Hyvä ihminen

Kun sain pa­ran­nuk­sen ar­mon ja löy­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan, elä­mä­ni muut­tui. Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki tuli si­sim­pää­ni oh­jaa­maan elä­mää. Kään­ty­myk­sen he­del­mä­nä Ju­ma­la vai­kut­ti elä­män­pa­ran­nuk­sen. Mi­nul­le ei an­net­tu mi­tään hy­vän elä­män oh­je­kir­jaa, vaan ar­mo opet­ti luo­pu­maan ju­ma­lat­to­mas­ta elä­mäs­tä. Ne asi­at, jot­ka ai­kai­sem­min oli­vat tär­kei­tä, me­net­ti­vät mer­ki­tyk­sen. Pait­si, et­tä sain rau­han omal­le­tun­nol­le, en enää tar­vin­nut al­ko­ho­lia, tans­si­la­vo­ja en­kä viih­dy­tys­lait­tei­ta. Suu­rin ha­lu­ni oli ol­la us­ko­mas­sa Ju­ma­lan lap­se­na ja pääs­tä seu­roi­hin. Enää en kai­van­nut mui­ta hen­gel­li­syyk­siä, kun Tai­vaan Isä oli kuul­lut ru­kouk­se­ni: ”Tul­koon si­nun val­ta­kun­ta­si.”

Is­tu­es­sa­ni us­ko­vais­ten seu­rois­sa mi­nul­le uu­del­leen ja uu­del­leen kir­kas­tui tämä us­kon kal­leus. Jos­kus epäi­lin, et­tä on­ko Raa­ma­tus­sa to­del­la sa­not­tu niin kuin saar­na­mies saar­na­si. Tar­kis­tin ko­to­na omas­ta Raa­ma­tus­ta koh­dan, ja siel­lä to­del­la luki niin kun oli saar­nat­tu. Elä­vä us­ko poh­jau­tuu Ju­ma­lan sa­naan. Sa­mal­la sain ko­kea, et­tä Lut­he­rin us­kon­van­hurs­kau­den op­pi ei ole vain te­o­ri­aa, vaan se on käy­tän­nös­sä tot­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Olen saa­nut us­koa ai­van ar­mos­ta kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä. Se on kaik­ki lah­jaa ja vain Jee­suk­sen an­si­on täh­den. Se on mi­nun­kin oma, kun Pyhä Hen­ki on an­ta­nut ym­mär­ryk­sen vas­taa­not­taa sen us­kon kaut­ta ja liit­tä­nyt mi­nut Ju­ma­lan lap­sek­si ar­mon­val­ta­kun­taan.

Kun sain ar­mon us­koa, ajat­te­lin, et­tä nyt mi­nus­ta tu­lee hyvä ih­mi­nen. Kun ar­mon tun­te­mi­set me­ni­vät ohi, huo­ma­sin, et­ten ole­kaan hyvä. Seu­rois­sa opin, et­tä mi­nun pe­ri­syn­nin tur­me­le­ma ruu­mis ei teh­nyt­kään pa­ran­nus­ta. Paa­va­lin ta­voin tun­nen: ”En tee sitä hy­vää, mitä tah­don, vaan sitä pa­haa, mitä en tah­do. Mut­ta, jos teen sitä, mitä en tah­do, en tee sitä enää it­se, vaan sen te­kee mi­nus­sa asu­va syn­ti” (Room.7: 19-20). Meil­lä us­ko­vai­sil­la on koko ajan tais­te­lu si­sim­mäs­säm­me asu­van Py­hän Hen­gen ja ruu­miis­sam­me vai­kut­ta­van tur­mel­lun luon­tom­me vä­lil­lä. Paa­va­li huu­dah­taa tätä tais­te­lua ku­va­tes­saan: ”Minä kur­ja ih­mi­nen! Kuka pe­las­taa mi­nut täs­tä kuo­le­man ruu­miis­ta?” Hän tah­too sa­noa, et­tei ku­kaan ih­mi­nen ole hyvä Ju­ma­lan edes­sä. Me olem­me omal­ta puo­lel­tam­me pa­ho­ja. Sit­ten hän osoit­taa, mis­tä meil­le voi tul­la hyvä. ”Kii­tos ol­koon Ju­ma­lal­le Jee­suk­sen Kris­tuk­sen täh­den.” Myö­hem­min Paa­va­li opet­taa ai­van käy­tän­nöl­li­ses­ti: ”Jos elät­te luon­ton­ne mu­kaan, te kuo­let­te, mut­ta jos te Hen­gel­lä kuo­le­tat­te ruu­miin teot, niin saat­te elää”(Room. 8:13).

