Tietää että on kevät taas tullut..
Kertokaa hyvät immeiset mitä teen tän asian kanssa. Seurustelen tällä hetkellä 28 vuotiaan miehen kanssa.vuosi tunnettu ja vuosi oltu yhesä .
No nyt on käyny sillain kivasti että minuun on ihastunu/ rakastanut 23 vuotias mies ja olen tuntenu sen 14vuotta. Eikait siinä mitään mutta itekki olen ihastun/rakastunut kyseiseen ihmiseen aika rankasti.Se oli penskana minun ensi ihastus ja tykkäsin siitä monta monta vuotta..=) En tosiaan tiedä mitä teen kun olen niin sekasin.En muuten kyselisi tämmöistä.. Kumman valitsen..?Kumpi vaikuttaa paremmalta?
Kertokaa hyvät immeiset mitä teen tän asian kanssa. Seurustelen tällä hetkellä 28 vuotiaan miehen kanssa.vuosi tunnettu ja vuosi oltu yhesä .
No nyt on käyny sillain kivasti että minuun on ihastunu/ rakastanut 23 vuotias mies ja olen tuntenu sen 14vuotta. Eikait siinä mitään mutta itekki olen ihastun/rakastunut kyseiseen ihmiseen aika rankasti.Se oli penskana minun ensi ihastus ja tykkäsin siitä monta monta vuotta..=) En tosiaan tiedä mitä teen kun olen niin sekasin.En muuten kyselisi tämmöistä.. Kumman valitsen..?Kumpi vaikuttaa paremmalta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen samassa tilanteessa mutta olen se 23 vuotias mies henkilö ja saman ikäinenkin, kuka on rakastunut vanhaan kaveri tuttavaansa, joka on muuten myös 84 vuosimallia. Ja Tää 84 seurustelee toisen ukon kanssa, joka on ainakin mua vanhempi. Mä vaan en ole tuntenu tätä naista noin kauan.
Mut pakko oli vaan jotain mainita kun aika samanlainen tapaus menossa ja olen eri sperspektiivistä henkilönä siinä. Ottaa vaan todella koville kun pitää samalla ajatella toisen parasta, kun mustasukkaisuus saa vallan jatkuvasti. Mietin paljon ainakin itse kaikkien näkökulmasta mikä näissä kolmiotraamoissa voisi olla parasta. Jos todella on rakastunut ja toivoo toiselle kaikkein parasta saatan joutua siksi luovuttamaan. Muuten olenkin loppuenlopuksi ajatellut itseäni enemmän kuin johon rakastui.
Toivottavasti kuulen kuinka juttusi etenee. Mekoisen vaikeaksi se vaan menee tätä on kestänyt jo mullaki 1.5 vuotta.
Kyllä riipii tosi läheltä nämä meidän jutut..hetken jo mietin tuossa että etten muista väärin tuota vuosimärää kauanko olen sen miehen tuntenu.. Ihan sydän kuule pompsahti kurkkuun tuota sinun viestiä lukiessa..kerron kyllä jatkossa lisää tästä..Jaksamista sinulle..
On se mukava kuulla ettei ole yksin itsekkään ja ole ainoa jolle tapahtuu. Usein sitä alkaa tuntua ja miettimään että muilla ei olisi yhtä hankalia tilanteita kuin itsellä. Ja vakka nyt ei näin miettisikään niin on mukava tavata kongreettisesti muitakin ja todella huomata se käytännössä. Mutta kun on sama tilanne pääl niin voi ymmärtää toista mahdollisesti paremmin. Jaksamista sinulle myös. Tuntuukin että tekisi mitä vain niin mikään ei olisi ratkaisu, jotta kaikkien olisi hyvä.
Vaikean tilanteesta voi tehdä vielä se että kolmen ihmisen kesken ei kaikessa olla aina toisten kesken avoimia, jos edes väleissä ollaan toisiinsa. Omassa tapauksessa kaikki kolme tiedämme toisistamme, ei asiaa voi näin kauan salata keneltäkään meistä. Olen meistä kolmesta kyll heikoimmillaan ja usein tässä roolissa kolmantena pyöränä. Välillä ihastukseni kohde on aivan sekaisin ja tuntuu että hän ei kestä. Eli meinaan luovuttaa jotta hänen olisi helpompi. Mutten kykene olevani ja elää päivääkään ajattelematta häntä yötäpäivää.
