Karhuntalja portin päälle

Tylsyys haroo huippuaan.
Yksinäinen keskiviikkoaan
elää elämättä juurikaan
verhot ikkunoissa muurinaan.
Apeuteensa menehtyykö
viimein kerta kaikkiaan?

Lievittääkö kipuaan,
jos vain kourii vipuaan?
Häätää yksinäisyyttään
norsukin voi kärsällään.
Pesä myyrän alla mullan
voittanee jo koti-kullan.

Aika hankalalta näyttää,
voiko torstai toivon täyttää?
Kutsuta ei enää työhön
huku siinä sitten yöhön,
oli perjantai tai mikä muukaan,
joulukuu tai heinäkuukaan.

Kulkutauti yhden miehen
paiskaa katuun taikka tiehen.
Siinä ovat turhan polut,
turhaa ruoka, jopa olut.
Maisteltu on mauton malja
- portin päälle karhuntalja.