Onko muita kenellä ihastuminen muuttuu masennukseksi? Luulisi, että ihastuminen tekee onnelliseksi ja pirteäksi, mutta mä masennun.
Ihastuminen masentaa.
Anonyymi
261074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Epävarmuus vie voimia, muuten olen kuin 7:ssä taivaassa.
Sitten se muuttuu masennukseksi, jos tuntuu, että ei saa sitä toista itselleen. Sitä alkaa vaipumaan alakuloon.
Joo mulla alkaa toi vaihe olla nyt...eikä voi nähdä, kun tää poikkeusaika...
Ei se ole sen kummempaa kuin mikään muu haave. Jos sen asian kasvattaa oman pään sisällä joksikin suuremmaksi kuin mitä lopulta on. Harvoin ne parisuhteet toteutuessaan pelkästään ruusuisia ovat. Eikä maine ja mammona aina tuo pelkkää onnea, joku voi jopa haluta siitä eroon ja saada tavallisen elämän takaisin.
Joo se on näin. Juuri näin.
Mikä maine ja mammona?? Siis ajattelet että ihastuminen on jotenkin onnenonkimista? Jessus sentään mitä ihmiset itsestään ajattelee. Liikoja.
No ei kai se nyt sitä estä.
Kyllä, jos ei saa häntä, jonka niin haluaisi, sitä masentuu. Se menee ohi, pitää juoda vettä kolme kertaa päivässä n litran verran ja välttää korkeita paikkoja. Doc Martin.
Joo kyllä se masentaa kun se on yksipuolista tai välillä on joku este. Sen on sanottu olevan yksi suuri stressitila ja jopa trauma ihmiselle jos ei saa vastakaikua tunteilleen. Tai jos sitä tulee erittäin tukahdutetusti. Sellaista heikossa siimassa roikkumista. Taas vedetään pintaan ja päästetään sit kauemmas. Jatkuvaa murhetta ja surua. Epätietoisuutta ja ihan mielenterveysongelmiakin jopa voi seurata.
Vaihda kohdetta? Etsi sellainen, joka on kiinnostunut. Ihmissuhteissa rasittaa varmasti eniten se, jos se jää johonkin soutamis-huopaamis-asemaan eikä etene. Myös odottelu ja sen aiheuttama epätietoisuus on rasittavaa ja ajantuhlausta.
Ei se vaihdu noin vaan 🙄 Olipa hieno neuvo. Jos tosissaan on tunteita niin ei kukaan muu voi olla sama kuin hän.
Luulen, että kun ihastut tai rakastut sellaiseen, jolta saat vastakaikua muut jää taka-alalle. Ainakin viim. sitten, kun menet suhteeseen.
Oon samaa mieltä. Ihan turha jäädä tuommoiseen roikkumaan. Parempi vaan jatkaa eteen päin. Ei tuommoisesta koskaan tule mitään. Jos on halua ja tunteita, niin suhde myös toteutuu suht nopeasti, ei siinä soudeta ja huovata edes takaisin.
Niinpä, ei sitä pysty hallitsemaan ja päättämään, että joku muu tilalle. Mutta ajan kanssa helpottaa.
Kannattaa käyttää se aika rakentavasti sellaiseen, mikä edistää sinun tilannetta ja elämää.
Eli työntekoa aamusta iltaan. Eipä sitä paljoa muuta ole.
Olen masentunut kaikista ihastuksistani. Pahin oli kymmenisen vuotta sitten, sitä seurannut masennus teki minut lähes toimintakyvyttömäksi.
Nyt on vähän helpompaa, mut en tiedä, osaisiko ottaa pakkeja vastaan.
Kannattaa unohtaa se ihminen yksin pärjää paremmin. Ihastuminen on vain hormoonallinen juttu. Muista että sulla on ystäviä ja sukulaisia niin et ole koskaan yksin.
Tämän ketjun vastaukset auttavat tätä naista ja paljon! Kiitos. Päästän irti kyllä tämmöisen reilu parikuisen ihastumisen tunteen. Helpompi olis, kun toista ei näkisi joka viikko useita kertoja. Mutta nyt se oivallus, että miks mua kiukuttaa yms negatiivisia tunteita välillä.
Ja siis varmasti on tunteita kummallakin, mutta epävarmuus useista asioista estää aloitteet.
Mut nyt tälle tuli loppu, elämässä tosiaan on muutakin ihanaa kuin tuo yks mies.
Tsemppiä kaikille ❤
Juu, kun tietää jo alussa miten ihastus päättyy. Ei innosta koko ihastus.
Mulla on sitten päässä vikaa kun eii lopu ihastuminen. Vuoden jälkeenkin 😔
Onko ihastus hiipumassa?
Ihastuminen on kieltämättä jollain tavalla masentavaa silloin, kun se ei siitä sen syvemmäksi voi edetä. Tulee ihan fyysisesti kipeäksi.
Ketään ku ei väkisellä saa ja mitä sä toisella ukolla teet.
No itsehän olin ihastunut aika kuumottavasti naiseen. Helpotti, kun ei jatkettu yhteydenpitoa. Mikä lienee paras lääke, ottaa etäisyyttä.
Mutta tiedän senkin, että jossain jos joskus häneen törmäisin se muljauttaisi sydämessä jokusen ylimääräisen lyönnin..