viestiä kaksi elämäni tärkeimmät työkaverit. Muistutitte taas siitä tärkeimmästä haaveesta joka minulla oli, kymmenen vuoden yhteisestä työskentelystä. Se ei koskaan tule toteutumaan ja suru siitä vähenee vuosien varrella, mutta pieni osa siitä tulee olemaan aina jossain muistin kätköissä. En vieläkään tiedä miksi niin kävi, enkä koskaan saakaan tietää sitä. En voi enää koskaan mennä käymään siellä, koska se repisi kaikki auki ja sitä en enää jaksa kokea.
Miksi lähetitte
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.