Heips Kaikille!
Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia synnytysasennoista.. Itse mietin kuumeisesti mitä kokeilisin(tai ainakin yrittäisin kokeilla).
Muutamassa vauvakirjassa on puhuttu nelinkontin ponnistamisesta,kokemuksia?
Hyvää kevättä kaikille=)!
Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia synnytysasennoista.. Itse mietin kuumeisesti mitä kokeilisin(tai ainakin yrittäisin kokeilla).
Muutamassa vauvakirjassa on puhuttu nelinkontin ponnistamisesta,kokemuksia?
Hyvää kevättä kaikille=)!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse ponnistin perinteisessä puoli-istuvassa asennossa ja ihan 'hyvältä' se tuntui, jos nyt niin voi sanoa... Synnytys kesti 10t josta ponnistusvaihe 15min, eikä se siksi mielestäni ollut kovin merkityksellistä, missä asennossa sitä oli, kunhan sai vauvan ulos :) Supistusvaiheessa ehkä enemmänkin halusin kokeilla eri asentoja, ja niitähän voi sitten kokeillakin, ei tartte etukäteen suunnitella.
asentoja vaihdeltiin,mut paras oli perinteinen puoli-istuva.
ei kannata suunnitella etukäteen,koskaan ei synnytyksistä tiedä....
eka ponnistin 28min,toista 6min ja kolmatta 4min.
perinteisessä puoli-istuvassa asennossa. En kerennyt muita asentoja miettimään. =)
Supistusten aikaan halusin käveleskellä, mutta pian jo olinkin niin kipeä, etten pystynyt kuin kylelläni sängyssä makaamaan.
Moi,
Minä synnytin kolmannen lapseni nelinkontin. En kylläkään ollut sitä etukäteen suunnitellut, vaan ajatuksena oli synnyttää jakkaralla niinkuin muutkin lapset. (Siinä kun ponnistusvaihe on ainakin minulle paljon helpompaa.)
Mutta mutta..se jakkarapa oli rikki ja laittoivat minut ensin sänkyyn makuulle ja nostivat päätypuolta ja sanoivat että siinä pitäs nyt sitten lapsi tehdä. Minä olin koko raskauden isännällekin höpöttänyt että :"ja katsokin, etteivät minua yritä selällään laittaa synnyttämään"
Vähän aikaa siinä ihmeissäni ähistyäni sanoin sitten kätilölle suoraan, ettei tästä tule mitään, että haluan sen jakkaran. Jolloin kätilö, että sitä ei todellakaan ole, että eikös yritetä vielä, johon minä että ei. Silloin se kätilö kysyi, että miten sitten haluat synnyttää ja sanoin että vaikka kontallaan, mutta selällään en siihen pysty. (En yltänyt nilkkoihin, eikä muutenkaan ollut paikkaa mistä olisin pitänyt kiinni punnertaessa)
Käännyin sitten siinä sängynpäällä nelinkontin ja otin käsilläni kiinni sängynpäädystä ja ei mennyt kuin hetki, kun sain tyttäreni maailmaan. Ja se tuntui niin helpolta ja luonnolliselta. Suosittelen lämpimästi...
Olisinpa itse tajunnut tuota nelinkontin ponnistamista kokeilla. Mulla kesti ponnistusvaihe 47 minuuttia, ja sen ansiosta häntäluu tuli todella kipeeksi noin viikon ajaksi. Ponnistin siis koko ajan puoli- istuvassa asennossa. Olis saattanut vauvakin tulla nopeemmin maailmaan, jos olisin kokeillu muitakin asentoja... Ensisynnyttäjänä sitä ei oikein tajua noista hommista, eikä kätilökään mitään sanonut. Kysy kyllä, että haluanko ponnistaa kyljellään, mutta en halunnut edes kokeilla, kun ajatuskin tuntu ihan mahdottomalta!
ja sukista kiinni.ponnistusvaihe 20 min.
Sängyn pääpuoli ylhäällä, sivuttain, kätilön pitäessä toisesta jalasta kiinni. Tähän asentoon vain ajauduin jotenkin, taisin olla siinä valmiiksi kyljelläni kun alkoi ponnistuttamaan...kesti 45 min.
Itse alunperin olin suunnitellut jakkaralla synnyttämistä, mutta tosi tilanteessa en jaksanut sellasen päälle hypätä. Synnytin siis sängyssä, pääty ylhäällä, nojasin siihen ja ponnistin pitäen sukista kiinni. Ihan mukavan rento asento. Kokeilin myös kyljellä jalka ylhäällä, mutta jalka meni kramppiin joten oli huono asento.
puoli istuvassa asennossa synnytin. Eikä muuta vaihtoehtoa tarjottu, enkä osanut edes muuta vaatia. 45 min kesti ponnistus vaihe!
Ensimmäinen petissä selällään. Tuskaista ja kesti.
Toinen piti synnyttää kontillaan, mutta tarvitsin lääkäriä loppuvaiheessa ja piti hänen takiaan könytä sänkyyn ja siihen se pungettin toinen.
Kolmas olikin sitten kivun ja muun kohdalta suunnitellumpi ja sain vielä miehen mukaan. Olin pystyasennossa koko avautumisvaiheen. Juuri ennen ponnistusvaihetta roikuin miehen kaulassa. Helpotti vähän. Ja mieheni raijasi minut sitten jakkaralle, kun ei omat voimat olisi riittäneet. Ponnistus ei siinä enää kauaa kestänyt ja vauva oli tämän mielestäni luonnollisen asennon vuoksi täydellinen, täydet 10 apgar-pistettä. Intiaaninaiset kuulemma synnyttää pystyasennossa. Lapsi ikäänkuin liukuu ulos painovoiman ja supistusten voimasta. Onnea synnytykseen!
Ensinnäkään ei tullut ponnistamisen tarvetta, mutta kätilö käski alkaa ponnistaa kun oltiin tarpeeksi auki. Tosi raskasta kun ei oma elimistö vielä ollut valmis siihen. Kyljellään kokeilin kätilön ehdotuksesta mutta tuntui että putoan lattialle - en osannut sitä tekniikkaa eikä sitä neuvottu. Loppujen lopuksi ponnistin perinteisesti puoli-istuvassa asennossa, sukat olin heittänyt hiiteen jaloistani ajat sitten joten pidin joistakin synnytystuolin "kahvoista" kiinni. Kesti yli tunnin eikä millään meinannut tulla ulos, mutta tulipa kuitenkin kun alettiin pelotella imukupilla. Jälkikäteen miettien ei olisi pitänyt alkaa ponnistaa ennen kuin itsestä siltä tuntuu eikä todellakaan olisi pitänyt tyytyä siihen "henkilökunnalle helppoon" ponnistusasentoon... Seuraavan synnytän joko seisten tai kontallaan, siihen sänkyyn/tuoliin en kiipeä!