Minä olen pappi, ja papilta edellytetään arvokasta käyttäytymistä, esimerkillistä elämää ja sitoutumista Jumalan sanaan. Pappiin kohdistuu tietynlaatuinen pyhyyden vaatimus. Minä tunnustaudun myös uskovaiseksi ihmiseksi, Jumalan lapseksi. Uskovaiseen ihmiseen kohdistuu synnittömyyden ja täydellisyyden vaatimus ainakin silloin, jos hän on langennut syntiin.
Minä en pappina, kristittynä enkä ihmisenä tunne itseäni pyhäksi. Siksi otsikon kysymys hätkähdyttää minua. Minäkö muka pyhä? Kaikkea muuta tunnen olevani kuin pyhä. Enkö minä ole omalta puoleltani vain paha ja syntinen. Paavalin tavoin joudun sanomaan: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei.” (Room. 7:18.)
On ihmisiä, jotka pyrkivät tekemään asiat täydellisesti. Pyrkimystä olla mahdollisimman hyvä tai täydellinen kutsutaan perfektionismiksi. Perfektionismin epäterve muoto on, ettei elämässä voi hyväksyä muuta kuin täydellistä. Elämä on silloin jatkuvaa suorittamista.
Ihminen voi pyrkiä myös hengellisessä elämässä täydellisyyteen. Siihen, että yrittää omilla teoillaan miellyttää Jumalaa ja omistautua kokonaan hänelle. Joissakin uskonnoissa voidaan julistaa pyhimykseksi ihminen, joka on elämässään osoittanut sankarillista hyveellisyyttä ja ajatella, että häntä voidaan tämän jälkeen lähestyä esirukouksin.
Martti Luther nuorena miehenä halusi täydellisesti omistautua Jumalalle, siksi hän ryhtyi munkiksi. Hänen tavoitteensa oli miellyttää Jumalaa luostarielämän avulla. Hänelle oli opetettu, että kun ihminen tekee voitavansa, Jumala ei kiellä armoaan. Luostarielämän keinot Jumalan miellyttämiseksi eivät kuitenkaan tarjonneetkaan ratkaisua. Ulkoapäin näyttäytyi hurskas munkki, mutta sisimmässä kalvoi epävarmuus ja epätoivo: riittääkö vaativalle Jumalalle kaikki se, mitä minä teen.
Jumala avasi ahdistuneelle Lutherille mullistavan löydön: Ihmisen rakkaus tai mitkään teot eivät voi tavoittaa Jumalaa. Sen sijaan Jumala antaa synnit anteeksi ilmaiseksi Kristuksen ansion tähden. Tapahtuu autuas vaihtokauppa. Kristus ottaa pois ihmisen synnin ja antaa tilalle oman vanhurskautensa ja pyhyytensä. Tämän aarteen ihminen saa omakseen uskossa, joka ei ole palkinto omista teoista, vaan ilmainen lahja Jumalalta.
Mutta eikö Jumala yksin ole pyhä? Raamatusta luemme: ”Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen” (Jes. 57:15.) Jumalan nimi, olemus ja sana ovat pyhiä. Hän asuu korkeudessa ja pyhyydessä, minne me ihmiset emme voi päästä. Kuitenkin hän myös kutsuu ja tahtoo tulla asumaan niiden tykö, jotka kaipaavat häntä oman syntisyytensä ja heikkoutensa tähden.
Kun apostoli Paavali kirjoitti kirjeen Roomassa oleville kristityille, hän tervehtii heitä: ”Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä” (Room. 1:1). Paavali puhuttelee Kolossan kristittyjä: ”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita” (Kol 3:12). Raamatun alaviitteessä sanotaan: ”Ilmausta pyhät käytettiin alun perin Jerusalemin seurakunnan jäsenistä, sittemmin kaikkien seurakuntien jäsenistä.” Jumalan sanan mukaan uskovainen ihminen on siis pyhä, minäkin, vaikka se tuntuu uskomattomalta!
