Pieni onnenhetki

Palstalla naristaan kaikesta mahdollisesta, pahaolo tarttunut nuttuun melko tiukasti. Monenlaista syytä ja ahdistusta, josta ei tunnu löytyvän ulospääsyä. Aavistuksen pieni säde, kuin entisten tuntemusten muistoa. Ajoin mokille, ensimmäisen kerran, lähinnä katsomaan onko 0,5 km mökkitie ajettavissa. Muutamasta lumijää pätkästä huolimatta, perille. Hyvin vähän evästä mukana, päiväreissulla. Siivouksissa meni yllättävän kauan aikaa, iltatunnit jo näyttivät kelivaroituksia. Päätin yöpyä ja haravoida seuraavana aamuna. Tiesin jo vuoteelle heittäytyessäni, tästä tulee hyvä yö. Ihana rauha, kun heräsi,ikkunasta aukesivat talvimaisemat, lunta paksusti ja lisää satoi koko ajan. Todellinen idylli ja se tunne. SE oli häivähdys onnesta, nuuskin , hengitin, taltioin tunnetta. Minä, lumen saartamana, r a u h a s s a, onnen tunne, pieni hetki. Olisin voinut jäädä sinne lumen saartamaksi,mutta tie umpeutui ja oli vain liian hyvin syksyllä tyhjennetty ruokakaappi. Valitettavastisti tunne latistuu, kuten kaikki muukin. Yritän etsiä sitä.