Itseasiassa luovutin jo kerran, mutta en kestänyt sitä kuin muutaman päivän. Kumpa asian voisi selvittää ilman rikkoontunutta sydäntä.
Itellä ollu tällaisia tilanteita varmaan 3-4 tän 21 vuoden aikana, ja olen aina ollut se joka ihastuu/rakastuu varattuun tai hetkellisessä erossa miehestään olleeseen naiseen. Mä en tiedä onko mulla oikeesti joku fetissi joka vetää varattuihin naisiin vaikka mulle kyllä luulis olevan ihan tarpeeks vaikeeta iskee sinkku nainenkin =)
Mutta joo aina mä olen hävinnyt, ja jäänny kakkoseksi toisella miehelle. Se sinänsä on kyllä syönnyt itseluottamustakin, ja olen alkanu vertaa itseeni muihin äijiin.
Sen voisin Timyfinille sanoo että jos sä oikeesti haluut sen naisen niin ota härkää sarvista ja tee jotain speciaalia. Vie se tyttönen vaikka hyppään laskuvarjolla tai karkaa etelään aurinkorannoille tai ylipäätään vietä sen kanssa mukava viikonloppu. Yllätä samalla ittes. Tai sitten annat vaan asian olla ja unohdat sen naisen!
Meinaan 80% varmuudella sä jäät nuoleen näppejäs tossa hommassa...etenkin jos sitä on jatkunut jo 1.5v niin aika heikolta näyttää sun osalta. Tiedän sen tunteet todella hyvin että haluisit vaan sille sun rakkaalles parasta, mutta kuitenkin samalla salaa toivot että niillä menis poikki ja sä saisit sen naisen. Joskus pitäis olla elämässä itsepäinen ja ottaa se mikä itselleen kuuluu. Multa tosin puuttu toi luonne...valitettavasti =(
Niin ja valmistaudu sitten kukkotappeluun jos meet toisen miehen reviirille =)
Otin itteeni niskasta kiinni ja käskin tämän ihastukseni kahville tänään.. Meni siinä tovi ennenkuin uskalsin lähettää viestiä asian tiimoilta,mutta johan helpotti kun sain sen tehtyä..=)
Nyt tämä mies on tulossa kahville ja aattelin ottaa puheeksi meidän tilanteen ja kysyä ihan suoraan,että onko se varmasti tosissaan minun suhteeni. Varmana tulee parempi olo kun saa tiedon asiasta eikä tarvi vatvoa sitä päivästä toiseen.
En tiedä mistä sain kerättyä rohkeutta tuohon tekoon,kun ujo ihminen olen..=) Olo on kuin yläasteella ollessa,kun ensimmäistä poikaystävää metsästi..taitaa johtua keväästä jo hormooneista jotka hyrrää..=)
Luulen kyllä että kilpailijani on ottanut nämä valtit kättöön ja vienyt häntä speciaaleihin tapahtumiin. Itselläni on kyllä tarkoitus olla edelleen lestissään oma itsensä. Kyll homma on vetäny pahaan masennukseen kun sitä saattaa ajatella omaa etuaan liiaksi. En laita kuitenkaan omaa etuani sellaisen ihmisen edelle josta oikeasti pidän.
Kukkotappelijana pärjäisin hienosti, mutta tämä tyttönen on sen verran erikoinen persoona että sen kukkoilun voittaminen ei olisi varmasti edukseni. Olen löytänyt sellaisen paketti kokonaisuuden nyt jolla on älliä pääss tavanomaista enemmän. Pidän haasteista enkä haluaisikaan sellaista kumppania joka lähtee helpolla. Tää ei sula käsiin vaan sitä o asia kerranki toisinpäin. Muutun heikoksi rakastettuni läsnäollessa, menetän parhaat valttini silloin enkä kykene olemaan parhaimmilani tai itsevarma. En halua luovuttaa, mutta teen sen hänen vuokseen jos se on ainoa vaihtoehtoni. Jos voin saada sellaisen paketin niin päästän parhaat puoleni esiin vasta kun näin on käynyt. Näin palkitsen ihmiset jotka hyväksyisivät minut jo tällaisena. Ei sitä kuitenkaan yhteiselämä jatkuisi pitkään jos esittää liian hyvää persoonaa siihen asti kun jo jonkun on saanut ja sitte muuttuu tylsäks sohvaperunaksi ku oma nainen o kainaloss. Ei näin.
