Vaimo sanoi, että jos hän kuolee ennen minua minä perin hänen osuuden heidän suvun perikunnasta? Siellä on maata ja omaisuutta, onko näin?
Pääsenko vaimon suvun omaisuuteen kiinni?
Anonyymi
32138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ei ole niin, lue AVL IV osa 1lku 90§.
Sitten perintökaaresta Lesken oikeudesta perintöön, vaikka onkin ristiriidassa AVL:n kanssa.
Lisäksi lapsettoman avioliiton perimysjärjestys, vaikka sekin on ristiriidassa taas aiemman perimisoikeuden kanssa.
Vähän suomen laki on hankalaa lukea, koska ristiriitaisuuksia on niin paljon jotka vetää harhapoluille, mutta tuo ensimmäinen on se määräävin, eli vain se omaisuuden osa jonka olette yhdessä hankkineet, on se omaisuus joka jaetaan avioliiton lakattua olemasta kuoleman johdosta.
Monella on väärä käsitys siitä, että tulisi saamaan toisen osapuolen suvulta perintöä.
Tämä johtuu siitä, että avioliitto lakkaa olemasta toisen puolison kuolemishetkellä ja sitä ennen saatu perintö/lahja ei kuulu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen laissa olevan on saanut-sanojen johdosta, koska sillä tarkoitetaan jo tapahtunutta asiaa ja kuolemishetkellä ei eloonjäänyt enään ole avioliitossa, joten ei ole perijä millään tavalla toisen osapuolen sukulaisiin nähden eikä sukuakaan, eikä täten voi edes periä.
Erittäin yksinkertaista.
Noin on ainakin lähtökohtaisesti - edellyttäen, että vaimo on lapseton eikä vaimo testamentilla muuta määrää.
Jos vaimo oli saanut perintönsä testamentilla, jossa oli toissijaista saajaa koskeva määräys, tilanne on erilainen.
Mitähän selität?
Jos toissijaismääräyksenä on edesmenneen sisko, niin miten se perintö tulisi silloin siipalle?
Lisäksi avioliittolaissa on selkeästi, että saanut perintönä, ei siinä eritellä sitä, millain perintö on tullut, niin ei siinä enään toissijaismääräykset auta, koska ei, Huom. EI OLE enään aviopuoliso vaikka kuinka olisi toissijaismääräys, että edunsaajan kuollessa menee omaisuus aviopuolisolle.
Järkeä nyt vähän niihin vastaväitteisiin ja niin uskomattomaan tietämättömyyteen.
Siis pääsen osakkaaksi noin lähtökohtaisesti? Meillä ei ole avioliitossa avioehtoa, ei testamenttia, omaisuus on siten yhteinen, vaimo väitti että astun hänen tilalleen jos hän kuolee enne minua ja olen tällöin yksi täysivaltainen osakas hänen sukunsa omaisuuteen ja tietenkin hän minun sukuni jos minä kuolen ennen häntä. Tuntuu ihan hullulta ajatukselta. Pääsen periaatteessa käsiksi isoihin omaisuuksiin ihan lahjaksi vain? Ja vaimo väittää vielä niinkin että kun sitten minäkin kuolen niin tämä oikeus vaimon suvun omaisuuteen siirtyy meidän (minun) lapselle? En usko tuota.
Ihan oikein, älä uskokaan vaimoasi, tuohan on ajatuksena tosiaan ihan hölmö. Pistä vaimosi ojennukseen, anteeksi että kopsaan tuossa yllä olevan ajatuksen jota en paremmin jaksa selittää.
""Vähän suomen laki on hankalaa lukea, koska ristiriitaisuuksia on niin paljon jotka vetää harhapoluille, mutta tuo ensimmäinen on se määräävin, eli vain se omaisuuden osa jonka olette yhdessä hankkineet, on se omaisuus joka jaetaan avioliiton lakattua olemasta kuoleman johdosta.
Monella on väärä käsitys siitä, että tulisi saamaan toisen osapuolen suvulta perintöä.
Tämä johtuu siitä, että avioliitto lakkaa olemasta toisen puolison kuolemishetkellä ja sitä ennen saatu perintö/lahja ei kuulu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen laissa olevan on saanut-sanojen johdosta, koska sillä tarkoitetaan jo tapahtunutta asiaa ja kuolemishetkellä ei eloonjäänyt enään ole avioliitossa, joten ei ole perijä millään tavalla toisen osapuolen sukulaisiin nähden eikä sukuakaan, eikä täten voi edes periä.
