Tutustuin muutama vuosi sitten ystävieni kautta joukkoon uusia ihmisiä. He olivat kaukaa tulleita, erilaisesta maasta ja kulttuurista. Uskommekin erosivat toisistaan.
Silti jo alusta alkaen uskosta puhuminen oli helppoa, ja kävimme avoimesti keskustelua näkemyksistämme. Löysimme paljon yhteistä erilaisuudestamme huolimatta. Valillämme vallitseva kunnioitus mahdollisti tämän avoimuuden, ja uskon tunnustaminenkin tuntui turvalliselta.
Jossain vaiheessa tuli puhetta seuroista. Kerran uskaltauduin pyytämään uusia ystäviäni rauhanyhdistykselle seuroihin. Osa kieltäytyi ystävällisesti, mutta pari heistä halusi tulla mukaan. Toiselle se taisi jäädä viimeiseksi kerraksi, vaikka hän vaikuttikin olevan hyvin kiinnostunut uskostamme ja elämäntavastamme. Hän ei halunnut uskoa samalla tavalla, mutta todella kunnioitti uskoamme.
Toinen taas jatkoi silloin tällöin seuroissa käymistä ja halusi tietää enemmän uskon asioista. Kuukaudet vierähtivät eteenpäin ja elämä jatkui. Pidimme säännöllisesti yhteyttä toisiimme, vaikka emme asuneetkaan samalla paikkakunnalla.
Eräänä aamuna sain viestin, joka sai kyyneleet silmiini ja pysäytti. Etsijä oli löytänyt kotiin. Tämä ystävämme oli päässyt sisälle Jumalan valtakuntaan uskomalla omat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Voi miten hyvältä se tuntui, sydän kiitti ja iloitsi tästä uutisesta. Sydämen maaperään kylvetty siemen oli saanut kasvaa.
Jumalan johdatus on ihmeellistä. Vaikka ihminen on vaeltanut sodan runnomasta kotimaastaan tänne kaukaiseen Suomeen, siihenkin voi Jumala kätkeä johdatuksensa.
Miten rakkaalta tuntuukaan tervehtiä Jumalan terveellä ja hyvästellä Jumalan rauhalla tätä veljeä. Pyhän hengen vaikutus on järjelle käsittämätön. Tämän ihmeen edessä tuntee itsensä niin kädettömäksi ja nöyräksi.
Kun näkee näin läheltä Jumalan työn, saa myös kokea vahvistusta omalle uskolleen ja päämäärä kirkastuu niin monien epäilysten alta. Kiitollisuus ja ilo valtaa sydämen.
Minua on erityisesti puhutellut Siionin laulun 227 sanat: ”Herrani, pellollasi / niin vähän työtä tein, / ja sirppi kädessäni / siementä peltoon vein. / Toivoisin edes yhden / Herralle valmiin lyhteen / taivaaseen kypsyvän”.
On tärkeää, että jaksamme tunnustaa uskoamme ja kertoa siitä ympärillämme oleville ihmisille. Koskaan ei voi tietää, mitä uskosta osattoman ihmisen sydämessä tapahtuu, kun hän kuulee elävästä uskosta.
Kaikki, niin yksittäisen ihmisen, kuin kansojenkin vaiheet ovat Taivaan Isän kädessä. Heikkoina ihmisinä voimme vain kylvää ja rukoilla Jumalalta kasvua. On tärkeää valvoa omaa kohtaansa ja antaa uskomisen ilon näkyä ulospäin.
”Uskosta onnellinen”
Silti jo alusta alkaen uskosta puhuminen oli helppoa, ja kävimme avoimesti keskustelua näkemyksistämme. Löysimme paljon yhteistä erilaisuudestamme huolimatta. Valillämme vallitseva kunnioitus mahdollisti tämän avoimuuden, ja uskon tunnustaminenkin tuntui turvalliselta.
