Verisiteet ovat tärkeitä lapsille vaan ei lastensuojelulle

Lastensuojelu pelkää verisiteiden voimaa

Jo se, että lasten tunteet ja kaipuu verisiteisiin perustuvan perheensä luokse koetaan lastensuojelussa ratkaisua vaativaksi ongelmaksi ja kaipuun poistaminen perhehoidon päämääräksi on paljastavaa. Onko lapsen kaipuun tunteiden poistaminen pelkästään Hämäläisen oma, sosiaalityöntekijöiden piilotettu vai peräti koko moniammatillisen yhteistyön yleisesti hyväksytty tavoite?
Suorastaan patologista ja puuttuvaan mentalisaation viittavaa on sijaishuollon toimijoiden halu rangaista lasta tämän tunteista.

Kati Hämäläinen kirjoittaa: "Verisiteisiin perustuvat perhesuhteet eivät ehkä olisi näin merkittäviä lapsille, jos lastensuojelun sijaishuolto toimisi toisin.
Jos lasten biologisia perhesuhteita ei tuettaisi lainkaan tai niiden merkitystä ei korostettaisi näin paljon, niiden merkitys lapsille saattaisi laimeta..

Hämäläisen mukaan "perhehoito mahdollisesti pitää yllä kaipuuta verisiteisiin perustuviin suhteisiin adoptiota enemmän. Osa sosiaalialan ammattilaisista Suomessa puolustaa adoptiota, koska se tarjoaa lapselle pysyvät ihmissuhteet ja katkaisee yhteydet biologisiin vanhempiin"(mt.,192).

Lastensuojelullisessa mindfullnessissa vanhemmat ovat kuin pahoja henkiä tai vampyyrejä, jotka yritetään hävittää lasten elämästä ja joiden näkymättömällä ja kaikkialle ulottuvalla vaikutuksella selitetään niin lasten kuin lastensuojelun ja sen toimintaympäristön ongelmat.

Tutkimustiedon mukaan adoptiolapsilla kuitenkin on kohonnut riski huostaanottoon eli se ei välttämättä takaa lapsille pysyviä ihmissuhteita. "Adoptio ei ole lasten kannalta yleisesti hyvä ratkaisu", kommentoi Perhekotien keskusjärjestön edustaja Tellervo Söderberg jo vuonna 2009 ja huomautti, että "myös adoptiolapset voidaan sijoittaa perhekotiin".

Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin mukaan lapsen erottamiseen vanhemmista ei tulisi ryhtyä, jos lasta voidaan suojella lievemmilläkin toimenpiteillä. Ehdotus adoptiosta sijoituksen vaihtoehtona on epäeettinen tilanteessa, jossa lastensuojelu on todettu vakavaksi ihmisoikeusongelmaksi, lasten eriarvoistuminen lisääntyy, asiakaslähtöisyys- ja osallisuus, perheen jälleenyhdistämisvelvoite tai oikeusturva eivät toteudu eivätkä lapset ja vanhemmat saa tarvitsemaansa tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton.

Hämäläisen käytössä olisi ollut myös adoptioasiantuntija Nigel Cantwellin tutkimustieto, jonka mukaan adoptiojärjestelmän väärinkäytöksiä havaitaan vuosittain huomattavia ja aina vain kasvavia määriä. Äärimmäisissä tapauksissa lapsia on viety vanhemmiltaan vastoin heidän tietoaan ja tahtoaan. Perheitä on myös painostettu antamaan lapsensa adoptioon, vaikka heitä olisi voitu auttaa lievemminkin keinoin (Salmela, 2015).

Brasilian hallituksen selvityksen (2003) mukaan keskimäärin joka neljäs lapsi oli huostaanotettuna perheensä köyhyyden vuoksi. ATD-Fourth World –järjestö on päätynyt samanlaisiin tuloksiin mm. Ranskassa ja muualla Euroopassa. Riitta Högbackan mukaan myös syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa.

"Köyhien lasten ihmisoikeuksia on siis rikottu kahdesti. Heidän perheensä ovat jäänet ilman tarvitsemaansa tukea, ja lapset on väärin perustein erotettu perheistään", kertoo Nigel Cantwell.
Mikäli Hämäläistä on uskominen suomalaisten sosiaalialan ammattilaisten puheet lasten yhteydenpidon tukemisesta ja avoimista adoptioista ovat puppua. Suljettua adoptiota ajetaan ja puolustetaan juuri siksi, koska se katkaisee yhteydet biologisiin vanhempiin. Mutta miksi ihmeessä yhteydet vanhempiin pitää katkaista huostaanotoissa, joissa lapsen kaltoinkohtelusta on tullut marginaalinen syyperuste ja jotka tehdään pääasiassa vanhempien uupumisen (58%), lasten koulunkäyntivaikeuksien (47%) (HuosTa 2015, Optula 2007; THL 2016) ja sosiaalityöntekijöiden perheen "kunnollisuutta" koskevien subjektiivisten näkemysten perusteella (Hiitola 2015).