Erittäin yksinkertaista"".
TIEDOKSI LUKIJOILLE:
Yllä olevan ja muutakin tänne onkirjoittanut nimimerkki Lowetorder, palstan hauskuuttaja L-höpö. Häntä ei todellakaan kannataottaa vakavasti, hänellä kun muun ohessa on suuria vaikeutksi ymmärtää lukemaansa. Sitä yllä osoittaa kommentti:
"Jos toissijaismääräyksenä on edesmenneen sisko, niin miten se perintö tulisi silloin siipalle?"
Komentti oli tarkoitettu tähän oikeaan informaatioon:
Ap:n kysymys:
"Vaimo sanoi, että jos hän kuolee ennen minua minä perin hänen osuuden heidän suvun perikunnasta? Siellä on maata ja omaisuutta, onko näin?"
Vastaus:
"Noin on ainakin lähtökohtaisesti - edellyttäen, että vaimo on lapseton eikä vaimo testamentilla muuta määrää. Jos vaimo oli saanut perintönsä testamentilla, jossa oli toissijaista saajaa koskeva määräys, tilanne on erilainen."
SIIS:
Siippa perii edellyttäen . . . Jos vaimo oli saanut perintönsä testamentilla, jossa oli toissijaista saajaa koskeva määräys, tilanne on erilainen - eli siippa EI PERI.
Ja tätä L-höpö kommentoi:
"Jos toissijaismääräyksenä on edesmenneen sisko, niin miten se perintö tulisi silloin siipalle?"
Miten se perintö tulisi siipalle? Ei mitenkään. Sen varmaan jokainen muu kuin L-höpö edelle lainatusta ymmärsi.
L-höpö jauhaa täällä jauhamasta päästyään Suomen lain ristiriitaisuuksista, vaikka ristiidat ovat ainoastaan höpön omassa päässä. Hän ei ymmärrä avioliittolaistakaan (AL) hönkäsen poläystä ("vain se omaisuuden osa jonka olette yhdessä hankkineet, on se omaisuus joka jaetaan avioliiton lakattua olemasta kuoleman johdosta") joten jättäkää lukijat sitä koskevat sekoilut omaan arvoonsa.
"Meillä ei ole avioliitossa avioehtoa, ei testamenttia, omaisuus on siten yhteinen"
Omaisuus EI ole yhteinen, vaan kumpainenkin omistaa oman omaisuutensa (ja osuutensa mahdolliseen yhdessä hankittuun), mihin toistensa omaisuuteen puolisoilla puolin ja toisin on AVIO-OIKEUS, mikä siis on eri asia kuin omistusoikeus. En ryhdy tässä selvittämään avio-oikeuden sisältöä.
Aikaisemmin kertomillani edellytyksillä PERIT vaimon omaisuuden, mihin kuuluu myös hänen perintönä saamansa omaisuus. Saat omaisuuden rajoitetulla omistusoikeudella (ks. perintökaaren 3. luku https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3 ).
Sinun kuoltuasi sinun pesäsi (oma vaimolta saatu perintö) lähtökohtaisesti jaetaan PUOLIKSI sinun lapsellesi ja vaimovainajasi toissijaisille perillisille, joita ovat hänen lähimmät sukulaisensa.
Oma asiasi on mitä uskot ("kun täällä on puolesta ja vastaan"). Sinua on kuitenkin varoitettu.
Minua jo oikeaasti nolottaa joidenkin ns 'asiantuntijoiden' puolesta, että myös se kuinka heikoissa kantimissa oikeastikkin on luetun ymmärtäminen, vaikka kuinka olisi selkeää tekstiä, niin aina heille joutuu selittään sen mitä tarkoitetaan ja yhä edelleen väitetään vastaan, ettei avioliittolailla ole mitään tekemistä perinnön kanssa, VAAN AINOA JA OIKEA LAKI ON perintökaari.
Siippa on aviopuoliso, mutta myös lepakko (ei siis lesbo) "Aviopuolisoa voi kutsua siipaksi" https://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ja_vastauksia/sanojen_alkuperasta/siippa , https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/siippa "SIIS:
Siippa perii edellyttäen . . . Jos vaimo oli saanut perintönsä testamentilla, jossa oli toissijaista saajaa koskeva määräys, tilanne on erilainen - eli ===>>>siippa EI PERI<<<==". Kristus noita idiootteja.
