ns. ''lyödä itseään'' että hän ymmärtää?
Edelleen toisena päivänä saan omanarvontuntoni kohdalleen (järki), toisena hetkenä tunteet roihuavat (sydän).
Miksi joudun tällaisiin tilanteisiin.
Miksi hän ei ole minun kanssani jos hän sitä haluaa jossain sisimmässään?
Miksi hän ei pyydä anteeksi ja myönnä olleensa väärässä jolloin voisimme jatkaa siitä mihin jäimme tai ainakin kokeilla uudestaan.?
Miksi minun elämä tullaan aina sotkemaan?
Sitten menee muutamia päiviä tapaamisen jälkeen, keskustelemme edelleen netin välityksellä, emme ehkä niin paljon kuin alussa. Alat huomata ''varoituslippuja'' ilmassa kun toinen vaikuttaa vaivaantuneemmalta. Otat asian puheeksi ystävälliseen sävyyn ja kuulet sanat ''en tunne sinua kohtaan tarpeeksi''
Tienne lähtee eri teille, teen itselleni selväksi, että roikkumaan en jää. Jatkan elämää, koska itseäni arvostavalle naiselle ei tulla sanomaan että en kiinnosta ja odoteta että jäisin perään roikkumaan. Jatkan elämää, tai ainakin ulkopuolelle näytän jatkavani elämää. Todellisuudessa mietin iltakaudet asiaa ja tajuan 2 kk:n kohdalla että ''ei vitsit, mietin edelleen häntä''.
Näet häntä aina joskus ja olette tekemisissä neutraaleilla väleillä myöhemmin. Huomaat että hän katselee perääsi edelleen, tulee juttelemaan välillä, aistit kaipauksen tai jotain tunteita. Omat tunteesi heräävät jälleen. Kaipaat ja toivot, kaipaat ja toivot. Samalla mietit miten voisi olla pettämättä itseään ja menettämättä omanarvontuntoaan.
Samaan aikaan vaikka hän kaipaa perääsi, hän yrittää jatkaa elämäänsä eteenpäin, naisia hänelle riittäisi paljonkin. Kuinka kauan hänen pitää ns. ''lyödä itseään'' että hän ymmärtää?
Edelleen toisena päivänä saan omanarvontuntoni kohdalleen (järki), toisena hetkenä tunteet roihuavat (sydän).
Miksi joudun tällaisiin tilanteisiin.
Miksi hän ei ole minun kanssani jos hän sitä haluaa jossain sisimmässään?
Miksi hän ei pyydä anteeksi ja myönnä olleensa väärässä jolloin voisimme jatkaa siitä mihin jäimme tai ainakin kokeilla uudestaan.?
Miksi minun elämä tullaan aina sotkemaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kuulosta pelimieheltä.
Ihastus vain laimeni kun tutustuitte. Kemia oli ylsipuolista
Kun sanoo ettei tunne tarpeeksi ei tunne tarpeeksi
Ei ole tarpeeksi ihastunut et sytytä
Pelimies pitää noilla katseilla sinut roikkumassa niin kuin ne kaikki muutkin.
Ei hän halua sitä sisimmässään. Siinä syy.
Voinen luokitella itseni peluriksi. Oikeasti, luulen että kyseessä on kunnioituksen puute. Monesti te naiset heittäydytte avuttomiksi ihan luonnostaan. Se on joku opetettu juttu teille, mikä nykyaikaisessi kulutuskulttuurissa luo omat käyttäytymismallinsa. Minä ainakin rakastan vahvasieluista naista. Olen itseasiassa juuri havainnoinut erään neidin elämässäni, joka "äijyydellään" pesisi minunkin miehuuteni mennen tullen.
Tämä on itseasiassa kiehtovaa siksi, koska suurten ikäpolvien miehet ovat kaukana takana sotaveteraaneista, jota enää nuorempi sukupolvi ei enää muista.
Jos maloia ei löydä enää todellisesta maailmasta, se korvataan jollain muulla.
Tässä tietynlainen nöyryys, avarakatseisuus ja itsekunnioitus on tärkeässä asemassa. Että uskaltaa ottaa oppia nykyaikaidelta, terveellä itsekunnioituksella vatustetulta naiselta.
Minä ainakin sytyn pärjäävästä naisesta. Se on seksikästä ja kiehtovaa. Ja harvinaista.
Miten niin harvinaista? Miten pärjäävä nainen määritellään? Pitääkö olla omaisuutta ja kyynärpäät? Viekas luonne? Keinoja kaihtamatta tyyppinen nainenko?
Tuo kirjoitus herätti todellakin kysymyksiä. Millä tavoin naiset heittäytyvät avuttomiksi? Kerroppa esimerkki.
Vastaanpas nyt tauon jälkeen aloitukseeni.
