Hei,
osaako kukaan sanoa, mistä etelä-Suomessa voisi ostaa kalkkunanpoikasia? Ihan vain omaksi tarpeeksi, maksimissaan n. 15 kpl, eli ei ole kyse mistään ammattimaisesta kasvatuksesta.
Kiitos ja aurinkoista kevään jatkoa kaikille.
osaako kukaan sanoa, mistä etelä-Suomessa voisi ostaa kalkkunanpoikasia? Ihan vain omaksi tarpeeksi, maksimissaan n. 15 kpl, eli ei ole kyse mistään ammattimaisesta kasvatuksesta.
Kiitos ja aurinkoista kevään jatkoa kaikille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakin Vammalassa on kasvattaja, joka hautoo itse munia, joten sieltä voisi kysyä. En muista kasvattajan nimeä tai yhteystietoja, mutta joskus yhteydessä olleena tiedän heidän myyvän kalkkunoita pienempiäkin eriä.
Kannattaa muuten muistaa jalostettujen kalkkunoiden tautiherkkyys, sillä terveinä pysyäkseen vaativat katetun tarhan ulkona pidettäessä. Märkä häkin pohja on varma tautipesä, vaikkei kanat olisi moksiskaan. En siis tarkoita hoitamattomuuden takia ryvettynyttä tarhan pohjaa, vaan sateen kastelemaa, jolle ei voi juuri mitään, ellei sitten ole kattoa tarhassa.
Hei,
kiitos tiedoista, eiköhän kasvattajan tiedot jostakin löydy, kun paikkakunnan tietää.
Mulla on vanha navetta, jossa olis kalkkunoille sisätilat, ja ulos on tarkoitus tehdä jaloittelutarha. Täytyy kiinnittää huomiota katokseen, kiitos vinkistä. Kalkkunat peijakkaat taitaa olla sellaisia, että lentävät karkuun, joten aitaus pitänee olla varsin korkea tai sitten tehdä katettu versio. Mahtavatkohan elikot oppia ja tunnistaa kotinsa, meinaan vaan, että jos sattuvat karkaamaan, löytävätkö kotiin.
Muistan aikoinaan, kun vasikat karkasivat kerran syyspimeällä - juoksivat paikallisbussin edellä jonkin aikaa, kuski yritti epätoivoisesti tyyttäillä, mutta eivät olleet moksiskaan. vaan sitten tovin kuluttua palasivat kiltisti takaisin kotiin.
Juu, kyllä kalkkunat lentävät mielellään, eikä tarhan korkeudella silloin ole merkitystä, kun haluavat tarhasta pois. Meillä tehtiin tarhaan verkkokatto, niin alkoivat linnut pysyä tarhassa.
Kyllä mielestäni kalkkunamme ainakin jollain tavalla oppivat kotinsa tuntemaan ja pysyivät ainakin jollain tavalla lähipiirissä. Sellaisia ne kuitenkin olivat, että illan tullen lensivät puihin yöpymään, kuten fasaanitkin tekevät. Tarhassakin meillä oli paljon orsia, missä ne tykkäsivät nukkua, kun taas kanat menivät illalla koppiin.
Tuosta tautiherkkyydestä vielä, niin kokkidioosi eli maksatulehdus? oli se, mikä kalkkunoitamme vaivasi. Syynä tuohon oli se, että tarhan pohjan kastuttua vanhat pöpöt tarttuivat kalkkunoihin. Aiemmin tarhassa oli pidetty kanoja ja toisinaan kanejakin. Juuri kanien ulosteessa on tuo tautiriski ja maapohjaisen tarhan desinfioiminen on aina vähän hankala.
Ja sitten vielä kalkkunan ruokahalusta, niin se tykkää tonkia kaiken mahdollisen maasta, mikä vain ruoaksi kelpaa. Meillä yhden kalkkunan kohtaloksi koitui turha ruokahalu, kun se oli syönyt kolmen tuuman rautanaulan. Ruoaksi tarjosimme lähinnä viljaa, ruohoa ja lisäksi rehua. Niitetty ruoho/heinä kelpasi niille kovasti.