Jouduin taas kerran osastolle jonne menin tk:n lääkärin lähetteellä. Olin tuolloin psykoosissa ja käyttäydyin todella huonosti vastaanotolla ja odotustilassa. Nyt se tuntuu ihan painajaiselta.
Nyt minun pitäisi mennä käymään hoitajalla samassa paikassa, mutta en kehtaa mennä sinne. Näitä tilanteita, jopa pahempia, on ollut ennenkin. Tällä kertaa en vain pääse yli häpeästä. Auttakaa joku please :(
Nyt minun pitäisi mennä käymään hoitajalla samassa paikassa, mutta en kehtaa mennä sinne. Näitä tilanteita, jopa pahempia, on ollut ennenkin. Tällä kertaa en vain pääse yli häpeästä. Auttakaa joku please :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jollei terveyskeskuksessa ja osastolla ymmärretä mielenterveyden ongelmia, niin silloin työskennellään väärällä alalla. Jos taas häpeät mahdollisia muita asiakkaita, niin kyllä heidänkin täytyy ymmärtää, että terveyskeskus ja psykiatrinen osasto on myös mielenterveysongelmien hoitoon tarkoitettu paikka.
Häntä pystyyn vaan.
Kiitos. Noinhan se on. Jospa selviän jotenkin.
Jos asia painaa, ja muistat jonkun henkilön, jota kohtaan käyttäydyit huonosti, niin voihan sitä pyytää anteeksi. Helpottaa se omaa oloakin, ettei tarvitse kantaa turhaa syyllisyyttä.
En tosin pidä anteeksipyyntöä välttämättömänä, jos syy huonoon käytökseen on psykoosi.
Lähinnä lääkärin kanssa puhuminen oli vaikeaa, kun taustalla kuului ääniä omassa päässä. Muita asiakkaita en muista enää, mutta he puhuivat mitä ajattelin, mikä oli outoa. Meinasin lähteäkin monta kertaa pois, kun luulin ettei minun kuulu olla siellä. Puoliso on ainoa joka kärsi ja jolta voin pyytää anteeksi. Tuntuu vaan, ettei mulla ole enää oikeutta mennä sinne, kun olen ollut sellainen. Pakko se kuitenkin on.
Miksi sun pitäisi hävetä... Ei tarvi… Kenelle tahansa voi käydä noin. Koit varmaan suurta kärsimystä, kun menit psykoosiin.
Kiinnostaisi kuulla mitä se psykoosi sulle merkitsi. Mitä ne äänet sanoivat, ja mistä tapahtumat sai alkunsa. Koska mulla on se käsitys, että psykoosi on mielentila, jossa ihminen käy läpi jotain itselleen hyvin merkityksellistä ja traumaattista aikaisempaa kokemusta. Jotain vaikeaa juttua, joka on ollut kestämätön, ja koska silloin ei ollut ketään johon olisi voinut luottaa, ja jolle puhua siitä, niin se pakkautuu sisään ja myöhemmin tulee psykoosina ulos.
Ihminen ei siis niinkään puhu "hulluja" silloin kun on "hullu". Vaan ihan järkeviä. Se vaan on sellaisessa muodossa se asia ettei sitä heti kaikki ymmärrä. Jos paikalla on joku joka jaksaa kuunnella ja tukea, niin asiat voi lähteä selviämään ihan toisella tavalla kuin jos vaan annetaan lääkkeitä. Näin toimitaan avoimen dialogin hoitomallissa, joka on käytössä Länsi-Lapissa Keroputaan sairaalassa. Googlaa vaikka dokumentti hakusanoilla "avoin dialogi YouTube".
Oot liian kiltti. Ei niiden hoitajien edessä tarvitse hävetä. Ovat itsekin aika häpäsyjä ne pöpilän hoitajat. Niille maksetaan siitä työstään. Heidät on koulutettu siihen työhön tai ainakin pitäisi olla. Miksi häpeät siellä? Häpäiseekö ne sinua? On todella väärin, jos häpäisevät, se ei missään nimessä kuulu heidän työnkuvaan.