Uskon että ihmisiä on monenlaisia. Toiset miehet ovat feminiimisempiä kuin toiset ja toisen ovat maskuliinisempia. Nämä feminiimisemmät miehet tarvitsevat mahdollisesti vierelleen maskuliinisen naisen joka ottaa sen minkä tahtoo ja on se ns. Hallitsevampi osapuoli. Sitten on nämä maskuliinisemmat miehet jotka tarvitsevat vierelleen feminiimisemmän naisen. Saattaa olla karkea yleistys, mutta uskon että näin se yleisesti menee tai ainakin joskus. Itse ainakin naisena en tyrkytä itseäni, että jos toinen sanoo etten kiinnosta häntä, en todellakaan ala väkisin yrittämään muuttamaan hänen tunteitaan minua kohtaan vaan annan hänelle vapauden tehdä sitten mitä haluaa ja kenenkin kanssa mutta tietenkin ilman minua sitten. Ja jos miehellä ei ole ns. "munaa" tulla myöntämään virhettään että ymmärsi ja tajusi että haluaakin olla minun kanssani esimerkiksi ja on kypsempi ihminen kuin alussa, niin ei todellakaan ole minun tehtäväni olla vieressä tekemässä sitä työtä mikä kuuluisi hänelle. Koska muuten kunnioitusta ei tulla koskaan saamaan siihen suhteeseen.
Sitten on elämäntilanneriippuvainen tilanne. En enää usko ainakaan tällä hetkellä että kyse olisi pelkästään kyse siitä että lopahtaako kiinnostus ja missä tilanteessa. Itse elämää nähneenä olen kokenut että kun olin itse elämäni kriisitilanteessa ja etsin itseäni, en itse kyennyt parisuhteeseen kenenkään kanssa, yritin kyllä ja tunsin hetkellisesti tunteita, suuriakin, mutta sitten ne aina lopahtivat. Koska miten ihminen voisi alkaa suhteeseen tai rakastaa toista jos ei tiedä kuka itse on ja ei rakasta eikä ole hyväksynyt ensin itse itseään.
Nyt itse monta aikaa itsekseni olleena ja ainaki osaksi jo itseni tuntevana ihmisenä, tiedän kuka olen ja mitä tarvitsen ja halajan, kun kohdalle sattuu sellainen ihminen jossa yhdistyy piirteet ja olen ihmisenä valmis oikeasti suhteeseen, totta kai annan asioiden mennä ja avaan itseni. Mutta kun vastassa on ihminen joka ei sitten olekaan valmis täysin, tai on eronnut vasta suhteesta eikä ole välttämättä koskaan joutunut kohtaamaan oikeaa identiteetti/ikäkriisiä ja todellista elämää itsekseen yms, silloin tällainen ihminen on erittäin taipuvainen antamaan ristiriitaisia viestejä monelle ihmiselle samaan aikaan koska hän ei vain tiedä todellisuudessa kuka hän itse on tai mitä hän haluaa.
Eli kaiken avain kaikkeen on se että etsikään ihmiset itsenne ensin ennenkuin alatte antaa ihmisille ymmärtää suurempaa kuin mitä on ja ennenkaikkea totuus ja rehellisyys siitä mitä sydämessä on. On ok olla hukassa oman elämänsä kanssa, mutta se ei oikeuta sotkemaan toisten ihmisen elämiä.
Ja totta kai tunteet pelaa myös suurta roolia asiassa, mutta mistä tunteet on ylipäätänsä heijastus? En muista tarkkaan psykologiasta, mutta asia meni jotenki siten että rakastut jotenkin toisen ihmisen heijastuksen itsestäsi tai jotenkin siten, fiksummat voivat korjata jos on korjattavaa.
Että sellaista pohdintaa tälle illalle.
Että sinäkin joka pidät itseäsi pelimiehenä, mene rehellisesti peilin eteen ja tutustu itseesi kuka oikeasti olet, siis oikeasti kuka olet, eli mitkä ovat sinun sekä hyvät että huonot puolet. Ei se määritä sinua kuinka monta sänkyjuttua sinulla on ollut tai kuinka montaa naista olet onnistunut fuulaamaan elämässäsi. Kun totuus on se että sinäkin olet vain ihminen kuten kaikki muutkin, käyt paskalla, haiset pahalle jos et peseydy ja elämässä kovan paikan tullen sinullakin on rajasi, jne. Ei ole tarkoitus loukata jne mutta itse ainakin olen elämässäni joutunut kokemaan sen hyvin selkeästi että Minäkin olen vain ihminen, tavallinen ihminen, ja en näytä todellakaan joka päivä siltä että olen Hollywood- tähti jne.
Olemme kaikki vain ihmisiä.
-ap
Kaikkein mahtavinta on antaa fiksuna naikkosena opetus juuri tällaisille miehille :D
Teidät nimittäin haistaa kaukaa. Hyvin helppo antaa ymmärtää, ettei muka huomaa vedätystä.. Yhdenlaista hupia seurata itsestään liikaa luulevaa miestä, joka on koko ajan pari askelta jäljessä, luullen olevansa tilanteen herra.
Ihan vasta tuli yhdelle tällaisille mikkihiirelle tehtyä vastaavat temput, mieheksi on vaikea hänenlaisiaan aidosti kutsua.
Ei kannattaisi koskaan aliarvioida naista ;)
Aloituksessa kerrottiin normi ihastuminen joka ei sitten vahvistunut toisella osapuolella. Mitäpä jos tämä mies välittää susta muuten ja haluaa olla ystävällinen. Ei ole pelimies.