Milloin ja millä tavalla ihmisestä tulee ”Jumalan pyhä”? Silloin, kun Jumalan seurakunnasta, armovaltakunnasta, saarnataan Pyhän Hengen kautta kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Silloin ihminen saa lahjaksi Kristuksen ansion ja hänen pyhyytensä. Minustakin, syntisestä ihmisestä, tuli tällä tavalla uskon kautta vanhurskas ja minusta, pahasta ihmisestä, tuli Kristuksessa pyhä.
jatkuu
Minä en pappina, kristittynä enkä ihmisenä tunne itseäni pyhäksi. Siksi otsikon kysymys hätkähdyttää minua. Minäkö muka pyhä? Kaikkea muuta tunnen olevani kuin pyhä. Enkö minä ole omalta puoleltani vain paha ja syntinen. Paavalin tavoin joudun sanomaan: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei.” (Room. 7:18.)
On ihmisiä, jotka pyrkivät tekemään asiat täydellisesti. Pyrkimystä olla mahdollisimman hyvä tai täydellinen kutsutaan perfektionismiksi. Perfektionismin epäterve muoto on, ettei elämässä voi hyväksyä muuta kuin täydellistä. Elämä on silloin jatkuvaa suorittamista.
Ihminen voi pyrkiä myös hengellisessä elämässä täydellisyyteen. Siihen, että yrittää omilla teoillaan miellyttää Jumalaa ja omistautua kokonaan hänelle. Joissakin uskonnoissa voidaan julistaa pyhimykseksi ihminen, joka on elämässään osoittanut sankarillista hyveellisyyttä ja ajatella, että häntä voidaan tämän jälkeen lähestyä esirukouksin.
Martti Luther nuorena miehenä halusi täydellisesti omistautua Jumalalle, siksi hän ryhtyi munkiksi. Hänen tavoitteensa oli miellyttää Jumalaa luostarielämän avulla. Hänelle oli opetettu, että kun ihminen tekee voitavansa, Jumala ei kiellä armoaan. Luostarielämän keinot Jumalan miellyttämiseksi eivät kuitenkaan tarjonneetkaan ratkaisua. Ulkoapäin näyttäytyi hurskas munkki, mutta sisimmässä kalvoi epävarmuus ja epätoivo: riittääkö vaativalle Jumalalle kaikki se, mitä minä teen.
Jumala avasi ahdistuneelle Lutherille mullistavan löydön: Ihmisen rakkaus tai mitkään teot eivät voi tavoittaa Jumalaa. Sen sijaan Jumala antaa synnit anteeksi ilmaiseksi Kristuksen ansion tähden. Tapahtuu autuas vaihtokauppa. Kristus ottaa pois ihmisen synnin ja antaa tilalle oman vanhurskautensa ja pyhyytensä. Tämän aarteen ihminen saa omakseen uskossa, joka ei ole palkinto omista teoista, vaan ilmainen lahja Jumalalta.
Mutta eikö Jumala yksin ole pyhä? Raamatusta luemme: ”Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen” (Jes. 57:15.) Jumalan nimi, olemus ja sana ovat pyhiä. Hän asuu korkeudessa ja pyhyydessä, minne me ihmiset emme voi päästä. Kuitenkin hän myös kutsuu ja tahtoo tulla asumaan niiden tykö, jotka kaipaavat häntä oman syntisyytensä ja heikkoutensa tähden.
Kun apostoli Paavali kirjoitti kirjeen Roomassa oleville kristityille, hän tervehtii heitä: ”Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä” (Room. 1:1). Paavali puhuttelee Kolossan kristittyjä: ”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita” (Kol 3:12). Raamatun alaviitteessä sanotaan: ”Ilmausta pyhät käytettiin alun perin Jerusalemin seurakunnan jäsenistä, sittemmin kaikkien seurakuntien jäsenistä.” Jumalan sanan mukaan uskovainen ihminen on siis pyhä, minäkin, vaikka se tuntuu uskomattomalta!
Milloin ja millä tavalla ihmisestä tulee ”Jumalan pyhä”? Silloin, kun Jumalan seurakunnasta, armovaltakunnasta, saarnataan Pyhän Hengen kautta kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Silloin ihminen saa lahjaksi Kristuksen ansion ja hänen pyhyytensä. Minustakin, syntisestä ihmisestä, tuli tällä tavalla uskon kautta vanhurskas ja minusta, pahasta ihmisestä, tuli Kristuksessa pyhä.
jatkuu
Vastaukset 21
Vanhimmat
Pyhityksen saa siis aikaan Jumala Pyhän Henkensä kautta. Martti Luther selittää tätä Isossa katekismuksessa näin: ”Minä uskon, että Pyhä Henki nimensä mukaisesti tekee minut pyhäksi. Mutta millä hän tätä toteuttaa ja mitä tapaa ja keinoja hän siinä käyttää? Me vastaamme: Kristillistä seurakuntaa, syntien anteeksiantamusta, ruumiin ylösnousemusta ja iankaikkista elämää. Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että ne sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät.”
