Elokuvan nimi hukassa.

Tässä erään kaverin kanssa puhellessa tuli puheeksi eräs elokuva, jonka nimeä en enää kuollaksenikaan muista ja jota olen tuloksetta yrittänyt netistä kaivaa. Muistaakseni katsoin sen aikanaan joltain YLE kanavalta joskus viime vuosikymmenen alkupuolella tai puolivälissä. Elokuva oli muistaakseni Saksalainen ja perustui ihan tositapahtumiin. Siinä oli pääosassa perhe, jonka kummatkin vanhemmat olivat jollaintasolla jälkijättöisiä, ja heillä oli myös yksi jälkijättöinen pieni alakouluikäinen tytär. Ainakin Isä kävi muistaakseni jossain työssä, ja perhe tulikin ihan kohtuu hyvin toimeen, vaikka rahaa ei kovin paljoa olekaan, ja he asuivat jossain vanhassa, muistaakseni puisessa omakotitalossa, käyttäen myös halpoja vaatteita. Mitään kovin hienoja ylellisyyksiä ei siis talossa ollut. Vanhemmat rakastivat lastaan yli kaiken, ja hoivasivat hyvin. Jos en nyt ihan väärin muista, taisi olla myös joku henkilö joka avusti perhettä tietyissä arkiaskareissa ja muissakin asioissa. Perheen idyllin tulee kuitenkin myöhemmin rikkomaan viranomaiset, joiden mielestä lapsen kehitykselle olisi parempi sijoittaa hänet erääseen täysin terveeseen ja hyvässä asemassa olevaan hyvätuloiseen/rikkaaseen perheeseen, jossa on myös muitakin lapsia. Näin tapahtuukin.

Vanhemmat saavat kuitenkin joskus myöhemmin luvan käydä tapaamassa lastaan adoptio perheen luona, mutta he huomaavatkin, että tyttö on lähes täysin vieraannutettu omista vanhemmistaan. Tytölle on puettu hienot vaatteet, ja hänellä on paljon hienoja ja kallita leluja, eikä tämä ota enää kontaktia vanhempiinsa samalla tavalla kuin ennen. Tilanne masentaa vanhempia niin paljon, että eräänä yönä isä istuu surun ja syyllisyyden murtamana olohuoneen penkillä, edessään pöydällä juomalasi, johon on sekoittanut muistaakseni yliannostuksen unilääkettä tai jotain vastaavaa. Äiti saapuu kuitenkin paikalle hädissään ja saa lopulta miehensä luopumaan itsemurha aikeesta. Myöhemmin vanhemmat päättävät aloittaa oikeustaistelun, ja ottavat yhteyttä erääseen naisasianajajaan, joka lopulta suostuu auttamaan heitä vaikeassa ja surullisessa tilanteessa. Asia eteni muistaakseni lopulta jopa ihan Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen asti, ja kaikenlaista tapahtui. En enää muista että mihin päätökseen tuomioistuin lopulta tuli, oliko myönteinen. Sen ainakin muistan, että viimeisessä kohtauksessa pikkutyttö vaan kylmästi kävelee yksinään päättäväisin mielin adoptiovanhempiensa talosta pois, muistaakseni näiden sitä näkemättä, luoden vielä viimeisen kerran katseen heidän taloonsa, jonka jälkeen kääntyy ja jatkaa ilmeisesti omien vanhempiensa luokse. Näyttelijät olivat elokuvassa erittäin hyviä, ja siinä oli paikoin hyvin voimakkaita ja ahdistavia kohtauksia, kuten esimerkiksi isän itemurha aikomus ja moni muukin. Vanhempien tuskaa ja surua kuvaavat kohtaukset oli oikeasti pahaa katseltavaa. Tapaus kosketti myös heidän naisasianajajaansakin, joka lopulta ystävystyi perheen kanssa ja alkoi hoitamaan heidän asiaansa muutenkin kuin pelkän virkansa puolesta.

Mikähän elokuvan nimi mahtoikaan olla, jos joku muistaa. Ite en muista, ja kiinnostaisi kyllä katsoa tämä uudestaan vuosien jälkeen. Se oli oikeasti vaikuttava ja mielenkiintoinen elokuva. Kyllä myös koskettavakin. Tehty varmaan joko 2000 tai 2010 luvulla. 🤔