Siskoni on nyt 31-vuotias, hän on ollut alkoholisti nyt n.13vuotta. Ja tiedän mitä tarkoitan sanalla alkoholisti, päivittäistä juomista. Menetti poikansa (kuten meidän äitimme meidät) ja kämppänsä sen takia, eikä ole ollut poikaansa yhteyttä sen jälkeen kun se vietiin (oli 3kk vanha). Nyt hän on muuttanut miehen luo asumaan, ja tietysti mies on samanlainen idiootti. Ja niin, tietysti väkivaltainen paska.
No ei tässä koko tarina, meidän äitimme kuoli viinaan (ilm. sydän petti krapula-aamuna) 40-vuotiaana, kymmenen vuoden juomisen jälkeen. No siskoni on nyt siis juonut jo kauemmin, kuin äitimme ehti. Tiedän kuinka tässä vielä käy. Sisko seuraa äitiä ja jatkaa hänen kurjaa elämäänsä, kunnes se loppuu, hyviinkin pian.
Enää en jaksa välittää (olen nyt 22-vuotias), yritin nuorempana niin paljon, vaikka asumme 200-300km päässä toisistamme. Halusin hänen raitistuvan (ja haluanhan vieläkin), mutta silloin olin niin naiivi, että luulin, että jos tarpeeksi potkin niin hän nousee. No minä väsyin kymmenen vuoden jälkeen.
Tiedän etten saisi jättää häntä yksin, mutta en voi arvostaa häntä, en voi arvostaa alkoholisteja.
Onko hänellä enää mitään mahdollisuutta selvitä hengissä? Jos on, onko teillä ideoita miten? Täytyykö minun jälleen vain jaksaa koittaa tehdä jotain (mikä ei kuitenkaan onnistu)?
Olen huomannut siskossani sen, että hänellä on todellakin aivot "surkastuneet", hän ei ymmärrä enää oikein... no normaalisti, hänellä ei enää leikkaa.
En vain jaksaisi katsoa vierestä, kun joku rakas olento tappaa itsensä. Mutta en pysty enää estääkään sitä.
Mitä teen?
No ei tässä koko tarina, meidän äitimme kuoli viinaan (ilm. sydän petti krapula-aamuna) 40-vuotiaana, kymmenen vuoden juomisen jälkeen. No siskoni on nyt siis juonut jo kauemmin, kuin äitimme ehti. Tiedän kuinka tässä vielä käy. Sisko seuraa äitiä ja jatkaa hänen kurjaa elämäänsä, kunnes se loppuu, hyviinkin pian.
Enää en jaksa välittää (olen nyt 22-vuotias), yritin nuorempana niin paljon, vaikka asumme 200-300km päässä toisistamme. Halusin hänen raitistuvan (ja haluanhan vieläkin), mutta silloin olin niin naiivi, että luulin, että jos tarpeeksi potkin niin hän nousee. No minä väsyin kymmenen vuoden jälkeen.
Tiedän etten saisi jättää häntä yksin, mutta en voi arvostaa häntä, en voi arvostaa alkoholisteja.
Onko hänellä enää mitään mahdollisuutta selvitä hengissä? Jos on, onko teillä ideoita miten? Täytyykö minun jälleen vain jaksaa koittaa tehdä jotain (mikä ei kuitenkaan onnistu)?
Olen huomannut siskossani sen, että hänellä on todellakin aivot "surkastuneet", hän ei ymmärrä enää oikein... no normaalisti, hänellä ei enää leikkaa.
En vain jaksaisi katsoa vierestä, kun joku rakas olento tappaa itsensä. Mutta en pysty enää estääkään sitä.
Mitä teen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos ihminen on vaarallinen itselleen/toisille ihmisille niin silloin voidaan määrätä pakkohoitoon...se ei vältämättä raitista häntä mutta tulee siihen ainakin pieni juomistauko.
Pystyykö? Minä olen ymmärtänyt, että vain alakäisiä voidaan laittaa pakkohoitoon muiden kuin lääkärien määräyksestä? Miten sitten todistaisin, että se tuolla litkulla itsensä tappaa?
Jos juominen on selvästi itsetuhoisaa juomista
ja yhtäjatkuvaa niin varmasti pitäisi löytyä pakkohoitopaikka..on sitten kysymyksessä lapsi tai aikuinen..minun yksi tuttu kaverikin vietiin pakkohoitoon suljetulle osastolle...eikä siihen tarvittu kuin lähiomaisen pyyntö..ota yhteys sosiaalitoimistoon tai lääkäriin ja kerro totuus.
Asian huomenna..soitan yhdelle tutulle lääkärille
mutta oletan olevani oikeassa.
vaikka se olisi itsetuhoistakin, ei riitä pakkohoidon perusteeksi. Siihen ei riitä edes itsetuhoisuus, tiedän omasta ja muiden kokemuksesta. Pakkohoitoon ottamiseen on oltava todella kovat perusteet, lähinnä tulee mieleen hengenvaaran aiheuttaminen muille ihmisille.
Ikävä kyllä siskoa ei voi auttaa kukaan ellei hän itse havahdu hakemaan apua. Joidenkin kohdalla siihen tarvitaan vuosien juominen, toiset havahtuvat nopeammin. Jotkut eivät koskaan.
