miten tämä elämä menee. Nyt puhutaan, että köyhyys lisääntyy koronan myötä.
Minä olen huolissani oman jälkikasvuni pärjäämisestä. Miten saisin heitä autettua elämässään? Toisaalta, eivätköhän ole velvollisia itse hoitamaan omat elämänsä ja elämisensä. Mitä minä sitä mietin?
Itse olen omaa omaisuuttani tyhjästä kartuttanut. Vanhempani perivät omilta vanhemmiltaan hyvin, mutta eivät halunneet jättää meille lapsille mitään ja pistivät kaiken menemään.
Olisihan se elämä ollut helpompaa, jos olisi ollut alkupääomaan, ettei tarvitsisi kituuttaa. Toisaalta se on hieno tunne, kun itse onnistuu.
Olisin vain itse kuitenkin valmis tukemaan lapsiani ja heidän lapsiaan, ettei köyhyys kovin koettelisi.
Kumpi parempi?
Minä olen huolissani oman jälkikasvuni pärjäämisestä. Miten saisin heitä autettua elämässään? Toisaalta, eivätköhän ole velvollisia itse hoitamaan omat elämänsä ja elämisensä. Mitä minä sitä mietin?
Itse olen omaa omaisuuttani tyhjästä kartuttanut. Vanhempani perivät omilta vanhemmiltaan hyvin, mutta eivät halunneet jättää meille lapsille mitään ja pistivät kaiken menemään.
Olisihan se elämä ollut helpompaa, jos olisi ollut alkupääomaan, ettei tarvitsisi kituuttaa. Toisaalta se on hieno tunne, kun itse onnistuu.
Olisin vain itse kuitenkin valmis tukemaan lapsiani ja heidän lapsiaan, ettei köyhyys kovin koettelisi.
Kumpi parempi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onko sinulla aihetta olla huolissaan?
Työttömyys on kurja homma. Jos ei tule mistään rahaa, niin haastavaa on. Tässä tilanteessa huomaa todellakin mitkä alat ovat liian haavoittuvaisia yhteiskunnan poikkeustilanteille.
Harrastat samanlaista hyväntekeväisyyttä, kuin lähimmäinen ostaisi juopolle viinaa tai narkomaanille huumeita, etkä opeta lapsiasi pätkääkään, että pärjäisivät omin avuin?
Mitäs sitten kun kuolet. Oletko huolissasi kuinka lapset pärjäävät sen jälkeen?
Jos lapsesi eivät nyt aikuisina vielä pärjää niin hukkaan on mennyt elämäsi täysin.
Ota huomioon että monille lapsiperheille kuten meille kaikille tä.ä korona tuli ihan puskista. Tuskin tällaisen varaan kukaan on osannu elämäänsä suunnitella ja rakentaa.
Niin, just tästä tilanteesta on kysymys. Tapahtui yhtäkkiä ja terveet yritykset menivät polvilleen yhden päivän aikana.
Tästä selviämisestä on kysymys, niin minun kuin muidenkin, joilla lapsia ja lapsenlapsia on.
Omistamisen kulttuuri.
Hassu, mutta hyvä ilmaus. On kahdenlaista omistajaa, net, jotka lisää varallisuutta ja net, jotka sitä hävittää. Sellaista keskitietä ei oikein ole. Kun se kanettu vesi ei kaivossa tahdo pysyä, aika sama asia. Sen hokaa helpolla perintöjutuissa. Jos varakas saa perinnön, se niinkuin lisää omaa varallisuutta, mutta jos persaukinen saa perinnön, se humputtelee sen ja on taas perseauki.
Suomessa on menossa omaisuuksien uusjako. Hyvin paljon ihmisillä omaisuus asuntojen muodossa. Ja niitä perintöjä siis kertyy, kun suuret loispummi-ikäluokat kuoleepi. Noh, net asunnot ajanoloon siirtyy sitten perinteisesti rikkaammille ihmisille ja persaukiset asuu niissä vuokralla. Jolloin taas varallisuus keskittyy.
