Olen tuntenut olevani masentunut jo useamman vuoden. Mutta haluaisin tietää onko tilanteeni pahentunut jo niin paljon että sairaus olisi vakava.
Aloin itse huolestua itsestäni kun huomasin muuttuneeni todella. En ole enään niin ulospäinsuuntautunut, rohkea, itsenäinen tyttö kuin ennen. Mietin joka hetki että mitä muut ajattelevat siitä mitä teen, miltä näytän. Vaikkei se minua kiinnota kiven vertaa mitä muut ajatteleat tai ennen ei ainakaan kiinnostanut.
Nykyään en jaksa tehdä mitään muuta kuin maata kotona ja olla tekemättä mitään. Koti työtkin jäävät täysin tekemättä. Minulla on unettomuutta ja ahdistun helposti. Minua ahdistaa kun joku pääsee lähelle minua tai mikä tahansa minuun liittyvä. Etenkin menneisyyteeni. Ahdistuneisuuden tunne saa minussa aikaan huimia ärtyneisyys kohtauksia, jolloin huudan vain suotta kaikille. Myöskin ruokahaluni katoaa.
Tai no ruokahaluni on kadonnut jo muutenkin. Mutta se nyt on taas toinen tarina.
Aloin itse huolestua itsestäni kun huomasin muuttuneeni todella. En ole enään niin ulospäinsuuntautunut, rohkea, itsenäinen tyttö kuin ennen. Mietin joka hetki että mitä muut ajattelevat siitä mitä teen, miltä näytän. Vaikkei se minua kiinnota kiven vertaa mitä muut ajatteleat tai ennen ei ainakaan kiinnostanut.
Nykyään en jaksa tehdä mitään muuta kuin maata kotona ja olla tekemättä mitään. Koti työtkin jäävät täysin tekemättä. Minulla on unettomuutta ja ahdistun helposti. Minua ahdistaa kun joku pääsee lähelle minua tai mikä tahansa minuun liittyvä. Etenkin menneisyyteeni. Ahdistuneisuuden tunne saa minussa aikaan huimia ärtyneisyys kohtauksia, jolloin huudan vain suotta kaikille. Myöskin ruokahaluni katoaa.
Tai no ruokahaluni on kadonnut jo muutenkin. Mutta se nyt on taas toinen tarina.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko sinulle koskaan tullut mieleen lähteä käymään lääkärin juttusilla? Ei masennuksesta tarvitse kärsiä vuositolkulla. Masennuksesi on jo ihan tarpeeksi vakava. Sinulla on pätevä syy lähteä ammattiauttajien juttusille. Varaa aika vaikka mielenterveystoimistoon. Kun itse olin vastaavassa tilanteessa, sukulaiseni soitti puolestani em. paikkaan, ja kävin juttelemassa päivystävän sairaanhoitajan luona. Siitä alkoi toipumiseni. Sain lääkkeet. Elämä alkoi maistua muutaman viikon päästä.
Kiitoksia suuresti vastauksestasi.
Olen ajatellutkin tarvitsevani jo apua. Sillä en tunnu pärjäävän enään yksin. Tämä on vienyt kaikki voimat minulta.
Kiitokset vielä suuresti neuvostasi kuinka toimia. Minä todellakin tarvitsen niitä.
Pitäisi vielä saada kerättyä rohkeutta mennä puhumaan asiasta ammattiauttajan kanssa. Ahdistaa jo nyt pelkkä ajatus.
Ilman muuta kannattaa mennä lääkärin juttusille. Mene suoraan psykiatrille (jos talous antaa myöden), heillä on paras kokemus näistä jutuista.
Itse menin työterveyslääkärille juttelemaan- 10 minuuttia ja lääkäri mietti olisikohan minulla masennus, ahdistus vai paniikkihäiriö. No, määräsi mielialalääkkeen ja pahasti koukuttavan ahdistuslääkkeen ja eikun takaisin töihin. Onneksi en hakenyt lääkkeitä, mutta olisi heti pitänyt mennä psykiatrin juttusille. Sinnittelin töissä vielä yli kuukauden, kunnes tuli täydellinen romahdus. Nyt sitten olen sairaslomalla, mutta onneksi sellaisen psykiatrin hoidossa, johon luotan.
Tässä olisi pieni ongelma. Olen rahaton opiskelija enkä haluaisi moisen asian vuoksi äitini rahoja mennä pyytämään. Raha tilanteeni vuoksi joudun pärjäilemään luultavammin ongelmieni kanssa edelleen yksin.
jää yksin mielenterveystoim,istoon voimennä osaavat auttaa ei maksa mitään!!! KUKAAN EI JÄÄ YKSIN EIKÄ SAA JÄTTÄÄ! kaupungilla on myös psykiatri se maksaa samanverran kun tk käynti tai vähän enennän meillä päin mummon markoissa100mk tai jotain. tsemppiä!
ainakaan alkukäynnit mielenterveyskeskuksessa, itsekin olen opiskelija! Jos olet YTHS:n piirissä, pääset neuvontapsykologille ilmaiseksi ekat 5 kertaa, jonka jälkeen vain 3,5 e/ kerta eli ei maksa paljon! Itse käyn puol vuotta siellä.
En kuulu YTHS:n, koska opiskelen ammatillisessa oppilaitoksessa.
En ole vieläkään saanut kerättyä rohkeutta ja marssittua yhtikäs minnekkään. Olisi helpompaa jos sen vaiheen voisi jättää pois. Luulen etten pysty siihen nyt enkä tulevaisuudessa. Ajatuskin saa voimaan minut pahoin.
sinne, minne haluat mennä ja varaat ajan ja näin on helpompi lähteä liikkeelle.
Mutta minne?? Mistä paikasta köyhä opiskelija saisi apua? En halua vaivata vanhempiani tällä asialla, muutenkin heillä on ollut omia ongelmia joista he ovat tehneet minun ongelmia. Tällä hetkellä kyllä menee äitillä sen verran hyvin etten halua pilata sen onnellisuutta.
Siispä mistä minä saisin apua? Kukaan läheinen ei kuuntele kelle yritän kertoa omalla tavallani tai kukaan ei ymmärrä. Kerran sain tuhannen juovuksissani kerrottua asioita yhdelle ystävälleni, mutta hän ei osannut auttaa. Ei kukaan osaa. Siis olenpas sitten ihan yksin.
Huoh.. Vaikuttaisi olevan erittäin huono ilta minulla. Ei uutta.