Huuto, jota kukaan ei kuule

Haluan huutaa,
Haluan huutaa kaiken tuskan ja kivun
ulos.
Haluan huutaa jollekkin,
päin naamaa kasvot punaisina.
Haluan huutaa, jotta he ymmärtäisivät.
Ymmärtäisivät minua.

Kuukausien takaiset muistot pyörivät
päässäni kuin loputon filminauha,
katson sitä tummentavat lasit päässäni.
Ei filmissä enää näy kirkkaita värejä tai
leveitä hymyjä.
Lasien läpi kaikki näyttää harmaalta ja
synkältä, hymyt valahtavat irvistyksiksi
jotka pilkkaavat.

Ne kääntävät veistä haavassa,
repivät haavat uudelleen auki,
viiltävät uusia arpia kehooni.

Vereni pulppuaa suonista virtoina,
jokina, muttei se ketään tavoita,
myrkyttää ympäristönsä.

Haluan huutaa mutta,
suuni on sidottu,
huuleni ommeltu yhteen,
kieleni solmittu.

Kuulkaa kuiskaukseni.