Ei se koskaan tavoita sitä oikeaa henkilöä. Ei vaik laittaa tunnisteet.
Ihan sama mitä tänne kirjoittaa
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kokeile? Voit yllättyä.
Kokeiltu monesti. Johan mä sitä olen yli puoli vuotta tehnyt.
Sulla on vaan paskat tunnisteet.
100%+varmat+tunnisteet+olleet.+Ei+ole+täällä+tai+jos+on+niin+ei+mua+varten.
Viskaappa ne tähän niin katsotaan?
Kauniit sääret.
Ei tuosta kukaan voi tunnistaa. Taisit ihan vitsillä heittää! :D
Tunnisteiden yleinen ongelma on, että usein sopii puoleen miljoonaan muuhunkin suomalaiseen. Jos tunnisteita on useita, toki varmuus lisääntyy, mutta silti sekään ei välttämättä auta.
Vatii ajatusta laittaa viestiin useampi asia, jonka vastapuoli tunnistaa (ja muistaa ja yhdistää itsensä) ja jotka on silti niin spesifisiä, että toinen tietää itsensä olevan ainoa mahdollinen ja silti paljastamatta itse/toista muille.
Kongreettisesti esimerkki: missä kohtaa listaa voi tunnistaa?
- nuorempi vaalea mies
- olemme katsoneet toisiamme silmiin lämpimällä tavalla, jota voisi kutsua henkiseksi rakasteluksi
- katsoimme toissa päivänä toisiamme, hymyilit ja livahdit pois
- kämmeneni on hyvin samankokoinen kuin minun
- olen antanut sinulle jonkinlaisen tuolin (kauan sitten)
- olimme yhdessä paikassa x, teit y, tein z ja puhuimme x
- olet kertonut haaveilevasi xx
jne
Joskus vaikka tunnistaisi, ei välttättä kaikkea lue. Otsikon pitäisi osua hyvin pohdalleen
Joskus tuntuu menevän niin lä heltä, että hyppää sydän kurkkuun.
Olkaa varovaisia ettette kirjoita tänne mitä tahansa, ainakaan toista ihmistä millään tavalla loukkaavaa. Olen omasta mielestäni lukenut itsekin minun omaan elämääni liittyviä kirjoituksia, joissa oli mahdollisesti minun elämääni liittyviä kommentteja.
Ainakin ajoitus tuntui osuvan lähes päivälleen oikein.
Tästä kirjoittelusta tulee nopeasti riippuvaiseksi. Olen huomannut myös sen.
Saman kokenut, että kirjoittamiseen jää koukkuun. Nyt covid19- aika on tuonut paljon pahoinvointia palstalle. En niinkään paljon enää löydä häntä täältä, mutta silti on tarve kirjoitteluun ja omien tunteiden purkuun. Välillä vähemmän, toisinaan taas enemmän. Blokkaan suurimman osan aloituksista, koska huomaan kyllä aika pian sen, kiinnostaako aihe itseäni. Jotain itselleni ja omaan kokemuspiiriini tai tunnetilaan sopivaa voin lähteä kommentoimaan. Toisinaan voin tehdä omankin aloituksen, jos on tarve jakaa jotain anonyymisti.
Ja tiedän, että olemme tunnistaneet toisemme tässä formaatissa ja se on tuonut meitä ajoittain toisiamme lähemmäksi. Hän tunnistaa tapani kirjoittaa (kirjoitan enemmän tänne, kuin hän), mutta olen aivan varmasti saanut häneen yhteyden täällä. Ja se on tuonut ymmärryksen, joka on syventänyt rakkauttani häneen. Vaarallista vai mitä?! Ehkä ei kuitenkaan, kunhan ei kirjoituksien pohjalta luo käsitystä ihmisestä. Eikä myöskään lähde omimaan helpolla yhtään mitään. Ja kyllä sen oikean tutustumisen pitää tapahtua kasvotusten ihan oikeassa elämässä. Täällä voi luoda sille pohjaa, kerätä rohkeutta ja uskallusta. Käsitellä tunteitaan.
Tunneihmisenä, kirjoittaminen on ollut yksi keino helpottaa oloa. Runojakin rustailin jossain kohtaa, nyt on suoni ollut, jos ei nyt ihan ehtynyt, niin ainakin tilapäisesti täysin tukossa.