Olipa pääsiäinen.Olimme matkoilla ja noin vaan yllättäen pian 17 vuotiaalla nuorukaisellani todettiin yllättäen nuoruustyypin diabetes. Nyt hän on sairaalassa ja aletaan huomenna etsiä sopivaa lääkitystä.
Sekä poikani että minä ollaan erittäin yllättyneitä ja totta kai mieli on sekaisin. Kaikki tuli niin yllättäen. Onko teillä kokemuksia nuoruustyypin diabeteksesta ja hoidosta ja elämästä sen kanssa. Nuorukaiseni suree tietysti, ettei pysty tekemään tyypillisiä nuorten seikkailuja ja kokeiluja. Alkoholinkin terveessä mielessä kiinnoistaisi iän myötä.Tiedämme, että elämän säännöllisyys on tärkeää. Neuvokaa mistä löytää apua ja tietoa ja kanssaihmisiä.
Hyvää jatkoa ja kevään odotusta
Sekä poikani että minä ollaan erittäin yllättyneitä ja totta kai mieli on sekaisin. Kaikki tuli niin yllättäen. Onko teillä kokemuksia nuoruustyypin diabeteksesta ja hoidosta ja elämästä sen kanssa. Nuorukaiseni suree tietysti, ettei pysty tekemään tyypillisiä nuorten seikkailuja ja kokeiluja. Alkoholinkin terveessä mielessä kiinnoistaisi iän myötä.Tiedämme, että elämän säännöllisyys on tärkeää. Neuvokaa mistä löytää apua ja tietoa ja kanssaihmisiä.
Hyvää jatkoa ja kevään odotusta
Vastaukset 10
Vanhimmat
Diabetesliiton keskustelupalstalla on ryhmä Nuoret ja diabetes http://www.diabetes.fi/cgi-bin/ubb/ultimatebb.cgi?ubb=forum;f=10
Se on aika raisua tuuletusta. Ehkä kuitenkin kannattaisi aloittaa asiatiedosta, jota sitäkin löytyy Diabetesliiton sivuilta runsaasti. http://www.diabetes.fi/
Kiitokset osoitteista, sivuihin on tullut iltaisin tutustuttua ja paljon on sulattelemista, mutta päivä kerralaan opetellaan uutta.
Kannattaa liittyä diabetesliittoon, sieltä tulee lehti kerran kuussa, josta saa yleensä hyvää ja oikeeta tietoa vastasairastuneena. Diabetesliitolla on Tampereella myös kurssikeskus, johon pääsee kursseille lääkärinlausunnon perusteella (muistaakseni...)
Hyvä hoitosuhde lääkärin ja diabeteshoitajan kanssa on myös ensiarvoisen tärkeää tuossa vaiheessa.
Alku aina hankalaa, mutta kyllä te pärjäätte! Etsikää tietoa ja selvittäkää asiat, kyllä kaikki hoituu! 10 vuoden kokemuksella, dee1
Kiitos vinkistä, diabetesliitosta tilasin jo rannekkeen pojan toivomuksesta ja aiomme liittyä siihen mahd. pian.
Mukavaa kevään jatkoa!
Olen itse sairastanut lapsesta lähtien diabetesta ja mieheni 20-vuotiaasta ja ensiksikin haluaisimme sanoa, että:
Diabetes muuttaa kyllä elämää ja aiheuttaa omat järjestelynsä, mutta EI OLE HAITAKSI RENNOLLE, REIPPAALLE JA MUUTENKIN KIVALLE ELÄMÄLLE!!!
Alkujärkytys on varmasti pahin, mutta mykyaikaisella hoidolla ja itse asiaan paneutuen ei pian huomaakkaan sairastavansa, vaan diabeteksesta tulee uudenlainen elämäntapa. Oma nuoruuteni meni seikkaillen ja välillä halusin unohtaa koko diabeteksen, mutta siitäkin huolimatta ollaan selvitty. Välillä ottaa pannuun, mutta on osattava antaa itselleen myös paljon anteeksi. Välillä on tuntunut, että pitäisi ola jokin yli-ihminen täyttääkseen kaikki normit, mutta voin vakuuttaa, että täydellisiä diabeetikkoja ei ole olemassakaan. Alussa kannattaa antaa aikaa itselleen tottua uuteen rytmiin ja toimiin ja hakea sitä omaa linjaa ja sitten kun asiat rullaa niin huomaakin, että sairaus kulkee siinä sivussa. En halua tuoda ruusunkuvaa tästä sairaudesta, mutta me ainakin olemme kokeneet, että sairasu ei ole ollut mihinkään seikkailuun tai toimintaan este tai rajoittava tekijä. Alkoholi kuuluu myös meidän juhlatunnelmiin eikä ole kielletty diabeetikoltakaan. Kokemus tuo lisää varmuutta ja virheiden kautta oppii. Ne kuuluvat myös diabeetikon arkeen.
