Tuntuu että kaikilla on nykyään valittamista omista kummeistaan tai kummilapsistaan (toisin sanoen kummilapsien vanhemmista).
Itselläni on kaksi ja "puoli" kummilasta. Veljeni poika ja ystäväni tyttö sekä mieheni siskon tyttö, jonka olen "ottanut" kummilapsekseni sen myötä kun mieheeni tutustuin (mieheni on hänen kumminsa).
Ystäväni asuu 500 km päässä ja me pidetään yhteyttä paljon, kummilapsi kuulumisia on jokaisessa puhelussa/kirjeessä. Muistan kummityttöäni, joka muuten on 3 v., muulloinkin kuin syntymäpäivinä ja jouluisin. Ystävästäni tulee myöskin lapsemme kummi. Ja hän on hyvin kiinnostunut tulevasta kummilapsestaan, joka syntyy muutaman viikon sisällä :)
Veljeni luo matkaa on 100 km ja kummipoikaani en nyt ole paljon nähnyt, mutta kun vielä asuimme samalla paikkakunnalla niin näimme usein, ihan siitä saakka kun oli vauva. Nyt hän on vajaa 6-vuotias. Häntäkin muistan muulloin kuin "perusjuhlina". Ja vieraillaan aina kun mahdollista toistemme luona.
Mieheni siskontyttöä näen yleensä loma-aikaan kun hän tulee tänne lomailemaan (mummolaan). Hän on oikein mukava ekaluokkalainen. Mieheni ex-vaimo laittoi vuosi sitten kirjeen tytön kotiin jolla irtisanoutui kummiudesta...hmm.Oli kuitenkin ollut kummina jo monta vuotta.
Kaikki nämä lapset ovat minulle rakkaita! Olen iloinen että kaikilla heillä on vanhemmat jotka ovat itsekin kiinnostuneita vuorovaikutuksesta kummien kanssa. Ettei odoteta vain leluja.
Itselläni oli lapsena mukavat kummit, yksi pariskunta tosin lopetti yhteydenpidon kun olin vähän päälle kymmenen. Ja pari viikkoa sitten tuli yhdeltä kummiltani kirje jossa kyseli raskauden edistymisestä. Kummeista yksikään ei ole sukulaiseni. Ehkä juuri siksi ovatkin olleet kiinnostuneita elämästäni, eivätkä ole pitäneet pelkkänä lahjojen kohteena :)
Itselläni on kaksi ja "puoli" kummilasta. Veljeni poika ja ystäväni tyttö sekä mieheni siskon tyttö, jonka olen "ottanut" kummilapsekseni sen myötä kun mieheeni tutustuin (mieheni on hänen kumminsa).
Ystäväni asuu 500 km päässä ja me pidetään yhteyttä paljon, kummilapsi kuulumisia on jokaisessa puhelussa/kirjeessä. Muistan kummityttöäni, joka muuten on 3 v., muulloinkin kuin syntymäpäivinä ja jouluisin. Ystävästäni tulee myöskin lapsemme kummi. Ja hän on hyvin kiinnostunut tulevasta kummilapsestaan, joka syntyy muutaman viikon sisällä :)
Veljeni luo matkaa on 100 km ja kummipoikaani en nyt ole paljon nähnyt, mutta kun vielä asuimme samalla paikkakunnalla niin näimme usein, ihan siitä saakka kun oli vauva. Nyt hän on vajaa 6-vuotias. Häntäkin muistan muulloin kuin "perusjuhlina". Ja vieraillaan aina kun mahdollista toistemme luona.
Mieheni siskontyttöä näen yleensä loma-aikaan kun hän tulee tänne lomailemaan (mummolaan). Hän on oikein mukava ekaluokkalainen. Mieheni ex-vaimo laittoi vuosi sitten kirjeen tytön kotiin jolla irtisanoutui kummiudesta...hmm.Oli kuitenkin ollut kummina jo monta vuotta.
Kaikki nämä lapset ovat minulle rakkaita! Olen iloinen että kaikilla heillä on vanhemmat jotka ovat itsekin kiinnostuneita vuorovaikutuksesta kummien kanssa. Ettei odoteta vain leluja.
Itselläni oli lapsena mukavat kummit, yksi pariskunta tosin lopetti yhteydenpidon kun olin vähän päälle kymmenen. Ja pari viikkoa sitten tuli yhdeltä kummiltani kirje jossa kyseli raskauden edistymisestä. Kummeista yksikään ei ole sukulaiseni. Ehkä juuri siksi ovatkin olleet kiinnostuneita elämästäni, eivätkä ole pitäneet pelkkänä lahjojen kohteena :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on positiivisia kokemuksia niin kummeista kuin kummina olemisestakin. =)
Itselläni on yksi kummipari, joka muistaa minua vieläkin. (Vaikka olen jo lähempänä kolmeakymmentä.)
