En ollut nähnyt ystävääni yli 1,5 vuoteen, joten en tiennyt mitä hänelle kuului.. Kerran yhdestä päähänpistosta soitin hänelle ja sanoin vain tulevani käymään, hän yritti silloin vaimeasti estellä.. Hyppäsin autonrattiin ja ajaa hurautin 200 kilometrin päähän hänen asunnolleen!
Siellä oli kaikki sekaisin ja ystäväni näytti todella huonolta, kuitenkin jätin kysymättä siitä kaikesta, vaan touhotin jotain muuta. Juttelin ensin pitkän tovin omasta elämästäni ja siinä sivussa kyselin hänen kuulumisiaan, joita ei oikein ollut.. Olin hänen luonaan n. 5 tuntia ja höpöttelin kaikkea, mitä silloin 1,5 vuotta sittenkin oli yhdessä höpötelty ja sitten lähdin kotiin..
En ajatellut sen kummemmin asiaa 2 viikkoon.. mielessäni vain mietin, että taisi olla vähän huono hetki pistäytymiselle käymään ja vähän nolotti :(
Mutta n. 2,5 viikon kuluttua ystäväni soitti minulle ja kiitti.. ihmettelin mistä ja hän kertoi.. Häntä oli vaivannut masennus jo ainakin puolivuotta aika vakavana.. Mikään ei ollut tuntunut miltään ja päivät oli vain soluneet virtana ohi, kukaan hänen ystävistään samalla paikkakunnalla ei ollut ottanut yhteyttä :( hän oli ollut aivan yksin.. Sitten minä olin soittanut ja tullut käymään, en ollut kysellyt tai vainonnut, en ollut pyytänyt lähtemään mihinkään, olin vain jutellut ihania ja iloisia asioita menneisyydestä ja nykyisyydestä.. Se oli ollut potku hänelle, jo samana päivänä hän oli jaksanut hymyillä oikeasti :) Silloin kun hän soitti oli hän juuri käynyt ostamassa itselleen uusia vaatteita :) Prosessi on pitkä hän sanoi, mutta nyt jo tuntuu, että elämä voittaa!!
Siellä oli kaikki sekaisin ja ystäväni näytti todella huonolta, kuitenkin jätin kysymättä siitä kaikesta, vaan touhotin jotain muuta. Juttelin ensin pitkän tovin omasta elämästäni ja siinä sivussa kyselin hänen kuulumisiaan, joita ei oikein ollut.. Olin hänen luonaan n. 5 tuntia ja höpöttelin kaikkea, mitä silloin 1,5 vuotta sittenkin oli yhdessä höpötelty ja sitten lähdin kotiin..
En ajatellut sen kummemmin asiaa 2 viikkoon.. mielessäni vain mietin, että taisi olla vähän huono hetki pistäytymiselle käymään ja vähän nolotti :(
Mutta n. 2,5 viikon kuluttua ystäväni soitti minulle ja kiitti.. ihmettelin mistä ja hän kertoi.. Häntä oli vaivannut masennus jo ainakin puolivuotta aika vakavana.. Mikään ei ollut tuntunut miltään ja päivät oli vain soluneet virtana ohi, kukaan hänen ystävistään samalla paikkakunnalla ei ollut ottanut yhteyttä :( hän oli ollut aivan yksin.. Sitten minä olin soittanut ja tullut käymään, en ollut kysellyt tai vainonnut, en ollut pyytänyt lähtemään mihinkään, olin vain jutellut ihania ja iloisia asioita menneisyydestä ja nykyisyydestä.. Se oli ollut potku hänelle, jo samana päivänä hän oli jaksanut hymyillä oikeasti :) Silloin kun hän soitti oli hän juuri käynyt ostamassa itselleen uusia vaatteita :) Prosessi on pitkä hän sanoi, mutta nyt jo tuntuu, että elämä voittaa!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.