En tiedä onko muilla paikkakunnilla, mutta ainakin eräällä paikkakunnalla, jossa ikäni asuin, on tietyt "kastit" tai arvojärjestykset eri vl-ihmisten kesken. Joitakin perheitä katsotaan pitkin nenän vartta. On rikkaita, suosittuja, ja keskituloisia, juntteja, hyljeksittyjä ym. Se on raadollista, mutta ihmisiä jaotellaan eri kasteihin vl-uskoistenkin kesken. Rikkaiden perheiden lapset kulkevat hyvissä vaatteissa, ja usein pilkkaavat huonommin pukeutuvia, persoonallisempia, ylipainoisia, vammaisia tms.
Erityisesti sinne paikkaan jossa ennen asuin, on kasautunut tällaista porukkaa. Heitä ei taida koskea sekään, että eräs heidän pilkkaamansa nuori kielsi uskonsa. Anteeksipyyntöä on turha sieltä suunnalta odottaa. Tietysti uskon kieltoon oli muitakin syitä kuin tämä seuroissa ym. paikoissa tapahtunut syrjintä ja pilkkaaminen.
Itsekin olen kokenut erityisesti lapsena kiusaamista seuroissa. Missä mättää? Millaisista perheistä nämä lapset tulevat? Miten heidän kodeissaan puhutaan tietyistä perheistä ja ihmisistä? Millä oikeudella he pilkkaavat toisia?
Juuri uskovaisten keskellä pitäisi tuntea olevansa hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on. Siellä, missä asuin, on käynyt päin vastoin.
Olen syvästi järkyttynyt.
Uskoani en ole tämän takia jättänyt, vaan syytän näiden pilkkaajien typeryyttä ja raadollisuutta.
Jumala kuitenkin rakastaa meitä kaikkia sellaisina kuin olemme, eikä katso, onko meillä kaunis naama, hyvä maine tai merkkivaatteet.
Erityisesti sinne paikkaan jossa ennen asuin, on kasautunut tällaista porukkaa. Heitä ei taida koskea sekään, että eräs heidän pilkkaamansa nuori kielsi uskonsa. Anteeksipyyntöä on turha sieltä suunnalta odottaa. Tietysti uskon kieltoon oli muitakin syitä kuin tämä seuroissa ym. paikoissa tapahtunut syrjintä ja pilkkaaminen.
Itsekin olen kokenut erityisesti lapsena kiusaamista seuroissa. Missä mättää? Millaisista perheistä nämä lapset tulevat? Miten heidän kodeissaan puhutaan tietyistä perheistä ja ihmisistä? Millä oikeudella he pilkkaavat toisia?
Juuri uskovaisten keskellä pitäisi tuntea olevansa hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on. Siellä, missä asuin, on käynyt päin vastoin.
Olen syvästi järkyttynyt.
Uskoani en ole tämän takia jättänyt, vaan syytän näiden pilkkaajien typeryyttä ja raadollisuutta.
Jumala kuitenkin rakastaa meitä kaikkia sellaisina kuin olemme, eikä katso, onko meillä kaunis naama, hyvä maine tai merkkivaatteet.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse olen myös joutunut lapsuudessani ja nuoruudessani kiusatuksi ja silmätikuksi seuroissa. Tämä oli painavin syy siihen, miksi jätin vanhoillislestadiolaisuuden. Ja ilokseni huomasin, kuinka sain ystäviä, aitoja Ystäviä isolla Y:llä rauhanyhdistyksen ulkopuolelta.
Aikaa meni, että aloin jälleen luottaa ihmisiin ja siihen että uskoin ihmisten olevan oikeasti hyviä. Olin kasvanut sellaisessa ilmapiirissä jossa naurettiin, pilkattiin, ivattiin, haukuttiin. Puhuttiin takanapäin niin paksuja valheita että en tiedä missään muualla niin käyneen. Ihmisistä juoruttiin pahaa.
Kaikenkaikkiaan ilmapiiri oli niin ahdistava, että näin jälkeenpäin voin vain ihmetellä, että kuinka riitaisa joukko on jonain päivänä taivaassa.
