On tottunut jo että on yksin ja selviää.
Tää korona on vain hienosäätöä nyt.
Niillä jotka ovat karanteenissa, jotka eka kertaa joutuvat olemaan yksinään, on vaikeempaa tottua.
Ite viihdyn omassa seurassa, keksin omat hommani ja funtsailen asiat yksikseni. Sitten voi kirjoitella tänne ja saa uutta näkökulmaa itelleen.
Tänään oli yleuutisissa kirjoitus että moni muukin tykkää olla yksin.
https://yle.fi/uutiset/3-11298478
Tää korona on vain hienosäätöä nyt.
Niillä jotka ovat karanteenissa, jotka eka kertaa joutuvat olemaan yksinään, on vaikeempaa tottua.
Ite viihdyn omassa seurassa, keksin omat hommani ja funtsailen asiat yksikseni. Sitten voi kirjoitella tänne ja saa uutta näkökulmaa itelleen.
Tänään oli yleuutisissa kirjoitus että moni muukin tykkää olla yksin.
https://yle.fi/uutiset/3-11298478
Vastaukset 29
Vanhimmat
Juu no eihän siinä mitään, jos kerran tykkäät olla yksinäsi, varmasti on silloin helppoa. Itse olen tottunut yksinäisyyteen, mutta koen silti tämän tilanteen todella ahdistavana, sillä olen tottunut helpottamaan yksinäisyyttäni käymällä esim. ryhmäliikuntatunneilla, kielikursseilla, elokuvissa, konserteissa ja muissa tapahtumissa. Joskus baarissakin, josta hyvässä lykyssä saa hetkellistä juttuseuraa. Nyt kun kaikki menot ja harrastukset on peruttu, niin yksinäisyyteni suorastaan hyökkää päälle. En ole viikkoihin puhunut kenenkään kanssa, mitä nyt kaupan kassalle sanon hei ja kiitos.
Mielestäni vertailu on typerää, mutta jotenkin silti kuvittelisin, että vaikka ne joilla on ystäviä, ovat koronasta huolimatta paremmassa asemassa. On ainakin joku jolle voi soittaa, voi järjestää viini-iltoja skypen tms. välityksellä, lenkillekin voi pyytää jonkun kaverin mukaan, jos pitää riittävän etäisyyden. Ja monillahan on puoliso tai perhe, eli ei olla ollenkaan yksin kotona.
Tuo "ahdistaa"-sana on nykyisin muotisana.
Kaikki käyttää sitä.
Oli mikä asia tahansa, niin se "ahdistaa".
Vois ihmiset opetella olemaan koko ajan ollematta "ahdistuneita".
Koko ajan sitä jankutetaan.
Itse koen olevani paremmassa asemassa kun pärjään yksinäni ja viihdyn yksinäni.
Ei oo tarvetta että on pakko mennä johonkin toimintaan mukaan. Netiltä tulee jumppaohjelmaa, pystyn yksinänikin jumppaamaan, ja niin teenkin joka toinen päivä suurinpiirtein. Ja voin itse soittaa jollekin jos huvittaa, sähköpostilla voi kirjoitella.
Lisäys:
Turhapa tästä on ruveta kinastelemaan.
Jokainen taaplaa tyylillään.
Kompin ketjun avaajaa. Oli vaikea hyvästellä vaimo viimeisen kerran ruumishuoneella. Itkin koko tulomatkan. Kotipaikkakunnalla tullessa kävin kaupassa, yhä poraten.
Tuttu kassa kysyi mitä on tapahtunut. Toisen kerran sanon sitten ja taas poraamaan.
Aamuyöllä heräsin isäni ääneen, k y l l ä s i n ä t ä s t ä s e l v i ä t. Vastasin jotakin , heräämättä. Kun sitten heräsin, muistin että isäni oli kuollut 10v sitten.
Edellisiltana olin porannut, etten pystyisi vetämään aamulla lippua puolitankoon. Aamulla vedin lipun puolitankoon ja alkasin laittaa sapuskaa, kuten jo olin tehnyt parin viikon ajan.
Osanottoni.