Sitten tähän"Hän ei ymmärrä avioliittolaistakaan (AL) hönkäsen poläystä ("vain se omaisuuden osa jonka olette yhdessä hankkineet, on se omaisuus joka jaetaan avioliiton lakattua olemasta kuoleman johdosta")" ja AVLL 90§ SELITETTYNÄ.
"90 § (20.8.2004/784)
Omaisuuden ositusta toimitettaessa ===>>on omaisuutena!!, johon toisella puolisolla ===>>>ei ole avio-oikeutta, pidettävä<<<===:
1) omaisuutta, jonka puoliso ===>on ansainnut taikka saanut (1)<<== !!!perintönä, lahjana tai testamentin nojalla!! avioliiton purkauduttua toisen ===>>>!!!puolison kuoleman vuoksi!!!<<<====;
( 1. Mitä tämä tarkoittaa? Jokaiselle varmaan tuttu on-sana eli joka ilmaisee toisen sanan yhteydessä jotain ja tässä kohdassa, eli jo alussakin on yksi ja 1 kohdassa on peräti kaksi aktiivin toista partisiippiä, "omaisuutena, ansainnut, saanut" ja jotka ovat objektiiveja jotka antavat on-sanalle merkityksen ja mitä tarkoitetaan, mennyttä, olevaa vaiko tulevaa.
Tässä esimerkki, "rajavartiolaitos ON SAAMASSA luvan kuunnella rajan ylittäviä puheluja" eli jotain on tulossa, lupa. eli on vasta tulossa tällainen.
Kun taas sanat "on saanut, on ansainnut" ilmaisee selkeästi jo tapahtunutta asiaa.
Eli ansaitulla tässä lain kohdassa tarkoitetaan palkkaa taikka palkalla itse itselle hankittua ja tarkoitettua asiaa/esinettä, eli jos joku kuolee työtapaturmassa ja hänellä jää palkkaa saamatta, niin aviopuolisolla ei ole oikeutta tuohon.
Kun taas "on saanut" tarkoitetaan jotain asiaa jonka on jo saanut hyväkseen eli itselleen).
Ei tämä nyt aikuisten oikeastikkaan voi olla noin vaikea ymmärtää kuin tuo yksi höpö höpöstelijä antaa ymmärtää
2) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille.
(tähän en edes puutu millään lailla, koska idiootimpikin tajuaa sen, ettei avioeron jälkeen todellakaan ole oikeutta sen eron jälkeisiin ansioihin, perintöihin, lahjoihin, KOSKA EI OLE ENÄÄN AVIOLIITOSSA, aivan samoin kuin kun toinen kuolee, NIIN AVIOLIITTO LAKKAA OLEMASTA).
Miksi näinkin yksinkertaiset asiat ovat joillekin niin vaikeita ymmärtää että inkuttamasta päästyään yhä edelleen inkutetaan vastaan????
Poiketen siitä, mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, toisella puolisolla on kuitenkin avio-oikeus kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen, jos avioeroa koskeva asia on rauennut muusta syystä kuin sen vuoksi, että puoliso on kuollut asian vireillä ollessa.
Korjaan sen verran, ettei omaisuutta jaeta, vaan OMAISUUDEN SÄÄSTÖ jaetaan.
Minä en tästä enempää jatka (selkeän ymmärrettävän tekstin selittämistä ja rautalangasta vääntämistä), jos joku haluaa ja joka osaa ymmärtävämmin idioottien kieltä ja selittää, niin jatkakoon tästä.
Tällaisesta voi juuri nähdä miten murhat voivat tulla taloudellisesti kannattaviksi.
Amerikassa murhataan huomattava määrä ihmisiä parisuhteissa, kun taloudellinen etu on olemassa tavalla tai toisella.
Suomessamurhatun "asfalttimikon" murha on ollut taloudellisesti kannattava murhan tilenneelle vaimolle, joka on kävellyt murhasta ja piileskelee ilmeisesti Espanjassa.
Akka oli kai luvannut Ferrarin murhaajalle. Mikolla itsellään oli Ferrari.
Kaarrellen päästiin asiaan... Hovinarrit ja mainoslahjat ovat olleet mukana kun naapurinsa Tohmajärveltä...