Sellainen jenkkityylinen rääsyistä rikkauksiin onnistuu toki suomessakin, mutta ei toisten rahoilla, omilla tienesteillä se pitää tehdä.
Jos ei ole tottunut pelaan omaisuuksien ja rahan kans, ei ole omistamsen kulttuuria, on vaan ehkä nousukasmaisuus. Jos on perinteitä ja osaa pelata rahalla, sitten sitä kulttuuria, koska siihen kasvanut.
Jaa, jos haluat periyttää omaisuutasi jälkipolville, auta niitä vaikkapa perustamaan jokin yritys. Toki riskaapelia, mutta sillä tavalla nuorempi jengi ehkä onnistuu eleleen jatkossa kohtuullisesti, eikä eleleen perseaukisina.
Tain jotenkin tolleen.
=DW=
Niin, siis nyt on kysymys tilanteesta, missä korona vaikuttaa elämään ja maailmaan. Missä ei yksilön suunnitelmat välttämättä toimi. Hyvin toimeentulevat asuntovelkaiset menettävät yhtäkkiä tulonsa! Sitä ei kukaan voinut ennustaa! Siitä on kysymys!
Siitä tilanteesta olen huolissani. Muuten hyvin pärjäävät joutuvat tilanteeseen, mitä eivät osanneet edes kuvitella. Siinä tilanteessa haluan olla tukena.
En halua olla vanhempi, joka ei halua helpottaa lasteni elämää, kuten omat vanhempani tekivät, kun eivät halunneet meidän elämäämme helpottaa. Tekivät tilanteen ihan tietoisesti, ettei meille mitään jäisi.
Kyllähän se vähän on ketuttanut, kun kuitenkin kaiken omilta vanhemmiltaan perineet, eivät itse hankkineet.
Olen kuitenkin tyytyväinen, kun itse toimin toisella tavalla!
Ite asiassa.
-90 lamassakin kävi just noin, monet oli yllättäen kilometritehtaalla, oli velkaa, omaisuutta, tai ei. SIlloin oli asuntomarkkinoilla kuplakin ja monet oli kahden asunnon loukussakin. Ei ihan välttämättä ole järkevää laittaa rahojaan omistusasuntoon kiinni ja velkarahassa nyt aina on riskinsä. Tokikin kauppahan se on, joka kannattaa, joissain tapauksissa asuntokaupalla voi vähän pärjätäkkin, vaan ei ollenkaan välttämättä nykyaikana, Eri asia omistaa jokin ok-talo huitsinnevadassa, kuin yksiö mannerheimintiellä.
Toi omaisuuden uusjako ollut kyllä käynnissä jo pitkään, korona vaan pani oletettavasti vauhtia asiaan. Just alunperinkin arvokkailla paikoilla olevat asunnot vähintään säilyttävät arvonsa, mutta hitosti muuttuu kämppiä arvottomiksi. Lisäks kannattaa muistaa väestön vanheneminen. Kun elinikä kasvaa, eikä töitä tee, loppupeleissä makaa jossain hoitolassa ja omaisuus menee siitä koituvien laskujen makseluun. Harvemmalla sukanvarressa ehkä suurikin summa kuolemista varten.
Se oli aikanaan, kun perseaukiset duunarit osteli arava-asuntoja ja inflaatio söi velat, nykyisin ei tollanen ole mahdollista.
Nyt tosiaan muistettava, asunto ei ole välttämättä sijoitus, edes kurantti perintökään. Rahat kannattaa mun mielestä laittaa kiinni johonkin varmempaan, ehkä maahan, muihin sijoituksiin. Toki asunnotkin voi lyödä leiville, jos omistaa asiallisia sijoitusasuntoja asiallisissa osoitteissa.
Edelleen mieltä, yritystoiminnassa riskinsä, mutta myös mahdollisuutensa. Jokin nakkikiska voi olla hyväkin leipäpuu, vaikkakaan kaikista ei tule hesburger-ketjuja. Just nyt kaikki firmat, etenkin pienet on kusessa, mutta sitkeimmät ja kekseliäimmät selviää näistäkin ajoista. Ja laman jälkeen aina tulee nousukausi.