Suinkaan ei koko seurakunta ole tällainen, vaan jotkut ihmiset siellä. Itse vanhoillislestadiolaisuudessa tällaista ei hyväksytä eikä siihen kannusteta, mutta jostain syystä tällaista kiusaamista siellä tapahtuu. Kerran lapsena vl-lasten leirilläkin minua kiusattiin. Oli fiilikset aika maassa sielläkin.:(
Jos kuljet oikeassa matkaseurassa täällä ajassa, saat myös maallista hyvää - jos maallista hyvää ei sinulle kerry niin et ole oikea tähän parempaan matkaseuraan.
Kokemuksesi vl-väen keskuudessa ovat todella ikäviä. Muistan itsekin lapsuudestani ja nuoruudestani, miten jotkut uskovaisten kotien lapset ja jopa vanhemmatkin olivat muuta kuin ystävällisiä ja sydämellisiä. Aikuiset puhuivat joskus "paremmasta piiristä" ja muista lieveilmiöistä.
Kuitenkin päällimmäisenä muistona minulla on uskovaisten välinen suuri rakkaus ja välittömyys, niin kotona kuin myös tuttavien keskuudessa. Vaalin tätä muistoa paljon mieluummin kuin muutamien hyvinkin pilkallisten nuorten käytöstä. He olivat toki minullekin vaivaksi ja häpäisivätkin minut sopivan tilanteen tullen, mutta mitäpä tuosta.
Tiedän nyt, miten ainakin yhdelle näistä muutamista Siionimme pilkkaajanuorista on aikuisena käynyt, enkä totisesti kadehdi häntä. Hän on todellakin saanut kokea Jumalan kurittavaa kättä. Uskovaisten joukossa hän tahtoo olla edelleen ja varmasti katuu jokaista pientäkin ylimääräistä sanaansa, jonka on suustaan päästänyt. Poika parka, sanon minä.
Näin se Jumala sotii puolestamme näissäkin asioissa, kun emme kiirehdi kostamaan. Vahingonilossani oli tosin pitelemistä, kun kuulin tämän miehen vaiheista, mutta onneksi pahin vahingonilo pysyi kurissa. Silti hävettää jälkeenpäin omat ajatukset.
Minun ei ole onneksi tarvinnut lähteä uskovaisten keskeltä saadakseni hyväksyntää ja rakkautta osakseni. Onhan sitä tuolla maailmankin puolella tarjolla ja monet ovat ne epäuskoiset, joista pidän oikein paljon ja hekin uskoakseni minusta, mutta ei Jumalan valtakunnan lepoa ja rauhaa ole muualla tarjolla, sen olen huomannut.
Avauksen loppua kommentoisin vielä niin, että usko ja jatkuva syyttävä henki eivät mahdu samaan sydämeen.
mutta se vaan alkaa joskus ärsyttämään, kun maailmassa on ihan oikeasti sellaisia uskovaisia joiden tekemisissä tämä rakkaus niin koskettavasti näkyy. Sitten te vl:t tulette ja sanotte, että tämä uskovainen koittaa "teoillaan ansaita taivaspaikkaansa" ja että "me vl:t emme halua olla omavanhurskaita ja me pääsemme siksi taivaaseen kun olemme niin syntisiä ja raadollisia ihmisiä".
Tuollainen kyllä pistää hiukan ärsyttämään.
//Avauksen loppua kommentoisin vielä niin, että usko ja jatkuva syyttävä henki eivät mahdu samaan sydämeen.//
Kyllä ihmisen on oikeus kokea surua ja pettymystä, ja myös avoimesti käsitellä näitä ikäviä tunteita jotka ovat seuranneet siitä että hän on tullut kaikkein huonoiten kohdelluksi sen joukon keskellä jossa tulisi vallita tavanomaista suurempi keskinäinen vastuullisuus ja huolenpito. "Siitä teidät minun lapsikseni tunnetaan että te keskinäisen rakkauden pidätte." Ei se tarkoita että pitäisi kaikkia uskovaisia rakastaa, mutta sävyisä ja toista kunnioittava käytös kuuluu kristillisyyteen.