Syn­ti ja paha tart­tuu mei­hin ja jou­dum­me tah­to­mat­ta­kin syn­tiin. Pyhä Hen­ki neu­voo mei­tä pa­ran­nuk­seen. Kris­tit­ty ha­lu­aa­kin pääs­tä va­paak­si ja us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Evan­ke­liu­mi va­paut­taa ja an­taa voi­maa tais­tel­la syn­tiä vas­taan.

En­tä sit­ten, jos us­kos­ta huo­li­mat­ta eläm­me sa­mois­sa syn­neis­sä. Jos juop­po jat­kaa juo­pot­te­lua, avi­o­puo­li­so pa­hoin­pi­te­lee puo­li­so­aan tai va­ras jat­kaa va­ras­ta­mis­taan? Sil­loin evan­ke­liu­mis­ta on tul­lut pei­te ja lupa syn­nin te­ke­mi­sel­le. Ju­ma­lan hyvä ei saa­kaan to­teu­tua elä­mäs­sä. Ih­mi­nen ha­lu­aa elää syn­ti­sen luon­ton­sa mu­kaan, ei­kä ha­lua ol­la kuu­li­ai­nen Ju­ma­lan Hen­gen ää­nel­le. Us­ko ja elä­mä ovat ris­ti­rii­das­sa. On nimi, et­tä elää, mut­ta on kuol­lut. Ju­ma­lan sa­nan neu­vo on sil­loin ol­la kuu­li­ai­nen Py­hän Hen­gen ää­nel­le, joka seu­ra­kun­nas­sa pu­huu: ”Niin ajat­te­le siis, kuin­ka sinä saa­nut ja kuul­lut olet, ja pidä se, ja tee pa­ran­nus” (Ilm.3:3).

Olavi Vallivaara

> Kuka on hyvä ih­mi­nen?

Niinpä, kun Jeesuskin sanoi:

"Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin."
Luuk. 18:19

Matt
8:11 Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;

8:12 mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

Hyvä ihminen ei olemattoman jumalansa puolesta valehtele, vaan odottaa rauhassa tuon epäjumalansa julistavan omaa sanomaansa - odotus tosin on kovin pitkä, mutta siinä se uskon lujuus mitataan.

Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Siinä vastaus hyvä ihmisestä,jumala on vain hyvä .

Paavali sanoi olevansa syntisistä suurin! Todellinen uskovainen tietää että on ainoastaan armoa ettei ole kaikkein pahin rikollinen ja moraalittomin ihminen käytännössä. Siksi hän ei voi ylpeillä koskaan uskovaisuudellaan tai hyvyydellään.

Meidän ainoa tiemme vapauteen synnin tekemisestä ja lepoon uskossa on hyväksyä tämä tosiasia ja luopua pyrkimyksestä olla jotain muuta kuin armahdettu syntinen!

Paavali sanoo että meidän vanha ihmisemme on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu (Room.6:6)
Kun me lakkaamme olemasta hyviä ja luotamme ainoastaan Jumalan armoon, silloin voimme levätä!
Minulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta pelastua kuin luottaa Jumalan armoon!

Siksi tiedän että minun pelastumiseni ei ole minun yrityksieni varassa vaan Jumalan kädessä, ja voin luottaa siihen, ettei Hän epäonnistu!