Lapsillani on ihanat kummit. Varsinkin nämä lähellä olevat ystävämme. Kauenpana asuvat eivät tietenkään tapaa niin usein, mutta muistavat kukin omalla tavallaan. Toiset ajalla, toiset rahalla...toiset useammin toiset harvemmin. Emme ole ruvenneet arvostelemaan kummien toimintaa, jokainen tavallaan.
Meillä on 5 kummilasta. Toiset pitävät meitä lahjakoneina, mutta tajuavat edes kiittää, toiset eivät edes kiitä. Toiset taas vaativat aikaamme vähän liikaakin, toiset arvostavat sitä, että pyrimme tapaamaan kummilapsiame mahdollisimman usein. Mutta silti kaikki kummilapset ovat meille rakkaita. Emme anna heidän vanhempien pilata kummisuhdettamme. Eihän se ole lasten vika, nos aikuiste eivät opeta tavoille.
Minä olen ainakin positiivinen kummi. Olen kummi kahdelle ihanalle tytölle. Toinen on 7. vuotias ja aloittaa koulun syksyllä ja toinen on pian viisi vuotias. Asun 130kilometrin päässä molemmista tytöistä, mutta se ei ole estänyt meidän välistä yhteydenpitoa, lähetän kortteja ja soittelen joskus.Ja pyrin tapaamaan tyttöjä aina kun olen paikkakunnalla:) Vanhempien kanssa myöskin hyvät välit. Tytöt ovat ihania ja rakastan héitä mielettömästi!!!
Ovat ihan hyviä kummeja. Veljelläni on kummit jotka ovat lähettäneet vain 1-vuotis kortin, eivätkä muuta. Olen saanut aina "perusjuhlina" hyvät lahjat, ja kun olin ihan pieni vietimme yhdessä aikaa. Kuin yhteisestä sopimuksesta syntymä- ja joululahjat loppuivat täysi-ikäisenä.
Ikävä kyllä minulle ei ole opetettu hyvän kummilapsen tapoja kotonani. Hyvä kun ymmärsin kiittää kalliista lahjoista joita aina sain... =( Olenkin itse ottanut opikseni ja opetan lapseni vastavuoroiseen kummisuhteeseen. Onneksi toisten virheistä voi oppia!
Minulla on 7 kummilasta ja jokaiselle olen kummi täydestä sydämestäni.
Rakastan kaikkia heitä todella paljon vaikken pystykään tapaamaan kovin usein kaikkia.
En ole lahjoja ostava kummi. ja sen ilmoitin siinä vaiheessa kun kummiksi pyydettiin.
Olen kummitäti joka sulkee jokaisen kummilapsensa sydämeensä niin kauaksi kuin henki pihisee.
Nautin siitä kun saan tavata kummilapsiani ja keksin jotain kivaa silloin. (vaikka istutaan vierekkäin sohvalla ja silittelen tytön hiuksia)
Kummitätinä minulla on oikeus myös hieman hupsutella heidän kanssaan.
Kummilapsistani on minulle pelkää iloa ja riemua.
toivosin että suhteemme olisi aina yhtä mutkatonta
kuin se nyt on.
Kummilasten vanhempiin välit on myös ihan hyvät.
pelisäännöt sovittiin silloin kun minut kummiksi pyydettiin.
Käytännössä lahjojen osto ei ole minulle ressin aihe... ostan jos jotain kivaa keksin.. ja jos en.. jätän ostamatta.. ja vien lapsen vaikka eväsretkelle sen sijaan.
uskon että yhteiset ajat ovat tärkeämpiä kuin lahjavuori.
Saatan myös ostaa jotain pientä.. vaikei ole mikään merkkipäivä tai joulu..
en tarvi tekosyitä.
Itlläni ei ole kummilapsi mutta jos joskus tulee nii haluan olla heille yhtä ihana kummi kun omani ovat olleet minulle.
Aina ollaan pidetty yhteyttä hyvin tultu juttuun. Aina en ole lahjoja saanut mutta en koe sitä niin pahana koska aina ovat kuitenkin muistaneet edes soittaa ja onnitella. Nyt vanhempana se tuntuu jopa hieman kiusalliselta kun vieläkin muistetaan lahjoilla. Tosin minun mielestäni ne lahjat ei ole ollut se pääasia vaan se että kummini ovat olleet aidosti kiinnostuneita elämästäni ja olleet tukena kun olen tarvinnut.Iso kiitos heille!