Hämäläisen näkemys vahvistaa adoptiotutkija Riitta Högbackan havainnon siltä, että adoptioiden kanssa työskentelevät ja viranomaiset eivät suhtaudu yhteydenpitoon kovin suopeasti. 

Högbacka toteaa, että "lapsen etu voitaisiin tosin määritellä niinkin, että yhteyden säilyttäminen biologiseen perheeseen silloin, kun lapsi on pieni eikä itse voi yhteyttä pitää, olisi mitä suurimmassa määrin hänen etunsa mukaista myöhemmässä kasvuvaiheessa, kuten haastattelemissani kansainvälisissä adoptioperheissä todettiin. (Koskinen, Sarkkinen, Svala, 2014, 191-192)

Hämäläisen mukaan "lasten kodille ja perhesuhteille antamien merkitysten tutkiminen osoittaa kiinnostavasti, kuinka lapsi voi toivoa paluuta biologisen perheensä luokse ja kokea sen mahdollisena, kun taas aikuisten näkökulmasta lapsi ei ole voinut enää asua kotonaan. Lapsen näkökulma on siten hyvin erilainen kuin aikuisten".

Tutkijat, jotka osaavat analysoida perheiden puutteita ja lasten ristiriitaisia tunteita ja mahdollisia motiiveja tuntuvat olevan täydellisen sokeita ja kritiikittömiä suhteessaan lastensuojelun palvelujärjestelmään ja erityisesti sijaishuoltoon.

Usko lastensuojelujärjestelmän lainalaisuuteen ja toimivuuteen on suorastaan naivia vaikka jo useiden vuosien ajan on ollut saatavissa kansainvälisesti yhtäpitävää tutkimustietoa ja kanteluviranomaisten, juristien ja kokemusasiaintuntijoiden tietoa ja näyttöä asiakirjafabrikoinnista, hatarin ja laittomin perustein tehdyistä adoptioista ja huostaanotoista, laittomista rajoittamiskäytännöistä, perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyönneistä, sijaishuollon heikoista tuloksista sekä lapsiin kohdistuvasta väkivallasta sijaishuollossa.
 
J.P. Roos on kertonut, että ylenkatsova suhtautuminen perheeseen ja lapsen erillisyyden korostaminen keinotekoisin perustein johtaa pahimmillaan siihen, että viranomainen asettaa itsensä lapsen edun määrittelijänä vanhempien (ja lapsen) edelle.. "Kannattaa myös muistaa, että monissa – ellei useimmissa – tapauksissa myös lapset vastustavat aktiivisesti huostaanottoa. Kyse on siis myös heidän tyhmyydestään ja viranomaisen viisaudesta. Lapsen oikeus onkin viranomaisen oikeus".

Monissa sijaishuoltopaikoissa pelätään sijoitettujen lasten koti- ikävää niin paljon, että pienimmätkin kaipauksen tunteet kirjataan sopeutumattomuudeksi ja kaipauksen tunteiden osoittamisesta rangaistaan niin lapsia kuin näiden vanhempia.

Vanhemmat voidaan pakottaa sijoitetun lapsen "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaa kaipaamasta sinua ja alkaa osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme hänen koulunsa, terapiansa ja yhteiset tapaamisenne. "

PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat , että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.

Turha ja yhä useammin puuttuvien palvelujen seurauksena tehty kokonaan lainvastainen huostaanotto lapsen tarpeita vastaamattomaan sijaishuoltopaikkaan ei ole mikään "jännittävä, vähän hämmentävä ja tunteikas hetki", kuten SOS- lapsikylän ex-toimitusjohtaja Marja Pajulahti kirjoittaa blogissaan. Valheellinen huostaanottoon johtava rikosepäily ei myöskään ole itsestään korjaantuva "pieni paha" kuten vääriä positiivisia löydöksiä tuottavia kaltoinkohtelun tunnistusohjeita rustaava Eija Paavilainen uskoo- vaan vuosikausien taistelu, joka usein tuhoaa perheenjäsenten terveyden ja toimintakyvyn lisäksi luottamuksen oikeuslaitokseen ja viranomaistoimintaan lopullisesti.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suurin-osa-sote-tyontekijoista-hyvaksyy-vanhempien-tahdon-vastaisen-pakkoadoption
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monimuotoiset-perheet-verkosto-ajaa-adoptiota-lastensuojelukeinoksi

Kansalaisaloite
Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.

Lapset kun huostataan, alkaa tietoinen läheisten vieroittaminen.
Siitä ei puhuta ääneen että huostasta pääsee pois 18 v vasta,suurin osa. Aniharva huosta puretaan.
Sijaishuoltopaikat sanelee ehdot ja bisnes pyörii.
Tulokseen perustuvat yksityiset lastenkasvattamot ovat tätä päivää ....