Eipä ole selvinnyt pääsenkö vaimon suvun omaisuuteen kiinni, täällä on puolesta ja vastaan.
Vaimo on oman sukunsa perikunnassa ja jos hän kuolee tietenkin minä astun hänen tilalleen? Niin se väittää vaan.
Et pääse sehän on selvä ainakaan tämänkertaisen kysymyksesi jälkeen testamenttia on muutettu sinua vastaan ei noin ahneelle voi mitään jättää?
Siitä on selkeä laki, et astu, jollet sitten vaimoasi astu.
Vaikka perintökaaressa on lesken perimisoikeus ja joka antaa kuvan perimiseen, että jollei ole rintaperillisiä tai olisikin, niin ainoastaan omaisuuden säästö on se mikä tulee osaksesi ja kumpaisellakin on oma omaisuutensa johon on avioikeus molemminpuolisesti ja ositus tapahtuu avioliittolain mukaan eli osituksessa ei ole avio-oikeutta sellaiseen omaisuuteen joka on saatu perintönä'/lahjana tai testamentin nojalla, taikka ansaittu eli tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ne omaisuus erät lasketaan pois siitä omaisuus erästä joka toiselta osapuolelta jää, ennen kuin lasketaan omaisuudensäästö.
Eli näin, vaimosi on saanut miljoonan perintönä, yhteinen omaisuutenne on 450 000, vaimollasi omaa omaisuutta 40 000, velkanne on 200 000 eli yhteensä 1 490 000, niin ei tule sinulle, vaan 1 490 000 miinus 1 000 000 jolloin jää teidän yhteiseksi ja avio-oikeuden alaiseksi omaisuudeksi 490 000 ja josta vähennetään velat ja loppu summa on 290 000 ja josta puolet menee mahdollisille rintaperillisille.
Nyt tulee miljoonan euron kysymys, mihin se miljoona sitten menee.
Niinpä, se suomen lainsäädännössä onkin hassua, ettei se anna siihen vastausta muuta kuin rintaperillisten muodossa, eli rintaperillisille, mutta eihän perintökaari niin sano, ei sanokkaan, vai sanooko?
Sanoo ja se yhä edelleen on, että se menee niille jolla on oikeus periä edesmennyt eli joko omille lapsille taikka niille joilla on annettu se oikeus perintökaaressa.
Kun lukee perintökaarta, niin jo siellä on ristiriitaisuuksia, että kun se avioliittolakikin on, taikka oikeammin perintökaarihan se on ristiriidassa avioliittolain kanssa.
Sanotaan suoraan, niin ainaostaan siksi on suomen lait sillisalaattia, että antaa väärää osviittaa, että myöskin ristiriitaisia eli yhteensopimattomia, jotta niiden avulla tienataan.
(Aloittaja. )Minä menen entistä enempi pyörälle päästäni näitä lukiessa.
Kyllä tai ei vastaus riittää.
Olemme naimisissa, ei ole avioehtoa, ei testamenttia, meillä on kumpaisellakin omat kuolinpesämme tai perikuntamme tahollamme. Minulle jäi siskojeni kanssa on mökki yhteisesti isän ja äidin kuoltua. Vaimolla on oma perikuntansa sisarustensa kanssa, he omistavat maapläntin ja asuinrakennuksen keskenään.
En kysy tätä rahanhimossani, päinvastoin, siksi että en missään tapauksessa halua mennä vaimoni perikunnan yhdeksi osakkaaksi perimällä vaimoni osuutta hänen mahdollisesti kuoltua. Niin riitainen ja sekainen sakki se on. Tämä on vain kauhuskenaario mistä tuli
väittelyä vaimoni kanssa, hänen mielestään perin hänen paikkansa, mielestäni en tietenkään. Eisunkaan laki voi olla niin typerä, että sukuun kuulumaton voi hypätä
nauttimaan (tai kärsimään) toisen suvun antimista. Oishan se kauheeta noille puolison sukulaisillekin.
"ositus tapahtuu avioliittolain mukaan eli osituksessa ei ole avio-oikeutta sellaiseen omaisuuteen joka on saatu perintönä'/lahjana tai testamentin nojalla"
L-höpölle on turha mitään opettaa, hänen päässään kun on enimmältään sahajauhoja. Mutta lukjoille varoituksen sana:
Edellä taas keskeinen ilmentymä L-höpön ajatusvääristymistä, kun ei ymmärretä lukemaansa, vaikka se olisi täysin yksiselitteistä, kuten yllä lainatun kohdalla on.