Jos siskosi joskus soittaa sinulle "heikolla hetkellä" niin voit koettaa järjestää hänet katkaisuhoitoon (jos kotikunnassasi ei ole katkaisuhoitoasemaa niin terveyskeskuksessa osataan auttaa). Jos hän suostuu puhumaan toipuvan alkoholistinaisen kanssa niin kehota häntä soittamaan numeroon 040 8484000. Se on AA:n vastauspalvelun numero ja sieltä saa koska tahansa yhteyden johonkin naiseen, joka on kokenut samankaltaisia asioita ja osaa kertoa, kuinka hän itse on selvinnyt. Numero päivystää joka päivä, ympäri vuorokauden, ja puhelu maksaa vain tavallisen puhelun hinnan.
Omakohtaiset kokemukset pakkohoitoon ohjaamisesta ovat myös, että siihen tarvitaan vankat perustelut. Jostain syystä pelkää juomista ei hyväksytä perusteluiksi. Pitää olla lisäksi itsetuhoinen tai vaaraksi muille.
Huumeidenkäyttäjät voidaan helpommin määrätä pakkohoitoon, aineiden "kovuuden" vuoksi. Mutta jos olet harmiton narkomaani, ei sinua voida senkään perusteella pakkohoitoon saada.
Eipä tuhon ongelmaasi taida löytyä muuta keinoa, kuin jo aiemmin ehdotetut keskustelut siskosi kanssa. Mutta ne kannattaa käydä silloin, kun siskosi on selvin päin tai muuten "herkässä" tilassa. Humalainen ihminen ei ole valmis rakentavaan keskusteluun.
Raitistuminen alkaa itsestä, eli kukaan ei voi toista raitistaa. Mutta jos näin onnellisesti kävisi, että siskosi saisi juomisen katkaistua ja pääsisi hoitoon, silloin läheiset ovat erittäin tärkeitä tukijoita.
Tuossa edellä olikin jo noita yhteysnumeroita, mistä myös apua saa.
Kyllä te olette lapsellisia paskoja: haluatte rankaista ihmistä juomisesta laittamalla hänet pakkohoitoon. NO onneksi se EI ole Suomessa mahdollista. Älkää sotkeentuko toisten elämään ELLEI teiltä sitten pyydetä apua! Pakkohoitoperusteet on niin kovat, että siihen vaaditaan KOLMEN, PUOLUEETTOMAN lääkärin yhteinen kanta! Ja onneksi näin. Vai haluatteko kenties itse pakkohoitoon ilkeän sukulaisen puheen perusteilla??
Läheisten itseapuryhmää...
Alkoholistien läheisille on olemassa Al-Anon
Ja alkoholistien aikuisille lapsille AAL
Molempiin saat yhteyden numerosta 041-4572841
Minulla on kokemus kolmen perheenjäsenen alkoholismista ja olen saanut itseapuryhmistä valtavasti kokemusta, voimaa ja toivoa muiden samassa tilanteessa olleiden kanssa keskustelusta...
Siis tämä tarina: Sisko (joka on alkoholisti) menetti poikansa, meni kuitenkin väkivaltaisen miehensä luo. Ja te olette menettäneet äitinne, joka kuoli viinaan.
HUHHUH. Nyt tämä ei ole enää sun juttus. Eikä tämän foorumin.
Tarkoitan, että eikö sulla ole ketään ammattiautajaa, jolle puhua: mielenterveystoimisto, sosiaalisihteeri, A-klinikka ja siellä olevat asiantuntijat...
Sanoit pahasti. Liian pahasti. Etkö ajattele, etten ilmeisesti halua vielä nostaa päätäni julkisesti juoksemalla psykolle? Etkö ymmärrä että haluan ilmeisesti ensin puhua asiasta ilman, että KUKAAN voi osoittaa minua sormella? Sait vedet silmiini kommentellasi. En voi sanoa muuta kuin ajattele pidemmälle kuin näet!!!! Koita porautua pintaa syvemmälle ja miettiä miksi, ennen kuin tuomitset.
Koeta jaksaa lukea. Ei täällä kukaan halua pahoittaa mieltäsi.
... Jos saisit siskosi jotenkin heräteltyä ja huomaamaan tilanteen kaottisuuden. Itsestä se raitistuminen lähtee. Ja läheisten tuesta, sekä ymmärtämisestä. Ei tuomitsemisesta.
Puhun vain omasta kokemuksesta. Minulle tämä netin välityksellä toimiva tukiryhmä, johon ilmottaudun päivittäin, on yksi tukikeppi, jolla yritän pysyä selvänä. Jospa siskosi saisi itseään niskasta kiinni. Sinun avullasi. Auta häntä, jos jaksat.
Minulle tuli jotenkin outo tunne. Saatan olla täysin väärässä. Jos näin, älä loukkaannu.
Tuli tunne, että tämä "sisko", josta kerrot oletkin sinä itse, joka pyydät apua. Et vain ehkä kehdannut sitä kertoa?
Jos näin oli, olet oikeassa paikassa ja oikealla tiellä.
Jos erehdyin älä tosiaan loukkaannu. Haluaisin vain auttaa sinua ja siskoasi. Tiedän mitä viina ihmiselle tekee.
Minkätakia tämä juttu ei kuuluisi tälle foorumille??..(alkoholin vaikutus kehoon)..ja alkoholismi.
En loukkaannu, mutta kyseessä on todellakin siskoni, joka on minua yhdeksän vuotta vanhempi ja käy nyt siis neljättäkymmenettä