Minusta on todella outoa se että yksinäisyydestä kärsivät ihmiset eivät löydä toisiaan. Nyt korona - aikana ei tietenkään ole hyvä järjestää tapaamisia mutta kommunikointi puhelimitse olisi tietysti mahdollista.
Sosiaalinen elämä tosiaankin
on terapiaa itselleni. Täysin
yksin ollessani helposti ajatukset
menevät solmuun. Yksin ollessani
se on sitä fyysisen juttuseuran
puutetta, jota poden.
Vallalla oleva karanteeni ei
sovi minulle ensi alkuunkaan.
Koko ajan pitäisi olla kotosalla,
mihinkään ei saisi mennä korona-
tartunnan ollessa uhkana. Ja kaikki
paikat ovat ovet säpessä. Fiilis alkaa
olemaan kuin saksalaisilla kesällä
1945, murtunut ja alakuloinen. Eihän
tässä karanteenissa ole mitään järkeä
kun ei se meinaa millään loppua vaan
jatkuu ties minnekkä saakka.
Ihmissuhteet tässä eniten kärsii,
kun ei voi oikein ketään tavata,
enkä miehenä voi edes tavata
naisystävääni, olen tavannut
hänet viimeksi 12.3., 69 päivää
sitten. Seuraavasta tapaamisesta
naisystäväni kanssa ei ole mitään
tietoa, hyvässä lykyssä tapaaminen
saattaa siirtyä tulevan vuoden
2021 puolelle.
Ainoa mitä jokainen voi on vain odottaa että korona häipyy pois, kaupassa pitää käydä nopeen iisisti.
Onko näin.
Vaikka asun yksin (eronnut ja lapset perustaneet omat perheensä) en kuitenkaan tunne itseäni yksinäiseksi. Viihdyn oikein hyvin yksinkin ja nyt koronan aikana stressi on kadonnut, ei tarvitse enää pinnistellä etsiäkseen edes jotain henkilökohtaisia tapaamisia toisten ihmisten kanssa. Minulla on yksin asuvia tuttavia joiden on useamman kerran viikossa pyydettävä kavereita kahvittelemaan tai syömään tai käyvät itse jonkun kaverin luona. Jotkut ovat ihmetelleet kun kerron että käyn ulkomaanmatkatkin mieluiten yksin, ei tarvitse "raahata" matkatoveria mukana ja voi mennä mihin haluaa. Sama kotimaassakin, kuljen mielelläni matkailuautollani yksin ympäri Suomea. Karavaanialueilla voi jutustella vaikkapa saunan lauteilla toisten kanssa, mutta iltaa istun mieluummin yksin maisemia ihaillessa, lukiessa tai telkkaria katsellen. Tästä omasta olemuksestani on sekin etu ettei tarvitse istua iltoja kavereiden kanssa baareissa, eikä tarvitse kotonakaan lipitellä viiniä tai muutakaan alkoholijuomaa.
Ihmettelen että miksi te, joista yksinolo on niin ihanaa, notkutte täällä yksinäisyys-palstalla. Yksinolosta nauttiminen EI ole yksinäisyyttä. Tuo on suorastaan loukkaavaa, kun tulette selittämään miten VOISITTE soittaa jollekin tai matkustaa jonkun kanssa, mutta ette halua, ja samalla vähättelette meitä, joilla ei oikeasti ole KETÄÄN kenelle edes soittaa, ja jotka kärsimme siitä! Ei ole kyse siitä, että pitäisi olla koko ajan joku pitämässä kädestä kiinni ja viihdyttämässä, vaan siitä, että kun ei vuosikausiin ole ollut ketään juttukaveria eikä KETÄÄN, joka välittäisi. Kyllähän se AHDISTAA, vaikka olisi kuinka muodikasta olla ahdistunut. Menkäähän te nauttimaan yksinolostanne, ja jättäkää tämä palsta meille oikeasti yksinäisille, jotka kaipaamme vertaistukea niiltä, jotka YMMÄRTÄVÄT, miten pahalta oikea yksinäisyys tuntuu.
Tällä keskustelupalstalla on useita joilla ei ole kenelle soittaa. Sisältyisikö siihen joku riski jos laittaisit tälle palstalle puhelinnumerosi ja sanoisit että kaikki seuranhakuiset ovat tervetulleita soittamaan sinulle ?
