Hei,
olemme perheessämme onnellisesti raskaana, ensimmäistä lasta odottamassa.
Raskaus on jo sen verran pitkällä, että ystävillekin voisi jo kertoa.
Paras ystäväni vaimoineen kärsii lapsettomuudesta. Asia on todellinen kipupiste heidän perheelle. En ole vielä uskaltanut kertoa raskaudesta hänelle, koska en tiedä miten sen tekisin. Tuntuu hassulta, että tunnen jopa syyllisyyttä siitä, että meillä on "tärpännyt" helposti.
On sanomattakin selvää, että en aio asiaa ystävälleni ylenpalttisesti "hehkuttaa", mutta miten kertoa raskaudesta ylipäätänsä?
olemme perheessämme onnellisesti raskaana, ensimmäistä lasta odottamassa.
Raskaus on jo sen verran pitkällä, että ystävillekin voisi jo kertoa.
Paras ystäväni vaimoineen kärsii lapsettomuudesta. Asia on todellinen kipupiste heidän perheelle. En ole vielä uskaltanut kertoa raskaudesta hänelle, koska en tiedä miten sen tekisin. Tuntuu hassulta, että tunnen jopa syyllisyyttä siitä, että meillä on "tärpännyt" helposti.
On sanomattakin selvää, että en aio asiaa ystävälleni ylenpalttisesti "hehkuttaa", mutta miten kertoa raskaudesta ylipäätänsä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kerro asiasta asiallisesti. Sano että meillä on käynyt onnellisesti ja vaimoni on raskaana. Siinä kaikki. Ei kannata hehkuttaa kaverillesi, mutta kyllä saa olla onnellinen kun kerran on onnellinen olo.
Nämä on vaikeita asioita. Itselläni on tyttökaveri joka ei vain tule raskaaksi. Minä tulin heti.. Päätin vetää sellaista linjaa että minulla on oikeus olla onnellinen oman elämäni ihanasta asiasta. Koskaan en soittanut kaverilleni puhuakseni siitä kuinka valtavaa tämä kaikki on. Otimme puheeksi raskauteni yleensä vain kun hän itse siitä halusi puhua.
Hehkutus ei todellakaan ole kivaa ihmisen edessä joka kärsii lapsettomuudesta. Mutta siis, ei sitä nyt aleta anteeksikaan pyytelemään jos raskaudutaan. Ota maalaisjärki käteen ja voithan (jos tulee sellainen olo) sanoa ystävällesi että on vaikea puhua luonnollisesti tästä asiasta kun heillä on vaikeuksia. Tai sitten et sano mitään.
...olen saanut yli neljän vuoden yrittämisen jälkeen kuulla varmaan 10 raskausuutista, osa tosi läheisiä osa vähemmän läheisiä, tuttuja jne. Olen käyttäytynyt joskus tyhmästi kun olen saanut tietää jonkun raskaudesta mutta olen sitten pyytänyt sitä anteeksi. Olen ajatellut, että kun hänelle on käynyt niin onnellisesti ja hän on ystäväni niin kyllä hän kestää mitä vain minun suustani.
Mutta minä itse arvostan sitä, että kerrotaan suoraan vaikka se on vaikeaa. Mutta tosiaan yrittäkää olla hehkuttamatta asiaa ja kun ystäväsi ottaa asian puheeksi, kyselee jotain niin kerrot sitten tarkemmin. Raskaudesta voitte hyvin mielin kertoa, mutta älkää tuputtako sitä. Tsemppiä!
on useasti näiden neljäntoista vuoden aikana joina olen lasta itselleni toivonut käynyt niin, että toiset saavat lapsia, mutta minä en. en silti voi "tuomita" heitä lapsen saamisesta, sillä ei se ole heidän vikansa, jos minulla ei tärppää.
eniten on ottanut koville kun mieheni huumehörhöillyt sisar tuli raskaaksi (tosin hän lopeti heti saatuaan tietää ja on käynyt kontrolleissa siitä asti ja lapsi ja kaikki on ok). alkoholistit, huumehörhöt yms. tuottavat tuskaa minulle, silloin olen katkera.
mutta toivotan teille kovasti onnea ja ymmärtäväisiä lähimmäisiä!
