Peilissäni

Hiljennän pääni ja sukellan mieleeni
Ohitan pakoni, kohtaan pelkoni.
Hiljaiset lauseet tulvivat hyökyaaltona
Kynääni,
joka luo uuden maailman.
Runoilen ja taiteilen maailmaani
maalailen.
Kuoreni kuorin
ja
avaudun maailmalle
minä, joka olen hiljainen valhe.

Miljoonia teitä nään samanlaisia,
milloin näen yksilön ainutlaatuisen.
Kyllästymistä, pettymistä,
yksinäisyyttä perä perään.
Hiljaisia tunteja ja viuhuvia päiviä,
lumihiutaleiden lailla laistani ei näy.
En kyllästynytkään maailmaani,
kyllästyin muihin.
En olekaan pimeys maailmassani,
olen värit maalauksessasi.

Kastele minut jalkojani myöten,
älä anna kukan kuihtua kuoliaaksi.
Anna sen kasvaa kaikista kauneimmaksi,
tue paksuja varsia kaunokaisen,
sui terälehtiä lailla silkkisen harjan,
syrji kateutta, sitä jumalan pahetta.
Älä luhista muita pelastaaksesi itsesi
paranna muut tappaaksesi itsesi.

Muutan silmiesi syvyyksiin,
muutan ilmeesi kokonaan,
inhoat silmiäsi.
Siksi peilikuva ruma rikotaan,
mutta älä kultaseni huoli,
tulen kanssasi uimaan ammeeseen,
Autan nuo silmät kamalat hukuttamaan.
Sillä olen ainut ystäväsi.

Tanssi tanssi se viimeinen tanssi,
laula laula viimeinen huuto.
Tänään minä sinua en kestä enää,
peilikuvani katoa kadoksiin.
Säröjä säröjä lattialla kylmällä,
verta liikaa jaloissa typerän,
tanssi tanssi veren huumassa,
kunnes lepäät uurnassa harmaassa.