Olen oikeastaan aika surullinen kun olen niin yksinäinen...sosiaaliset taidot ei ole koskaan olleet kovin hyvät taustalla on lapsuuden huonot olot kotona sekä kiusaamista.Jossain vaiheessa vain vetäydyin täysin omaan kuoreeni.Jotenkin tunnen itseni huonoksi ja häpeäksi että olen tälläinen kuin olen.Korona on eristänyt entisestään.En voi hyvin.Kaipaan sitä että kuulun jonnekin, että olen hyväksytty sellaisena kuin olen.Hyväksyn itse itseni mutta en ole täysin tyytyväinen omaan elämääni.Muiden kokemuksia? mielipiteitä?
Yksinäisyys
Anonyymi
791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olisin voinut kirjoittaa saman kirjoituksen minkä tässä kirjoitit.
Miten voisit murtautua ulos yksinäisyydestä? Millainen apu sinua auttaisi? Näistä voit lähteä alkuun. Etene suunnitelmallisesti kohti yksinäisyyden poistoa.
sitäpä juuri en tiedä että miten pääsisin yksinäisyyestä pois .raskasta on tämä elää.
Maseratti on lääke yksinäisyyteen.
Mulla sama tunne.Koko elämäni olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi.Kukaan ei ole kiinnostunut minun asioista ja minusta.Olen aina joutunut olemaan vain muiden tukena ja heidän asioiden hoitajana.Lapsesta asti olen saanut kestää ja tukea avoiero vanhempiani.Myöhemmin kumppaneitani ja nykyisin sairasta puolisoani ja erityislapsiani.
On surullista olla yksinäinen. Ihmisen normaali luonnollinen tarve on saada olla yhteydessä toisiin ihmisiin.
Yksinäisellä on aikaa ja sitten vielä aikaa, joka täytyy täyttää jotenkin. Tänäänkin on 24 tuntia, niin kuin eilenkin. Joku katsoo netflixiltä 4 leffaa päivässä ja selaa kaikki uutiset ym.
Koronapandemia ei muuta yksinäisen elämää kovin paljoa, mutta kun sekin vähä viedään pois niin, sillekin 15 minuutille tarvitaan jotain täyttöä.
Sosiaaliset taidot eivät välttämättä vie pois yksinäisyydestä. Itse olen ehkä ambivertti ja keskustelu toisten kanssa onnistuu hyvin, jos on tilanteita, mutta niitä ei yleensä ihan itsestään synny ja niitä ihmisiä joita tapaa, niin heillä on jo 100 kaveria ja parisuhde sekä 6 lasta jotka vie työn/ylitöiden lisäksi aikaa. Tällaisien ihmisten elämään ei oikein mahdu.
Yksinäisellä on hyvää aika miettiä oman elämänsä "tarkoitusta". Taiteet voivat olla yksinäiselle lohtu. Varsinkin jos sitä tekee vain itseään varten :-)
Yhdessä tekeminen ei lopulta ole mitään ihmeellistä. Pitää vain rohkaista mielensä ja kysyä mitä joku kiinnostava ihminen tekee vapaa-ajallaan. Tai sitten siltä joka vaikuttaa ei-kiinnostavalta, mutta joka vaikuttaa luotettavalta ja joka kuitenkin ehtii vastata tervehdykseen tai vaihtamaan kuulumisia.
Itse pääsin mukaan parille ikimuistoiselle reissulle vain siksi että itse kysyin saanko tulla mukaan, eli totesin että "kiinnostava suunnitelma".
Jos näkee jonkun avioparin, niin aika moni eroaa. Vaikka lupasivat rakastaa toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Kaverukset taas voivat olla ketä vaan, ei siihen aina kuuluu lojaalisuus. Ja sekin on hyvä muistaa että yhdessä tekeminen ei sido mihinkään, eikä edellytä sitä että maksaa toisen kustannukset tai lainaa rahaa.