Käsitteenä aika, on erikoinen.
Se toisinaan kuluu kuolettavan hitaasti
ja välillä tuntuu kuin se hupenisi
sormien lävitse kuin vesi.
Joskus sitä kuulee, miten aika parantaa
haavat. Joskus taas, miten nyt täytyy
tarttua hetkeen.
Odottaisitko sitä oikeaa hetkeä,
vai eläisitkö hetkessä.
On niitäkin hetkiä, kun aika tuntuu
pysähtyvän.
Kun kuulee pelkästään oman
sydämmensä lyönnit.
Näkee silmissä vilisevän toistuvan
filmin.
Ja kun jotain menettää, toivoo ajan
palaavan takaisin.
Muistelee menneitä hetkiä.
Ja hetken ajan, aika käsitteenä on pois.
Se toisinaan kuluu kuolettavan hitaasti
ja välillä tuntuu kuin se hupenisi
sormien lävitse kuin vesi.
Joskus sitä kuulee, miten aika parantaa
haavat. Joskus taas, miten nyt täytyy
tarttua hetkeen.
Odottaisitko sitä oikeaa hetkeä,
vai eläisitkö hetkessä.
On niitäkin hetkiä, kun aika tuntuu
pysähtyvän.
Kun kuulee pelkästään oman
sydämmensä lyönnit.
Näkee silmissä vilisevän toistuvan
filmin.
Ja kun jotain menettää, toivoo ajan
palaavan takaisin.
Muistelee menneitä hetkiä.
Ja hetken ajan, aika käsitteenä on pois.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tullut jo tavaksi hakea uutta runoilua sulta. Kiitän ja kumarran.
Minun tässä pitäisi sinua kiittää. Kommentointi antaa motivaatiota jatkaa runojen ja muiden kirjoitusten julkaisua tänne eikä vain niiden tekoa vihkon kansien väliin piiloon. Kuten olen aiemmin tehnyt. Joten kiitos!