Ikävöin ystävyyttämme.
Miten paljon vettä tulee Kymessä virrata ennen kuin kuljet jälleen tätä kautta?
Miten paljon vettä tulee Kymessä virrata ennen kuin kuljet jälleen tätä kautta?
Hiljaisuuden takana, sinä
Anonyymi
11573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun on työasia ja polkupyörä kunnossa olisi mahdollista polkea varrelle virran.
En tiedä mihin työasiaan viittaat, mutta tervetuloa.
Tälläisinä hetkinä toivon, että voisit nähdä saman kuin minäkin - taivas on kuin läpikuultavaa sinistä lasia ja päivän valo on enää hento ruso lännessä. On niin tyyntä, että vesikin peilautuu ruusunpunaisena mustien puiden välistä. Etelässä on ohut kuu, niin ohut kuin kynällä piirretty kulmakarva, mutta sen seurana on kirkas iltatähti. On tyyntä, hiljaista, kaunista. Mutta sinä et ole tässä. Et koskaan ole tässä.
Siitä on jo kuukausia kun näin sinut viimeksi, edes unissani.
https://youtu.be/W7ApDjdEDGg
Eniten toivon, että edes yhden päivän ajan saisin jakaa tämän paikan kauneuden kanssasi ja näkisit ehkä saman kuin minäkin.
Millään mitä sanon ei taida olla enää merkitystä. Vaikenet kuin vuori, kaukana siellä ajan ja meren tuolla puolen, meren, joka ei ole todellinen, mutta silti yhtä laaja ja ylittämätön. Ja en vieläkään tiedä miksi, tiedänkö koskaan.
https://youtu.be/5S6az6odzPI
Se on kuin rikkinäinen silta meidän välillämme, murtunut koodi, kadonneet sanat. Voisin sanoa niin paljon ja silti liian vähän. Tiedän vain, että rakastan.
https://youtu.be/2X52BAiVK6I
Ystävyyttä voin edelleen tarjota, sen sanoinkin jo kasvotusten. Täällä saman joen äärellä olen edelleen.
Hänen kaupunkinsa on järven rannalla, itse asun joen äärellä. Hän tarjosi minulle ystävyyttä vuosia sitten, mutta viimeiset kaksi vuotta on mennyt hämmennyksessä - on kuin olisin vihoviimeinen ihminen, kenet hän haluaa tuntea ja en tiedä miksi.
Ja kirjoittelen tänne, koska tämä tilanne vaivaa minua hyvin pahasti. *aloittaja
En taida olla kaipaamasi ystävä. Toivottavasti kuitenkin molemmat löydämme oikukkaat ystävämme.
Miten vaikea onkaan luopua, laskea irti, on kuin leikkaisi osan itsestään, sen paremman osan, jonka olemassaoloa ei ennen edes tiennyt ja jota ilman ei halua elää - kuin viimeiset kaksi vuotta olisi vain pahaa unta, virhe, josta herätä; ja minä yhä kamppailen, sinun tahtosi ja omani välillä / mene eteenpäin / jää, odota / mene eteenpäin, unohda / älä, jää odota, ja minä revittynä sen kaiken keskellä, kieltääkö kolmesti ennen kukonlaulua se mihin uskon. Ja mitä sen jälkeen? Tyhjyys?
https://youtu.be/_3cHnqSSJJQ
Aili Järvelän mainostaminen ei innosta, kiitos.