Löytyisiköhän täältä helpotusta mun fiiliksiin? Elän vielä tällä hetkellä uusperheessä johon kuuluvat avomies, hänen lapsensa ja minä. Omat lapseni ovat jo muuttaneet pois. Avomiehen lapset ovat murrosiässä ja sen kynnyksellä.
Olemme asuneet muutaman vuoden yhdessä mutta nyt avomieheni haluaa erota. Keskinäiset suhteet, seksi ym. toimii mainiosti mutta joku muu klikkaa. Mieheni on aika paljon pois kotoa ja kotihommat ovat jääneet lähinnä minun huolekseni. Avomiehen lapset eikä mieskään juuri tee mitään muuta kuin naputuksen jälkeen, jos silloinkaan. Työpäivän jälkeen olen usein aika puhki ja silloin tulee huomautettua helposti pursuavista roskiksista ja ruoan tähteistä pöydällä jne. Samoin kasvatus näkemykset poikkeavat toisistaan. Miehen mielestä lapsilla ei tule olla sääntöjä, rangaistuksia, rajoja. Minä taas kärsin, kun kaikki kolttoset katsotaan läpi sormien.
Nyt tulee tietysti muutos, kun kohta muutan pois. Mies on sitä mieltä, että hän tekee sitten kotihommat, kun on pakko. Ihmettelen vain miksi nyt ei ole tehnyt. Olenko ollut "piikana" talossa? Suru vaan on siksi valtava, kun rakastan miestäni ja meillä menee ihan hyvin. Hän on sanonutkin, että kaikki olisi varmaan toisin, jos emme olisi muuttaneet yhteen. Näin siis hajoaa tämä uusperhe. Ikävää!
Olemme asuneet muutaman vuoden yhdessä mutta nyt avomieheni haluaa erota. Keskinäiset suhteet, seksi ym. toimii mainiosti mutta joku muu klikkaa. Mieheni on aika paljon pois kotoa ja kotihommat ovat jääneet lähinnä minun huolekseni. Avomiehen lapset eikä mieskään juuri tee mitään muuta kuin naputuksen jälkeen, jos silloinkaan. Työpäivän jälkeen olen usein aika puhki ja silloin tulee huomautettua helposti pursuavista roskiksista ja ruoan tähteistä pöydällä jne. Samoin kasvatus näkemykset poikkeavat toisistaan. Miehen mielestä lapsilla ei tule olla sääntöjä, rangaistuksia, rajoja. Minä taas kärsin, kun kaikki kolttoset katsotaan läpi sormien.
Nyt tulee tietysti muutos, kun kohta muutan pois. Mies on sitä mieltä, että hän tekee sitten kotihommat, kun on pakko. Ihmettelen vain miksi nyt ei ole tehnyt. Olenko ollut "piikana" talossa? Suru vaan on siksi valtava, kun rakastan miestäni ja meillä menee ihan hyvin. Hän on sanonutkin, että kaikki olisi varmaan toisin, jos emme olisi muuttaneet yhteen. Näin siis hajoaa tämä uusperhe. Ikävää!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
miksi olet muuttamassa pois jos rakastatte toisianne? Eikö ennemmin voisi muuttaa perheen rutiineja?
näköjään nimenomaan mies ei halua muuttaa näitä perheen rutiineja, koska hän itse joutuisi tekemään asioiden eteen jotakin: muuttumaan itse.
näköjään mies haluaa erota. onhan se helpompi ratkaisu -onko???- kuin sitoutua toiseen ihmiseen jopa niin syvällisesti, että on valmis tekemään muutoksia itsessään. siis myöntämään, että itsessään on jotain "vikaa", ja korjata se.
Jos kerran miehesikin on sitä mieltä, että teillä menisi ihan hyvin, jos ette olisi muuttaneet yhteen asumaan, niin ratkaisunhan pitäisi olla helppo. Muutatte erilleen ja jatkatte sen jälkeen ihan puhtaalta pöydältä. Seurustelette, mutta kummallakin on oma koti. Kumpikin saa pitää omat tapansa, eikä kummankaan tarvitse naputtaa. Tämä onnistuu varmasti, jos sitä rakkautta on tarpeeksi.
Järjestely voisi tuoda tuoreutta ja uutta jännitystä suhteeseenne! Tsemppiä ja uskallusta sinulle.