Kävelläänkö me aina varpaillaan?

En tiedä tarviinko aikaa,
vai mitä mä tarviin?
Tuntuu vaan niin oudolta, eriltä,
hassulta ja tyhmältä.
Tuntuu etten osaa toimia
kenenkään ihmisen kanssa oikein.
Edes itseni.
Tuntuu, että olisin ihan solmussa.
Tosi tosi pahassa solmussa.

Tältä musta tuntuu. Etkä sinä ikinä
varmaan kuule sitä. Sinä et tiedä.
Tai sitten sinä tiedät,
muttet kokonaan,
et vaan ymmärrä. Sinä olit ihan vasta
samassa tilanteessa. Minä en osannut
asettua täydellisesti sinun näkökulmaasi,
osaatko sinä minun?
Minä epäilen. Miksi? Koska
kumpikaan meistä ei kerro asiaa suoraan.
Juuri niin miten asiat ajattelee ja tuntee.

Me kävellään varpaillaan ja hipsutellaan,
koska kumpikaan meistä ei halua loukata toista.
Me haluamme suojella toisiamme.
Onko se hyvä? Ei mitään vitun tietoa.