Systeeminen lastensuojelun toimintamalli (RSW)-suuri huijaus?

Yhdessä röyhkeämmin oman edun valvonnan puolesta

Systeemisellä työskentelyllä pyritään siis saamaan selville, millaiset systeemiset suhteet ylläpitävät perheen ongelmia. Systeemin edustajien ja heidän tarjoamiensa pseudopalveluiden rooli perheiden ongelmien muodostumisessa ja ylläpitämisessä luonnollisesti kielletään.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rahoituskanavat-ylittava-sotepalvelujen-kaytto-vai-rahoituskanavat-ylittava-pseudopalvelujen-tuotto-ja-yllapito

Systeemisen muutoksen johtaminen- oppaassa julistetaan, että kokemusasiantuntijoilla tulee olla keskeinen rooli muutoksen käynnistämisestä saakka ( THL, Opas 45/2019, 9) mutta silti asiakaspalautteita ei ole saatu kerättyä.

LSKL:n viestintätoimikunta kertoo, että "Vantaalla ja Espoossa systeemisen lastensuojelun kehittäminen on saanut kiitosta niin asiakkailta kuin työntekijöiltä."
” Työskentely systeemisen tiimin kokouksissa on ollut avointa ja yhdessä asiakkaiden kanssa tapahtuvaa”.

Nanne Isokuortin ja  Elina Aaltion systeemisen lastensuojelun toimintamallin arviointiraportista selviää, että  vain osa työntekijöistä on ylipäätään päästänyt asiakkaita kokouksiin, vielä harvempi mukaan "työskentelyyn".
Kliinikkokyselyn vastaajista vain kolmannes raportoi viikkokokouksissa olleen läsnä myös asiakasperheitä.
66 prosenttia vastaajista oli saanut oman asiakkaansa systeemisen viikkokokouksen käsittelyyn harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Uusi systeeminen työskentelytapa ei näin ollen ole vaikuttanut suoraan vielä kovinkaan moneen asiakkaaseen(Aaltio & Isokuortti, 2019,  93).

Myöskään vanhempien sosiaalityöntekijät eivät kuulu systeemisiin tiimeihin (eikä näitä vanhempien sosiaalityöntekijöitä suomalaisessa toimeenpanossa ole pilottitiimeihin  edes sisällytetty) ( Aaltio & Isokuortti, 2019, 26, 28-29). Perheterapeutti  tapaa perheen korkeintaan kerran, usein ei edes yhtä kertaa ( Case Vantaa,  Pukkio, 7.6.2019; Mikkonen & Syvelä, 2019, 28). Terapeutin tehtävä on tukea asiakkaiden sijaan työntekijöitä  systeemisissä viikkokokouksissa.

Systeemisyyden ei  nähty läpäisevän kaikkea työskentelyä, mikä oli mallin käyttöönoton tavoite. Osalle systeeminen työskentely tarkoitti samaa kuin viikkokokoukset( Aaltio & Isokuortti, 2019 , 91-93).

Haastatteluista tuli selkeästi esiin, että jaettu asiakasvastuu ei ollut juuri toteutunut pilotoinnin aikana eivätkä työntekijät oppineet tuntemaan asiakkaita (mt., 99).

Mallin tavoitteena oli, että sosiaalityöntekijöiden työajasta suurin osa olisi kasvokkaista asiakastyötä. Sosiaalityöntekijöiden kyselyvastausten perusteella tämä tavoite ei pilotoinnin aikana merkittävästi edennyt( mt.,103). Perheiden tarpeita vastaamattoman tuen tarjoaminen jopa lisääntyi pilotin aikana ( mt.,106).

Monet kokivat, että etenkin systeemisen asiakastyön taidot ja menetelmäosaaminen olivat jääneet ohueksi. (mt., 84)
Koska osa kliinikoista ei ollut saanut tehtäväänsä lainkaan koulutusta tai perehdytystä, ja osalle toimintamalli oli jäänyt epäselväksi koulutuksesta tai perehdytyksestä riippumatta, tiimin omaksuma työote on saattanut muotoutua varsin vaihtelevasti yksittäisten kliinikoiden tai tiimin muiden työntekijöiden omien preferenssien ja tulkintojen mukaan ( Aaltio & Isokuortti , 2019, 87).

Huomenta Suomi- lähetyksessä (15.5.2018) Helsingin kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen kertoi kuinka  systeemisessä lastensuojelun mallissa  huoli ratkaistaan kahden asiantuntijatiimin välisillä keskusteluilla.