Tai jotenkin noin.
=DW=
Potunviljelijälle luvassa hyvä pottuvuosi siis varhaispotulle.
Hätätapauksessa olisin saanut kotoa raha-apua, mutta en tarvinnut mitä nyt pienehköjä joululahjasummia. Tieto siitä että saisi apua, loi turvallisuutta. Oli hienoa kun pärjättiin omilla pienillä palkoilla. Myöhemmin sain vähän perintöä, mutta oma taloutemme oli jo hyvässä mallissa, niin että oli pelkästään lisänä. Lasten hyväksi meni ne rahat, olivat silloin vielä kotona, ei tarvinnut ottaa opintovelkoja. Yhdelle tuli asunnonostossa ongelma, silloin lainasin, ovat maksaneet kaiken takaisin korotta. Jos eivät olisi pystyneet maksamaan, olisin antanut olla. Olisivat menettäneet koko asunnon, jos en olisi auttanut, laina oli ennestään piikissä.
Lapsista on herkästi huolissaan. Yksi pyrkii kevään haussa jatko-opiskelemaan, jos pääsee, aikoo ottaa opintolainan. En ole vielä mitään sanonut mutta mietin josko tarjoisin apua.
Sitä mieltä olen että meidän oli aikanaan helpompi selvitä kuin mitä tämän päivän nuoret. Kun meni työpaikkaan, siellä sai olla. Nyt on toinen tilanne. Tosin ei meidän lapset ole koskaan työttöminä olleet ja nyt ovat jo lapsenlapsetkin töissä opiskelun ohella. Kai ihmisissä on eroja.
Muutama vaihtoehto auttamisessa: voit maksaa jonkin erääntyvän laskun lapsesi puolesta 'koronan nimissä', jolloin avun ottamiseen kynnys on matala.
Toinen vaihtoehto on sivukortti jollekinmtilille ja siihen euro-raja 'hätävara'. Voi olla, ettei korttia koskaan tarvita, mutta se on turva.
Ainhan voi antaa lahjakortin vaikkapa Vapun nimissä.
Auttaminen ja antaminen ei ole kiellettyä kunhan muista verokarhun rajat.
Aikoinaan sain vanhemmiltani korotonta lainaa ensiasuntoon, jonka maksoin pennilleen takaisin muutamassa vuodessa muun lainan ohella. Rahan arvo oli hyvä ja inflaatio kutisti ja korkovähennys täytenä ilman omavastuita avitti äyrin kautta vähän.
Beng
Aloittajalle. Auta, jos lapsesi tuntuvat hikoilevan ja hermoilevan esim. asuntolainojensa kanssa vaikka maininnalla 'tilapäinen apu' tässä tilanteessa.
Kyllä ovat ihan itse pärjänneet, mutta tämä muuttunut tilanne vain huolettaa, kun työ ei olekaan ihan itsestään selvä juttu, kun terveet, hyvin toimivat yritykset pistävät lapun luukulle.
Kyllä lapseni osaavat toimia ja järjestellä asiansa, mutta tämä tilanne on erilainen. Kyllä he ovat oppineet, kun en heitä ole taloudellisesti pystynyt tukemaan, enkä itsekään kotoani tukea saanut. Opintolainat ja -tuet ovat kyllä tulleet kaikille meille tutuiksi. Asuntojen ostamiset, pienten säästöjen tai ilman säästöjä, on tullut tutuksi. Toinen toistemme lainoja olemme taanneet, että olemme asuntoja pystyneet ostamaan.
Tilanne on vain nyt tämä, mikä se nyt on ja herättää huolta.
Älä tunge itseäsi siihen. Kyllä he osaavat pyytää jos apua tarvitsevat. Luulisin, että osaavat tai sitten he ovat muuten vaan tyhmiksi syntyneitä.