Höpön lainaamaan kohtaan kuuluu oleellisena jatko: . . . avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi. (AL 90.1 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#O4L1P90 )
AL 90.1
Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä:
1) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi;
Rautalankaa:
Avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi= sen jälkeen, kun avioliitto on sanotuin tavoin purkautunut. Avio-oikeutta siten ei ole avioliiton purkautumisen jälkeen saatuun omaisuuteen, mutta on avioliiton kestäessä saatuun omaisuuteen, olkoonpa se saatu säännöksessä kerrotulla tavoin - eli käytännössä millä tavoin tahansa.
Siitä, mihin avio-oikeus avioliitossa on, säädetään AL 35 §:ssä.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#O2L2
AL 35.1.
"Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen."
Lähtökohtaisesti siten avio-oikeus on toisen kaikkeen omaisuuteen sen saantotavasta tai -ajasta riippumatta. Avio-oikeuden rajoituksista säädetään AL 35 §:n 2 momentissa:
"Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä."
Avio-oikeus katkeaa puolison kuolemaan ja avioerossa avioeroasian vireille tuloon käräjäoikeudessa (AL 90 §).
Toistan: Varokaa L-höpöä, hän on täysi ummikko asioissa, joissa hän täällä jakelee neuvojaan!
Että nämä lukihäröaet jaksaa.
Osaatko erottaa sanat, on mennyt (selitä mitä tarkoitetaan), on ollut (kuin edellinen), ei saanut (kuin edellä), eivät saaneet (kuten edellä), olisi saanut (kuin edellä), jälkeen saa (kuin edellä), oli saamassa (kuten ensimmäisessä), tulee saamaan (kuin myös), on saanut (kuin ensimmäinen).
Esim. "hän olisi saanut omaisuutta, mutta erosi", "hän on saanut vanhemmiltaan hyvät geenit syntyessään", " jos hän olisi syntynyt eri perheeseen, olisi hän saanut paremman koulutuksen".
Ymmärräthän tätä meidän armasta äidinkieltä, ymmärrät sanasijat, taivutukset, ynm??
Kertoisitko ihan rautalankasi mukaisesti sen, että kuinka paljon saa kuollut ansaita, saada lahjoja ja perintöjä ja jääkö ne kuolemisen jälkeen tulleet omaisuudet nyt sitten ainoastaan vainajalle?
Rautalankasi on tässä, "Rautalankaa:
Avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi= ===>>>sen jälkeen, kun avioliitto on sanotuin tavoin purkautunut. Avio-oikeutta siten ei ole avioliiton ====>>>purkautumisen jälkeen saatuun omaisuuteen<<<<===, mutta on avioliiton kestäessä saatuun omaisuuteen, olkoonpa se saatu säännöksessä kerrotulla tavoin - eli käytännössä millä tavoin tahansa".
Pitää oikein miettiä, mikä on tuossa yllä olevassa 'ratakisko' väännöksessä vikana.
Kun ei ruikku löps löps aivokapasiteettisi riitä ymmärtämään asioita, niin miksi ihmeessä aina uudelleen ja uudelleen tulet nolaan itsesi oikein perinpohjin?
Saat sekavia vastauksia siksi että omat viestisi ovat sekavia ja ristiriidassa keskenään. Esim. mitä tarkoittaa " meidän (minun) lapselle?" Onko kyseessä siis SINUN JA VAIMOSI lapsi, vai ainoastaan SINUN lapsesi, jonka äitipuoli vaimosi on? Tämä on täysin oleellinen tieto jotta pystyy antamaan oikean vastauksen.
Jos vaimollasi ei ole omia lapsia (ei siis riitä että hän on äitipuoli sinun lapsellesi), hänellä ei ole rintaperillisiä, ja jos hän kuolee ennen sinua eikä hänellä ole testamenttia, sinä perit aivan kaiken hänen omaisuutensa. Ja koska perit kaiken omaisuuden, niin kyllä, siihen todellakin kuuluu tuo hänen osuutensa jo olemassa olevasta kuolinpesästä jota ei ole jaettu. Sinusta tulee siis kuolinpesän osakas vaimosi sijaan.