Kun ihminen saa armosta uskoa ja lähteä Jeesusta seuraamaan hänen seurakunnassaan, alkaa Pyhän Hengen pyhitys hänen elämässään. Näin myös minunkin elämässäni tapahtui, vaikka ei minusta tullut pyhimystä eikä täydellistä, koska minä olen omalta puoleltani syntinen ihminen.
Tämä vanha osa ei tehnyt eikä voikaan tehdä parannusta. Se on synnin ruumis. Sitä meidän on raahattava mukanamme hautaan saakka. Lutheria lainaten: ”Täällä olemme näet vain puolittain puhtaita ja pyhiä, että Pyhällä Hengellä aina olisi meissä työskentelemistä sanalla ja että hän joka päivä jakaisi syntien anteeksiantamista, kunnes tulee toinen elämä. Siinä uudessa kuolemattomassa ja kirkastetussa ruumiissa olemme täydellisesti puhtaita ja pyhiä.”
Olavi Vallivaara
Onko Luther jumalanne jota uskotte ?
Olet pappi mutta kukaan ei ole pyhä ja ketä hillityksesi kiinnostaa
Hillitykseni kiinnostaa hyvinkin nuorempia kuoropoikia, varsinkin sakastin puolella.
Mistä sen tiedät?
Pyhiä ihmisä on kaikki uudestsyntyeet Jeesuskessa, joilla on Abrahamin perintö.
1. Kor. 6:2
Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina? Jos te saatte tuomita maailmaa, ettekö muka kelpaa tuomareiksi vähäpätöisissä asioissa?
Asia selviää, kun lukee Raamattua.
r
Vedättäjäpapit mahdollisia vain näissä hihhulipiireissä !
Kamalan pitkä kirjoitus papilta. Äkkisiltään en löytänyt sepostuksesta yhtään Jeesus-sanaa. Mitä se kertoo vellupapista?
Kertoo sen että hän Häpeää Jeesusta. Pappi kertoo uskosta, mutta vl-uskolla ei saa olla Jeesus kohteena, vaan usko itse. Muuten se on saalemia.
Luukkaan evankeliumi:
12:8 Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä
On se kamala paikka kun papilla ei näytä olevan mitään Raamatullista sanottavaa, pelkkiä hokemia ja katkismuksen plaraamista hohoijaa voi surkeuden paikkaa.
Joo kaikki Raamatunmukaisuus on saalemia tässä joukossa. voi sokeita taluttajia.
Palkkapappi, tekee mitä piispa ja kirkolliskokous on määrännyt. Kun susi tulee hän jättää lauman ja pakenee. Sekin sanotaan Raamatussa. Varokaa näitä susia.
Hyvä ja raamatunmukainen kirjoitus. Keskiössä on se, kuinka Kristuksen ansion tähden olemme pelastetut. Lutherillekin kirkastui luostarissa, että emme pelastu omilla ansioillamme.
Milloin Lutherille kirkastui yllyttäminen juutalaisten joukkotuhoon?
En missään ole nähnyt että luterilaiset olisivat irtisanoutuneet tohtoriMartin natsismista ja juutalaisvastaisuudesta.
Siinä vaiheessa, kun saatana todella istui häneen.
Hän myös kantaa oppi- isänä Hitlerin kauhedet ja synnit kontollaan.
r
Luther teki virheitä kuten me kaikki ihmiset. Myös hänelle kuuluu armo.
> Olenko pyhä?
Itse olen ymmärtänyt, että pyhä tarkoittaa Jumalalle omistettu. Tavallaan voisi ajatella papin olevan Jumalalle omistettu.
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa ristillä Golgatalla.
Ei Raamattu anna kenellekkään ihmiselle lupas tuomita toista ihmistä kadotukseen, jokaisesta on kallis hinta Golgatalla maksettu. Kristittyjen tehtävä ei ole syytellä, vaan julistaa syyllisille Jeesusta Kristusta pelastukseksi.