Olin itse melkoisen ujo myös ja hirrrveeet vieroitusoireet ku piti tunteistaan kertoa. Varmasti jännittää kovasti. Ehkä ei kannata etukäteen aiakaan miettiä sanatarkkaan miten asiasta puhuu. Koittaa vaan olla mahdollisemman rehellinen jotta tunteet pääsevät ulos. Samalla selviää paremmin itselle voiko kyseessä olla enemmänkin.
Hyvä on myös tavata tälläinen henkilö. Jos ei tee tunteilleen mitään muuta kuin vatvoo niitä omassa päässään, tekee se mielen sairaaksi. Sekään ei ole ratkaisu ja vielä kun poikas on vapaa sinkku. Hän ei välttämättä aina tule olemaan ja sitten onki tilanne jo vähintää yhtävaikee ku meitsill. Itse viivyttelin liian kauan kunnes kerroin tunteistani tälle. Jos olisin ollut aikaisemmin asialla olisin jo saanut hänet.
Ei se sitten tullut kahville eilen työkiireiden takia,mutta tiedän silti että se tykkää musta..Asutaan 10 km päässä toisista joten näemme melkein päivittäin.. Sen olen päättänyt että tähän en tätä jätä..jatkan niin kauan kunnes saan selville et missä mennään..=9
Jep sitä ei aina vaan yksinkertaisesti kerkeä. Ei se koskaan tarkoita yleensä miehillä sitä että se tarkoittaisi jotain, jos ei todellisuudessa pääse. Ei työelämässä voi aina lähtee vaikka kuin haluiski. Itselläni on aika huonoa tuuria ollut myös siinä että on liikaa tekemistä kun joku yrittää lähestyä päiväsaikaan. Vaikkakin kerkeäisi tavata kiireiden keskellä ei välttämättä ajatukset ja järkeily ole yhtä-äkkiä päässeet työelämästä irti.
Itse yleensä tapaan ihmisiä kun pyydän heitä syömään kotiani tai käydää syömäss jossain, mut ilta on yleensä arkena parempaa aikaa tähän. Ensitapaamiset ja ajoitukset ovat tärkeitä paljon vaikuttavia seikkoja alussa. Lyhyellä varoitusajalla tapaamisen sopiminen voi olla muuten plussaa ei kandi välttämättä odottaa seuraavaan päivään.
Kiitos kaunis..
Missäspäin suomea asustelet muuten? Uteliaisuus heräs..=)
Se mun rakkaus sano et rupeaa mun salakultsiksi näin aluksi..sanoin suoraan et ei mitään salakultsi episodia vaan kunnon suhe pystyyn..
Kyllä huomaa jo tosta mite se ajattelee. Ei laita naiselle tuon enempää arvoa ja on valmis pettämään naisensa sun tähden. Todellisuudessa se ei rakasta kumpaakaan silloin on siis vain ihastunut ja ajattelee itseään. Eli kertoo sinullekkin miten pysyvä suhde siitä voi tulla... Voiko tuollaiseen ihmiseen luottaa pidemmän aikaa. En ainakaan tekisi itse näin.
Hävettää miesten puolesta. Anteeksi. Mutta pistää vihoiksi, itse ainakin ajattelen jo alussa että jos tavoite ei oo mennä loppuunasti ni sitte ei mitään edes tule ainakaan omasta puolesta aloitettua. Pitää olla varma myös siis itse mitä haluaa.
Ai ai. Ei sua liian uteliaaks. No mie asun tääl hetkosell Pohjois-Savossa. Ossoon paikallisen kielenki vääntöö. Kotipaikka on täällä myös, mutta liikun kyll suomessa aika laajalla alueella.
Olen käyttänyt paljon aikaani oman tilanteen miettimiseen ja siihen kuin tästä ny edetä. Kaveri sano vaa aika rohkasevasti tossa että ompas mull menny tilanne vaikeeksi. Noh... Ei paljoo rohkassu. Vaikka juteltiin vastaavista asioista viisi viimestä yötä. Ihan frendi vaa joka tuli lohduttaa vähä etäämpää. Ja yöt siks ku päivällä ei kerkeä. Viimeset työpäivät menossa palailen opintojen äärelle ni pitää kiirettä.
Onkohan se kova jätkä kuka pystyy jättämään sellasen ihmisen kenen takia tekis lähes mitä vain uhrauksia kun tämä ihminen pyytää sitä. Vai onko se kovempi kuka ei anna periksi ja pitää päänsä ja mielipiteensä kaikesta huolimatta. En tiedä? Ne lähinnä ovat ny vaihtoehtoni.