Facebookissa on useita seuranhakuryhmiä, esimerkiksi ryhmä nimeltä "Uusia ystäviä". Jos sieltä löytää juttukaverin niin puhelinnumeronsa voi lähettää tuolle juttukaverille yksityisenä viestinä. Facebookiin on helppo liittyä eikä se maksa mitään. Ja Facebookissa on mukana myös vanhempia ihmisiä.
Täältä olisi mahdollista hakea uusia ystäviä:
http://www.kaverihaku.net
Tuolta löytyy myös vanhempia ihmisiä.
Tultiin vähän trollaamaan, koska me ollaan sosiopaatteja.
Terveisiä voit laittaa Yleisradion toimitukseen.
Totta on, että introvertille tyypille koronakäytäntö on iso helotus; se ettei tunge ihmisjoukkoon. Kauppoihin ei enää tulla juttelemalla aikaa kuluttamaan. Voihan sitä silti kuulumiset vaihtaa, turvavälit huomioiden. Olen vaimoni kuoltua, viettänyt jo monta vuotta osaksi eristäytyneenä.
. jaakon poika.
Mutta eikös oo kiva että teille avataan muita mahdollisuuksia yksinäisyyteen kuin vain tuo tapa että AHDISTAA?
Olisitte iloisia, että muut kertoo että voi tykätä että on yksin.
Vaikka moni tykkää olla yksinkin, niin tuohan se piristystä kun saa jutella muitten kanssa, vaikka ei haluakaan koko ajan kertoa AHDISTUKSISTA ja valittaa.
Tottakai saa kertoa kuulumisiaan, vaikka olisi hyvin sopeutunut yksinäisyyteen.
Ja on kiva kuulla että on muitakin.
Mitäs herkkuja ootte keksineet?
En oo käynyt kaupoilla kun ei viitti altistua koronalle.
Teki kuitenkin mieli jotain hyvää. Tuli mieleen kun lapsuudessa sekoitettiin kermaan kaakaojauhetta ja sokeria.
Toinen herkku on uuniohrapuuro mikä saa hautua yön yli.
Oli maito lopussa, joten laitoin kauramaitoon, tuli vielä parempi.
Tällä palstalla saa jokainen ottaa kantaa yksinäisyyteen. Erittäin hyvä on, että saa lukea myös kokemuksia yksin viihtymisestä. Se on hieno vaihtoehto yksinäisyydestä ruikuttamiselle.
En halua väheksyä kalvavaa yksinäisyyden kokemusta, mutta sille on vaihtoehto, jos haluaa.
Juu, yssikseen on kiva suunnitella omia juttujaan. Olen nk. solo ihminen, yksin kun toimii on siinä monia etuja.
Tästä lähdenkin lettuja paistamaan keittiöön.
2 kananmunaa, 4 dl maitoa, 3 dl vehnäjauhoja ½ tl suolee, ½ tl leivinjauhetta ja vaniljasokeria voita/öljyä pannulle.
Sitten päälle kermavaahtoa ja hilloa!
Ja yksin syön kaiken, - miten kiva, ei oo muita jakamassa!
Anna taikinan vetäytyä 10 - 15 minuuttia.
Oli siis suolaa ½ tl.
Kaksi munaa ja suolee, sitten päälle kermavahtoa ja hilloa.
Ok, hauska ilta tulossa, millois kutsut muitakin noihin pippaloihin?
nimimerkki: "aina valmis"
Manipuloimme ihmisiä tarkoituksella.
Sanoma Oy
Yssikseen on asiat hoidettava, näin se on.
Sanoma Oy on meillä lopetettu ajat sitten. Paskapaperi on muualla halvenpaa!
Muista pelätä kaikkea ihan vitusti.
Ufo sieppaa sut tänään klo 15.42. Tai sitten ei.
Minua ei vaan huvita nk.sosiaalisuus. Omissa oloissaan saa opiskella rauhassa.
Mikäs yksin ollessa, oma vapaus.
Minäkään en viihdy muiden joukossa, yössä yksin on hyvä olla. Saa lukea ym.