Kun sinäkin kuolet, lähtökohtaisesti kuolinpesäsi jaetaan kahtia. Toisen puolen perivät sinun lapsesi; toisen puolen perivät vaimosi sisarukset (tai heidän lapsensa, jos sisarukset ovat kuolleet).
Tässä on selvä ja oikea vastaus kysymykseesi: et peri vaimosi suvulta mitään, koska teillä on yhteinen lapsi, joka tulee vaimosi sijaan perilliseksi kuolinpesään, joka koskee hänen sukulaistaan.
Kerroit aiemmin: "Ja vaimo väittää vielä niinkin että kun sitten minäkin kuolen niin tämä oikeus vaimon suvun omaisuuteen siirtyy meidän (minun) lapselle?"
Perintökaaren mukaan aviopuoliso perii vain silloin, kun puolisolla ei ole rintaperillistä eli jälkeläisiä. (PK 2:1)
Tuota vastausta saikin odottaa, "" et peri vaimosi suvulta mitään""
(Lainaus ylhäältä )Perintökaaren mukaan aviopuoliso perii vain silloin, kun puolisolla ei ole rintaperillistä eli jälkeläisiä. (PK 2:1) (Lainaus loppu)
Niin perii, sen ymmärrän, kyse olikin vain yksinkertaisesti siitä, että jos vaimoni kuolee minulla ei ole mitään tekemistä vaimoni perikunnan muiden jäsenten kanssa perimisasioissa eikä osaa heidän omaisuuteen toisin kuin vaimoni väittää.
Eikö hänen jättämä osuus jakaudu hänen perikuntansa muille osakkaille tietenkin?
Myönnän että olen tietämätön tällaisissa asioissa ja vähän yksinkertainen mutta en niin yksinkertainen että asia menee niinkuin vaimoni väittää.
Useat "auervaarathan" lähtisivät liikkelle ja alkaisivat kyttäämään rikkaiden sukujen vanhempia emäntiä ja kosiskeleen heitä ja odottaisivat tämän veivin heittämistä.
Eiköhän tämä ollut tässä, ei tarvi menettää yöuniaan, että joskus joutuu vaimoni sekaiseen ja riitaisaan sukuun mukaan selvitteleen asioita. Kiitos kärsivällisyydestänne.
Jos vaimolla ei olisi lasta (tässä: teidän yhteistä), vaimon oikeudenomistajana tulisit hänen sijaansa kuolinpesään. Mutta koska vaimon perii hänen lapsensa, oikeudenomistajana on lapsi yksin.
"Eikö hänen jättämä osuus jakaudu hänen perikuntansa muille osakkaille tietenkin?"
Ei. Vaimosi kuoltua hänen omat perilliset tulevat hänen sijaansa hänen oikeudenomistajanaan.
Niin, ja voidaan spekuloida myös sitä tilannetta, että lapsikin kuolisi ennen sinua. Silloin sinä perit lapsesi hänen vanhempanaan ja tulisit hänen sijaansa oikeudenomistajana vaimon sukulaisen kuolinpesään. Näin tietenkin vain, jollei ole tehty (vaimosi tai lapsesi tekemänä) testamenttia, jolla sinut olisi syrjäytetty perillisasemasta.
Perinnöstä voi kuitenkin aina luopua, jolloin sinun perillisesi tulisi sinun sijaasi mainittuun kuolinpesään (ts. vanhempasi, sisaruksesi, setäsi, tätisi riippuen kuka olisi elossa kuoltuasi).
(Lainaus) Niin, ja voidaan spekuloida myös sitä tilannetta, että lapsikin kuolisi ennen sinua. Silloin perii lapsesi hänen vanhempanaan ja tulisit hänen sijaansa oikeudenomistajana VAIMON SUKULAISEN KUOLINPESÄÄN (Lainaus päättyy)
Jaa että sittenkin on mahdollisuus että pääsen/joudun vaimoni suvun perikuntaan osakkaaksi jos mahdollisen vaimoni kuoleman jälkeen perii lapseni ensin vaimoni ja sitten jos lapseni kuoleekin ennen minua olen sitten siellä vaimovainaan suvussa häkkäröimässä.
Pieni mahdollisuus mutta kuitenkin, kuka sitä tietää kuka kuolee milloinkin.
Ihme juttu?
