Olen nuori 23v nainen. Synnyin keskosena 4kk etuajassa ja eloonjäämispisteet olivat nolla. Kuitenkin selvisin, mutta aivoni eivät olleet kehittyneet ehtineet kehittyä loppuun asti. Siitä syystä lievä kehitysvamma ja kuulovamma molemmissa korvissa. Minun on hyvin vaikea hyväksyä edes lievää kehitysvammaa, koska ihmisillä on ennakkoluuloja koko sanasta.
Asun itsenäisesti vuokralla omassa asunnossa ja syksyllä aloitan Sedussa kokki puolella uutta tutkintoa. Liikkuessani ulkona kukaan ei huomaa minusta ulospäin mitään tai puheestani. Ihmiset pitävät minua täysin normaalina naisena. Ilmaisu ja kielellinen taso on siis aivan normaalisti kehittynyt. Kehitysvammani näkyy vain oppimisessa ja hahmottamisessa. Muuten olen hyvin itsenäinen elämässä. Välillä vain tämä kehitysvamma tulee mieleen ja vaivaa suuresti. Miten voisin hyväksyä sen osaksi itseäni? Kokemukset ovat tervetulleita
Asun itsenäisesti vuokralla omassa asunnossa ja syksyllä aloitan Sedussa kokki puolella uutta tutkintoa. Liikkuessani ulkona kukaan ei huomaa minusta ulospäin mitään tai puheestani. Ihmiset pitävät minua täysin normaalina naisena. Ilmaisu ja kielellinen taso on siis aivan normaalisti kehittynyt. Kehitysvammani näkyy vain oppimisessa ja hahmottamisessa. Muuten olen hyvin itsenäinen elämässä. Välillä vain tämä kehitysvamma tulee mieleen ja vaivaa suuresti. Miten voisin hyväksyä sen osaksi itseäni? Kokemukset ovat tervetulleita
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmisen kypsyys ja suuruus mitataan tosiasioiden hyväksymisenä. Yritä aikuistua ja kehittää itseäsi henkisesti.
Onhan maailmassa ja yhteiskunnassa paljon sellaista työtä ja tehtäviä, joita pystyt hoitamaan. Yritä suhteuttaa toiveesi ja pyrkimyksesi kykyihisi, niin elämä ei ole liian haastavaa ja jatkuvaa stressiä.
Miten hyväksyä itsensä kaikkine vajavuuksineen ei varmaankaan ole uusi kysymys! Nähdäkseni niihin jossakin määrin tottuu aikaa myöten ja toisaalta voi yrittää vähentää niitä, jos näkee tarpeelliseksi ja on mahdollista. Kompensoida, esim. käyttää meikkiä. Optimoi elämänsä: elää sitä mitä on, eikä sitä mitä ei voi olla. Kaikilla on rajoitteensa. Elämässä riittää ja asennekysymys. Elämäänsä voi huonontaa heikolla suhtautumisella ongelmiinsa, joka heikentää tilannetta entisestään. On realistinen.