Sinun ei pidä syyllistää avaajaa siitä että hän kertoo aidosti kokemuksistaan ja kuvaa pettymyksiään. Siinä ei ole mitään pahaa, avoin keskustelu tulee sallia. Sen sijaan juuri tuo sinun oma loppukaneettisi on samaa 70-ja 80-lukujen henkiparannusta vaatineiden kovuudella hoitajien tyyliä, silloinkaan ei saanut kukaan vääryyttä kokenut sanallakaan niitä asioita ja kokemuksiaan käsitellä.
Lapsena koulukaverini (vl) haukkui minua vaatteiden takia useinkin. Minulla ei ollut varaa leviksiin, jotka olivat silloin ainoat oikeat farkut. Siitä sain kuulla usein, sillä tällä kaverilla oli joka päivä eri levikset jalassa ja joka päivä eri vaatteet koulussa.
Jotenkin ihmetytti aina se asenne. Tänä päivänä eri tavalla pukeutuminen on muodikasta ja hyväksyttävää, mutta 80-90 luvulla näin ei tosiaankaan ollut.
Vl-uskon ulkopuolella ei tämmöistä syrjintää ole yhtään. Kouluissa kaikkialla on niin fiksua porukkaa.
Kouluväkivaltaa ei kai ole yhtään.
Huumeita ei ainakaan kouluissa ole.
Ja telkkaria katsomalla lapset saavat mahtavia malleja väkivallan ja seksin käytöstä.
Mutta kirjoittajan sanoja lainaten:
"Juuri uskovaisten keskellä pitäisi tuntea olevansa hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on. Siellä, missä asuin, on käynyt päin vastoin."
Sehän oli koko jutun idea, taisi unohtua.
”Jumala kuitenkin rakastaa meitä kaikkia sellaisina kuin olemme, eikä katso, onko meillä kaunis naama, hyvä maine tai merkkivaatteet.” Mistä olet tämän päähäsi saanut. Mie olen aina ymmärtänyt, että jumala osoittaa rakkauttaan omilleen antamalla hyvinvointia kuten; vaatteet , kengät, pelto, karja, ystävät.. yms. Kaikki on vain siitä kiinni oletko jumalalle otollinen. Jos et ole otollinen niin jumala koettelee, vertaa Job.
itse kysymykseesi, nimittäin:
> Millaisista perheistä nämä lapset tulevat?
Kyllä toisten ihmisten kunnioittaminen lähtee nimen omaan kasvatuksesta. Jokainen tietää kuinka julmia lapset saattavat olla toisilleen, kun yhteiskunnan pelisäännöt eivät ole vielä selvillä ja rajoja koetellaan. Tämä pätee uskonnollisesta vakaumuksesta tai vakaumuksettomuudesta riippumatta - tosin omasta kokemuksestani arveilsin, että uskonnolliset ihmiset (ottamatta kantaa itse uskon perusteisiin) osaavat ottaa toiset ihmiset keskimäärin paremmin huomioon.
Rauhanyhdistysporukoissa on oma sosiaalinen luokkajako siinä kuin muuallakin yhteiskunnassa, ks.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000006987104
Oma kysymyksensä on se, että tältäkin palstalta käy selvästi ilmi se, että paremmin koulutettujen normit eli kiellot ja käskyt ovat joissakin kysymyksissä selvästi erilaiset kuin ns. junttiporukan. Omassa tuttavapiirissänikin olen sen havainnut. Sukulaisissani on vähän koulutettuja vl-naisia jotka hankkivat suuren perheen, ja toisaalta korkeasti koulutettuja vl-pariskuntia, joilla taas on pieni perhe, oma ammatti ja työ. Koulutuksesta on hyötyä tälläkin rintamalla!
on lapsia seuroissakin. väitätkö että muualla eivät lapset kiusaa ja pilkkaa toisiaan???