Todennäköisyys sinun joutua vaimosi suvun perintöön on varmaankin pieni, mutta sanottu pätee myös silloin, jos lapsesi kuolisi ennen vaimoasi (tai he kuolisivat yhtäaikaisesti). Silloin tulisit vaimosi oikeudenomistajana hänen sijaansa sukulaisen kuolinpesään, ellei vaimollasi ole muita lapsia.
Kun henkilö kuolee niin hänet perii tietyt henkilöt . Kun henkilö on kuollut hän ei peri enää ketään . Aviopuolisot eivät ole sukulaisia keskenään vain heidän lapset ovat heille sukua .
Onko näin, että perintö menee aina sukuhaaran mukana? Paitsi silloin kun on kahden avioliitto kyseessä, silloin puolisot perivät toisensa, (edellyttäen jos ei ole avioehtoa tai testamenttia).
Lakiosahan menee kuitenkin jälkeläisille, eli sukulaisille.
Emme ole vaimoni kanssa sukua, ainoastaan sekö ratkaisee, että en koskaan joudu vieraan suvun osakkaaksi?
Vaivaa vielä se, että mihin se osa joutuu jos vaimo kuolee ensin ja minä ja lapsi perimme ja sitten lapsi kuolee, minäkö sen lapsen osan sitten perin kun olen lähin sukulainen eli isä.
Onhan hän kuolleen vaimonikin lapsi ja vieraasta suvusta?
Vaikutat todella huono-oppiselta, kun edelleen jankkaat:
"jos vaimo kuolee ensin ja minä ja lapsi perimme ..."
Sinulle on moneen kertaan kerrottu, että jos vaimolta jäi lapsi, SINÄ ET PERI MITÄÄN, vain lapsi perii äitinsä. Tällöin sinä perit jotain vain, jos vaimo oli testamentissa niin määrännyt.
"Lakiosahan menee kuitenkin jälkeläisille, eli sukulaisille."
Mitä lakiosaan tulee, se kuuluu vain perittävän jälkeläisille. Jälkeläisiä ovat kuitenkin vain perittävän suoraan alenevassa polvessa olevat sukulaiset eli lapset tai, jos lapsi on kuollut, hänen lapsensa jne. Muut sukulaiset eivät ole perittävän jälkeläisiä.
Lapsen perit (kun äiti on kuollut eikä lapsella sisaruksia ole) sinä. Muilla sukulaisilla ei ole perintöön osaa eikä arpaa.
Kiitos. Tulihan se tieto selkokielellä, eikä lakikirjasta kopsattuna mitä ei tahdo ymmärtää millään vaikka lukee sitä kymmeniä kertoja. Se on kuin uusi kieli jota pitää opetella ymmärtään, kun sitä ei ole tarvinnut, ei sitä myöskään tajua. Täällä sekoittivat kyllä jotkut
muuutenkin, että kautta rantain kulman takaa olen oikeutettu vaimoni perikunnan omasuuteen. Älkää enään laittako yllä olevaan mitään vastaväitettä että on mahdollisuus
vaimon suvun omaisuuteen, sillä en missään tapauksessa siihen soppaan haluaa lusikkaani pistää, hulluinhuone odottaisi siitä ilosta.
Onhan sinulla oikeus - kuten sinulle on kerrottu - vaimon suvun omaisuuteen, jos yhteinen lapsenne on perinyt äitinsä ja lapsi kuolee (vailla lasta/aviopuolisoa/testamenttia). Mutta lapsen kuoltua voit tietysti ilmoittaa maistraattiin (joku digivirasto nyk.), että luopvut lapsesi perinnöstä -ja sillä selvä.
No tulihan sieltä taas. Vähän odotinkin. Ai on oikeus? Eikö se aviopuolisoiden yhteisesti hankittu ole vain omaa omaisuutta? Ompa taas hieno ajatusrakennelma leffojen murhille jos vaimon suku on miljoonasuku. Ei kai se noin helppoa ole luopua perinnöstä. Tästä ei tainnu tulla selvää.
Täällä+joutuu+aika+paljon+väitteleen+ja+ihan+turhaan,+koska+97%+ei+osaa+hakea+laista+vastausta,+inttävät+jopa+vastaan+suomen+selkokielelläkin+sanottua+asiaa+vastaan.
Kiitos, onhan tuossa ihan järkeä ja logiikkakin kun pysähtyy miettimään.
Ja sitten seuraava mielipide.