Jossain vaiheessa tuli puhetta seuroista. Kerran uskaltauduin pyytämään uusia ystäviäni rauhanyhdistykselle seuroihin. Osa kieltäytyi ystävällisesti, mutta pari heistä halusi tulla mukaan. Toiselle se taisi jäädä viimeiseksi kerraksi, vaikka hän vaikuttikin olevan hyvin kiinnostunut uskostamme ja elämäntavastamme. Hän ei halunnut uskoa samalla tavalla, mutta todella kunnioitti uskoamme.
Toinen taas jatkoi silloin tällöin seuroissa käymistä ja halusi tietää enemmän uskon asioista. Kuukaudet vierähtivät eteenpäin ja elämä jatkui. Pidimme säännöllisesti yhteyttä toisiimme, vaikka emme asuneetkaan samalla paikkakunnalla.
Eräänä aamuna sain viestin, joka sai kyyneleet silmiini ja pysäytti. Etsijä oli löytänyt kotiin. Tämä ystävämme oli päässyt sisälle Jumalan valtakuntaan uskomalla omat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Voi miten hyvältä se tuntui, sydän kiitti ja iloitsi tästä uutisesta. Sydämen maaperään kylvetty siemen oli saanut kasvaa.
Jumalan johdatus on ihmeellistä. Vaikka ihminen on vaeltanut sodan runnomasta kotimaastaan tänne kaukaiseen Suomeen, siihenkin voi Jumala kätkeä johdatuksensa.
Miten rakkaalta tuntuukaan tervehtiä Jumalan terveellä ja hyvästellä Jumalan rauhalla tätä veljeä. Pyhän hengen vaikutus on järjelle käsittämätön. Tämän ihmeen edessä tuntee itsensä niin kädettömäksi ja nöyräksi.
Kun näkee näin läheltä Jumalan työn, saa myös kokea vahvistusta omalle uskolleen ja päämäärä kirkastuu niin monien epäilysten alta. Kiitollisuus ja ilo valtaa sydämen.
Minua on erityisesti puhutellut Siionin laulun 227 sanat: ”Herrani, pellollasi / niin vähän työtä tein, / ja sirppi kädessäni / siementä peltoon vein. / Toivoisin edes yhden / Herralle valmiin lyhteen / taivaaseen kypsyvän”.
On tärkeää, että jaksamme tunnustaa uskoamme ja kertoa siitä ympärillämme oleville ihmisille. Koskaan ei voi tietää, mitä uskosta osattoman ihmisen sydämessä tapahtuu, kun hän kuulee elävästä uskosta.
Kaikki, niin yksittäisen ihmisen, kuin kansojenkin vaiheet ovat Taivaan Isän kädessä. Heikkoina ihmisinä voimme vain kylvää ja rukoilla Jumalalta kasvua. On tärkeää valvoa omaa kohtaansa ja antaa uskomisen ilon näkyä ulospäin.
”Uskosta onnellinen”
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voi näitä iltasatuja taas?
Mikä saa kommentoimaan ilkeästi? Mietipä hetki sitä asiaa!
Jumalan valtakuntaa johtaa Jumala.
Ilm 21;1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, JUMALAN MAJA IHMISTEN KESKELLÄ! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
Se on Jumalan Valtakunta, Uusi Jerusalem ja sinne pääsee vain Jeesuksen omat.
r
Huvitutti rauhoittaa lasta samaan tapaan kuin epäjumala siihen uskovaa.
Sai uskomalla syntinsä anteeksi..?? Kerro miten se käytännössä tapahtui?
Viittasiko kommenttini jollain lailla kysymyksesi aiheeseen?
Kyllä se viittasi. Ystäväsi pääsi Jumalan valtakuntaan uskomalla synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kerrotko mitä tarkoitit Jumalan valtakunnalla ja miten kyseinen henkilö sai uskomalla synnit anteeksi? Riittikö se että hän uskoi itse saaneensa synnit anteeksi?
Ilmeisesti vastaat ihan eri kommenttiin koko ajan. Vika on joko päässäsi tai siinä aineessa jota käytät.