Sama juttu! Ollaan kolme vuotta yritetty ja kyllä on rieponut, kun joku sellainen, jonka elämäntilanteeseen lapsi "sovi", on tullut vahingossa raskaaksi. Osa on tehnyt abortin ja se on tuntunut, jos mahdollista, vieläkin pahemmalta. Kuinka meille ei suoda, kun on hyvä ja pitkä suhde, naimisissa, oma koti ja töitä?? Ja sellaiset, joilla ei ole oikeastaan "mitään" hässivät pitkin poikin ja saavat lapsia. Voi sentään!!
Mutta aidosti olen ollut onnellinen ystävieni raskauksista. Kotona olen itkenyt yksin tai miehen kainalossa ja sillä tavoin olen jaksanut taas kohdata ystävieni onnen hymyssä suin.
on, jos asiaa ei kerrota ajoissa. Tuollaisen toiselle hyvinkin ison asian "salaaminen" niin pitkään kuin se on mahdollista aiheuttaa epäluottamusta ja katkeruutta.
Itse kuulun myös niihin, jotka tulevat raskaaksi jo ajatuksesta. Varautua täytyy siihen, että lapsettomuudesta kärsivien kanssa saattaa välit ainakin väliaikaisesti huonontua. Osa suhtautuu asiaan hyvin, osa huonommin.
Yksi kaverini jota näen vain muutaman kerran vuodessa (soitellaan kyllä useesti) kertoi mulle uutisen vasta kun lapsi oli syntynyt. Kun olimme viimeksi nähneet, ei raskautta paksun vaatetuksen läpi huomannut, taisi olla n.5.kuulla silloin. Tunsin itseni todella hölmöksi, mietin, eikö hän uskaltanut kertoa??? Lapsettomuudesta en (toistaiseksi) ole kärsinyt, mutta yritystä on ollut nyt muutama kuukausi. Olen ollut mieheni kanssa jo pitkään, ja ehkä kaverini vaan oletti että meillä on ongelmia sillä saralla, vaikka olinkin totuudenmukaisesti puhunut että vielä ei lasta meille yritetä. Mun mielestä toi oli vähän tyhmästi toimittu kaveriltani. Suosittelen kyllä kertomaan MYÖS lapsettomuudesta kärsiville kavereille siinä missä muillekin.
Ollaan kärsitty lapsettomuudesta vasta reilu vuosi. Tottakai satuttaa kun kaverit saavat perheenlisäystä mutta se on vaan kestettävä. Voi olla, että vähemmän tulee pidettyä yhteyttä heti uutisen jälkee, etenkin jos puhutaan uusista vaunuista tms. jatkuvasti. Kuitenkin, jos kertoo reilusti asian salailematta (tuleehan se joskus ilmi) välit pysyvät luultavasti parempina. Mun mielestä on huono ajatus kutsua kylään ja kertoa kasvotusten, koska he eivät "pääse pakoon" ahdistavaa tilannetta, mielestäni on tärkeää saada sulatella asiaa ihan itsekseen joten puhelimessa kertominen voisi olla paras tapa. Vaikea sanoa miten he siihen suhtautuvat, kun me ollaan kaikki erilaisia...mutta kertominen kuitenkin kannattaa tehdä ajoissa.
Itse olen lapsettomuudesta kärsinyt ja siihen sopeutunutkin. Pidin ja pidän loukkauksena jos joku ystävistäni on raskaana eikä kerro minulle. Tuntuu etteikö hän luota minuun, ystävään. On käynyt niinkin että olen ollut viimeinen joka on kuullut. Ja piti olla hyvä ystävä. Samainen ystävä, varsin hyvin minun lapsettomuuteni tietävä, sanoi raskauden ilossaan että mikset säkin hommaa lasta. Annoin tämänkin hänelle anteeksi. Mutta minusta ainakin ystävä tuntuu oikealta ystävältä kun hän uskoutuu ja kertoo.
Siinäpä asia tulee ilmaistua niin, että vastapuolen reaktiot eivät näy. Saa itkeä itkunsa siellä rauhassa ja sitten kun teidät tapaa, asia on jo ok!
Itse kärsin lapsettomuudesta ja en kärsi muiden raskauksista- eihän ne minulta pois ole. Ehkä pientä
kateutta saattaa olla, mutta niin saattaa olla myös niillä, joilla on lapsiakin.Sen reaktion pystyy peittämään, jos on tiennyt raskaudesta jo ennen live-tapaamista.
Joten suosittelen tekstaria!