On järkyttävää lukea tätä jatkuvaa syyttelyä ja tuomitsemista. Tuomitut tuomitsevat toinen toisiaan mutta eivät tule itse syntisiksi Jumalan sanan edessä ja usko evankeliumia. Maailmassa ei ole yhtään ihmistä joka ei ole ansainnut helvetin tuomiota. Ei yhtäkään! Jeesus tuli tänne Jumala inkarnoitui ihmiseksi, pelastamaan meitä syntisiä.
On hyvin tuhoisaa kun dyylliset käyttävät aikansa toinen toistensa syyttelemiseen ja näin hylkäävät evankeliumin Kristuksesta. Omien syntiensä sovituksen.
Naurettavaa. Vellut ovat kuin aikansa fariseukset. He ylensivät itsensä muitten yläpuolelle kertoen ettemme ole kuin muut ihmiset. Tuo eristäytynyt vl-porukka nimittelee muita eriseuraksi. Jo se todistaa omavanhurskauden ja luopumuksen Jumalan sanasta.
Ihminen pn Pyhä uudestisyntymisen jälkeen.
Onko tuttu tapahtuma?
r
Hyvään pyrkivä kommentti, jota on myös helppo kommentoida.
Golgatan sovitustyö on aivan Ok.
Mutta tuomitseminen? Mitä se ihmisten kesken todellisuudessa on. On kadenaista tuomitsemista, Jeesuksen vastaista, sekä Pyhän Hengen myönteistä tuomitsemista.
Ajatellampa tilanne, jossa lähimmäisemme tekee jotain pahaa, onko meillä mahdollista tuomita Hänet. Pääsääntöisesti ei, mutta jos ajattelemme sitä, että meidän nuhtelulla on tuomitsemisen olemus, kun kerromme Hänelle, mihin Hänen menettelynsä johtaa, eli kadotukseen.
On tapauksia, jossa ihminen on niin vihastunut toiseen ihmiseen, että haluaa tappaa Hänet. VT;ssä se oli mahdollista, mutta Jeesuksen kaksoiskäskyn mukaan ei.
Hänelle on mahdollista kertoa tuomio siitä, mihin tappo johtaa, koska ajatuskin siitä on synti.
Monikaan kirkkoisä ei ole ollut niin suuren synnin alla, kun M. Luther - menkää ja tappakaa juutalaiset sekä mustalaiset, sekä polttakaa Heidän synagogansa? Hänet tuomitsee jo sanakin, mutta myös ihminen voi tuomita tuollaiset teot. Gen 12;1-3 vahvistaa sen.
Synti on hyvä paljastaa oikeassa hengessä syntiselle, mielistely on osallistuminen syntiin sinänsä.
Tuo Lutherin synti ei ole Golgatalla sovitettu, sillä itse Jumala tuomitsee antisemitistit, sekä heidän ryhmänsä, sekä valtionsa. Tavallisen ihmisen pelastus on Jeesus, Messias.
Syylliseksi ei tarvitse "julistaa", mutta se on kerrottava, mikä on Raamatun tuomio mistäkin.
>> Maailmassa ei ole yhtään ihmistä joka ei ole ansainnut helvetin tuomiota. ** Teologisissa piireissä on vallalla käsitys, että kaksi henkilöä, Jeesuksen lisäksi elivät niin, etti heitä voitu syntiin syylliseksi osittaa, Daniel ja Joosef. Synti oli silloin Laki, 613 erillistä kohtaa, eli mizvaa.
Tulee huomata, kuinka käsite syyllistäminen elää Suomessakin. Täällä on kaksi jengiä, miettikää mitkä, jotka ovat ekslusivisa, ja se on jo tuomion antaminen muulle kansalle. Toinen ei lue juuri Raamattua, taas toinen elää USA;ssa väärennetyn Sanan alla.
Paha, ja väärä pitää tuomita, ettei siihen iste kompastu.
r
Tit. 3:10.
Harhaoppista pitää karttaa mutta ennen sitä häntä nuhdella kerran tai kahdesti.
Eli kun nuhtelemme vl-jäsentä siitä että hän uskoo eksytykseen, olemme tehneet kuten sana opettaa. Jos hän ei usko eikä muuta opetustaan niin opetuslapsi on kuitenkin noudattanut tehtäväänsä.
w.
Et ole pyhä