Tämä konehan kommentoi mihin sattuu..
Miks Jumala ei hoida ja ohjaa kaikkia ihmisiä tähän ainoaan oikeaan uskoon?Ihmetteleee varmaan moni muu kuin minä!!!!!!
Vellut antavat ymmärtää että ylimmäinen on älyttömän epäreilu, suorastaan ketku,
Jotkut vellu saaranaajat kehtaa edelleen saarnata että Jumalan halu ja tahto on että kaikki ihmiset pelastuisivat,Mutta ite uskoisin niin että jos Jumalan halu ja tahto on niin että kaikki ihmiset pelastuisivat niin ne kaikki pelastuisivat kyllä.
Lucifer oli sitten ymmärtänyt että Jumalan ajatus on ollut että kaikkia ihmisiä ei voi pelastaa ja Lucifer ei ollut tätä hyväksynyt ja sit oli alkanut tää kapina ja Lucifer oli sitte joukkieineen hävinnyt,Ja tota Jumala oli kääntänyt asian pää-laelleen koko asian niin että Lucifer on se joka haluaisi ihmiset eksyttää vaikka asi on ollut just toisinpäin.
Se ei ole lastaidolisten päätettävissä, montako pääsee Iankaikkiseen elämään, sen on Jumalan päättänyt ja kertonut Johannekselle.
Ilm. 9:15
Niin päästettiin irti nämä neljä enkeliä, jotka olivat valmiina tätä tuntia, päivää, kuukautta ja vuotta varten: niiden oli määrä surmata kolmannes ihmiskunnasta.
Ilm. 9:18
Näihin kolmeen vitsaukseen -- tuleen, savuun ja rikin katkuun, jotka suitsivat hevosten suusta -- kuoli kolmannes ihmiskuntaa.
Se on niin naurettavaa tuo heidän opettamassa oppi, josta uupuu käytännössä kokonaan Jeesus, koska kukaan lestadiolainen ei ole tehnyt parannusta/ kääntymystä
Häneen, koska kuulemma heidän uskonsa, ja heidän Jumalansa päättää sen.
Koska ei ole tehnyt parannusta Jeesukseen, ei ole Jumalaakaan.
Joh 14; 6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
Jeesus taas sanoo; Joh. 14:11 Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.
Uskon avaaminen koskemaan Jeesusta, on omakohtainen teko, kuten Raamattu sen osittaa.
VL opeilla ei voiteta pelastusta.
f
Nyt se taisi selvitä, mikä ero on f:n uskossa Jeesukseen ja vanhoillislestadiolaisten uskossa Jeesukseen. f (vai pitikö olla r?) kirjoittaa: "Uskon avaaminen koskemaan Jeesusta, on omakohtainen teko, kuten Raamattu sen osittaa." Eli f ajattelee, että hän itse pystyy "avaamaan uskonsa koskemaan Jeesusta" ja koko asia on vain hänestä itsestänsä kiinni ja kun hän sen tekee, se on "omakohtainen teko" eli se teko on hänen oma tekonsa.
Vl:t turvautuvat armoon, "armosta te olette pelastetut", ei omien töiden tähden. Olemme Jeesuksen ansion tähden pelastetut. Omat työt ovat Jumalan edessä kuin saastainen vaate.
Itse tunnen suurta iloa siitä, että Jeesus on pelastanut minutkin, syntisen ihmisen.
MIten se tapahtui, olitko ihan umpiunessa silloin ja aamulla huomasit olevasi ihan pelastettuna niinkö?
kattaako se armo veeällien norttipilven sisällä olijatkin jotka eivät tahdo luopua syntitottumuksistaan, etten sanoisi synninluvallisuuksistaan.
Ei ole turvapaikka lapsille ja naisille. Salarippioppi ja pakkosynnytysoppi alistaa ja ahdistaa näitä heikompia osapuolia, miehet on oman valtakuntansa rakentaneet, ovelaa.