Sukulaisille ja ystäville voisi antaa neuvon, että olkaa käytettävissä jos diabeetikko sitä itse haluaa, mutta älkää vahtiko, tuputtako tai muuten ohjailko tai korostako diabeteksen olemassaoloa. Diabeetikko on itse koko ajan sairautensa tasalla ja tuntee ja tietää kehossaan missä mennään, joten ulkopulisen huoli (mikä on ymmärrettävää ja inhimillistä) tuntuu välillä rasittavalta. Toki tuki on tärkeää ja läheisten on hyvä tietää asioista, sillä kun itselläni oli aikanaan esim. matalien verensokereiden aiheuttamia sokkeja, niin äiti pelästyi ihan kamalasti ja minulle tuli stressi asiasta, sillä sokkikin tavallaan kuului vain siihen opetteluun. Puhumalla sia myöhemmin selkiytyi.
Tsemppiä koko perheelle ja rohkeutta tutustua tähän sairauteen.
Kiitos Sinulle rohkaisevista tiedoista. Oli just sellasta asiaa mihin epäilen huolehtivana äitinä sortuvani. Erittäin kiitollinen olen sanoistasi ja hienoa kuulla kaikesta. Huomenna menemme ravintoterapeutin luokse. Poikani on edelleen sairaalassa ja sokerit ei vaan millään tahdo laskea, mutta eiköhän senkin aika tule.
Mukavaa kevättä Sinulle ja miehellesi.
Hei,
olen itse sairastunut 13-vuotiaana, nyt olen jo yli 40. Terveyteni on edellen hyvä. Silloin aluksi hoitosysteemit olivat paljon alkeellisempia, kuin nykyään. Kaikesta olen selvinnyt,lapsiakin olen synnyttänyt.
Alkoholikaan ei ole kokonaan kiellettyä,itsekin käytän sitä pienessä määrin.
Olen varma,että teilläkin kaikki menee hyvin,kun pääsette alkuun hoitosysteemissä. Tämä tauti kannataa hoitaa,mutta sen hoidonkin oppii, jos vain haluaa. Joskus voi hiukan lipsuakin,kun enimmäkseen noudattaa taudin hoitoon kuuluvia ohjeita.
Tsemppiä...ei tämä minunkaan mielestä enää niin sairaudelta tunnu...suht normaalia elämää. Kannattaa vaan mennä samalla tavalla, kun muutkin nuoret...nauttia elämästä.
Terkuin Lilli
Kiitos Lilli viestistäsi.
Olin tänään diabeteshoitajalla nuorukaiseni kanssa ja hän kertoi että kaikki on tosi selvää pojalleni ja omaksumistapa ja nopeus on kuulema mieletön. Pieni masennus iski kun hän kuuli, että tämä kevät koulun suhteen voi mennä keturalleen. Ensi viikko on koeviikko ja sairaslomaviikko. Ei ole kyllä jaksanut lukeakaan. Toivotaan kuitenkin että kaikki arvot asettuu kohdalleen mahd.pian ja elämä jatkuu ja onhan se hyvä, että tulee itsekin siirryttyä terveellisempään ruokavalioon.
Mukavaa kevättä
t.huolestunut mutta toivossa elävä äiti
Löytyy ainakin sellainen nuortenromaani kuin Otsalamppu, joka kuvailee nuoren pojan (16-vuotiaan) sairastumista ykköstyypin diabetekseen. Kirjailija on nimeltään Markku Karpio. Kirjasta on painos loppu, mutta sen löytää useimmista kirjastoista. Tiedän, että kirja on auttanut lukuisia teini-iässä diabetekseen sairastuneita.
Ykköstyypin diabeetikon vaimona voin lohduttaa poikaasi, että kun hoitotasapainon pitää muuten hyvänä, voi alkoholiakin joskus ottaa. Se vain vaatii erityistä tarkkailua etenkin juhlia seuraavana aamuna, jolloin verensokerilla on taipumus laskea liian alas.
Tsemppiä pojallesi, ja myös sinulle! Ykköstyypin diabetes koskettaa kaikkia perheenjäseniä.
Mieheni on aika kova juomaan ja olen huolissaan hänen juomajaksoistaan. Kun putki jää päälle hän ei pistä päivisin ruokainsuliinia ollenkaan(vaikka ei juurikaan syö kun juo) ja usein jää iltainsuliinikin pistämätta jos tulee baarista vasta aamuyöllä kotiin.Miten pitäisi silloin pistää jos on monipistoshoitoinen.
Miehelläni todettiin reilu puoli vuotta sitten 1 vaiheen diabetes.
T:Epätietoinen vaimo