LSKL väittää, että vanhemmat ovat kokeneet systeemisen lastensuojelun kehittämisen vahvistaneen heidän osallistumistaan ja kuulemistaan lastensuojeluprosessissa. "

Mallista ei ole tehty ison satunnaisotannan asiakaskyselyä vaan  Aaltion ja Isokuortin arviointiraporttiin vastaamassa oli vain 12 äitiä , 2 isää ja  6 nuorta - hekin lastensuojelutyöntekijöiden valitsemia ( Isokuortti & Aaltio, 2019,  49, 116). Asiakkaiden ei annettu lukea systeemisen lastensuojelun tiimien heistä kirjoittamia asiakirjoja ennen haastatteluja ( joka olisi luultavasti muuttanut vastauksia kielteisemmiksi).

 Helsingissä kukaan haastatelluista asiakkaista  ei ollut havainnut eroja aikaisempaan työskentelyyn, ja  vain kaksi henkilöä tiesi pilotista ( Isokuortti, 25.10.2018). 

Lastensuojelupalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua...jatkuu

Systeemisen lastensuojelumallin moniammatillinen yhteistyö kyseenalaisine  arviointeineen unohtaa asiakkaiden oikeusturvan. 

Ongelmien ylisukupolvisuuden käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.

Jostakin syystä systeemistä lastensuojelun mallia (Hackneyn malli) hallitsevaa perheterapeuttista orientaatiota kuitenkin hehkutetaan mediassa lastensuojelun uutena "jättimuutoksena" vaikka oikeampi termi olisi vanha jättipuutos.

Perheterapia perustuu puhehoitoon, jonka tehosta ei ole näyttöä ja joka edellyttää lastensuojelun orwellilaisen uuskielen hallintaa.

Puhuminen tai asiakkaita koskevien keskustelujen korkea taso tuskin auttaa köyhyydestä, työttömyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsivää asiakasta. Perheterapiaan osallistuvilta perheenjäseniltä- vaikka näiden ongelmat liittyisivät köyhyyteen tai palvelujen puutteeseen- edellytetään kuitenkin valmiutta nähdä perheen tai perheenjäsenten ongelmat vuorovaikutuksellisina. 

Juuri psykoanalyyttista perheterapiaa voi yhdessä hallinto- oikeusmenettelyn ja valvomattoman asiantuntijavallan kanssa pitää nykyisen lastensuojelukriisin ja lisääntyvien oikeusturvaongelmien syynä.

Rakenteellinen perusta huostaanottojen lisäämiselle 

Ensisijaisesti liikevoittoa tavoitteleva sijaishuollon palveluntuottaja kuten Familar tuskin lähtisi tuomaan Suomeen mitään mallia, ellei odottaisi/ tietäisi mallin lisäävän omaa liikevoittoaan. Hackneyn mallista vesitetty systeeminen lastensuojelun toimintamalli nojaakin vahvasti huostaanottojen lisäämiselle otolliseen psykoanalyyttiseen perhe- ja traumaterapiaan.

Erityisen huolestuttavaa asiakkaiden kannalta on systeemisen lastensuojelun toimintamallin yhdistyminen traumaterapeuttiseen ACE- ideologiaan:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi

Traumaterapeuttisen ACE-puoskaroinnin tuloksista voi lukea esim. tästä:  https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/nooran-monta-minaa

Kulttuurihistorioitsija Richard Websterin mukaan freudilaisuus on uskonlahko joka on onnistunut saamaan aikaan oman pankin jossa se lyö omaa valuuttaa jota kukaan muu ei voi (saa) osoittaa vääräksi (Roos, 2000, YKP).

Liike-idea ja ansaintalogiikka on kammottavuudessaan nerokas.
Kaikkialle lastensuojeluun juurrutettu psykoanalyyttinen orientaatio tarjoaa rakenteellisen perustan huostaanottojen lisääntymiselle ja kaltoinkohtelulle sijaishuollossa, sillä

1) se ohjaa etsimään huostaanoton oikeuttavia syitä lapsen oireiluun yksinomaan syntymäperheestä ja siellä tapahtuneesta oletetusta traumatisoitumisesta.

 2) Traumatisoitumiselle ei repressoituneen muistin olettaman takia tarvitse löytää minkäänlaista näyttöä sillä traumahan voi olla piilevä ja "koteloitunut kehomuistiin".

3) Koska lapsen oireilun syyn oletetaan olevan aina syntymäperheessä, sijaisperhettä ei valvota eikä mahdollisia kaltoinkohteluepäilyjä tutkita.

4) Teoria ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä puolestaan mahdollistaa huoli- ja ongelmapuheen lisäksi sen, että huostaanottoperusteita voidaan etsiä ilman aikarajoitusta jopa lapsen isovanhemmista.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-voi-lisata-lastensuojelun-kustannuksia-ja-oikeusturvaongelmia
 
Moni epäili ennen mallin pilotointia että:

-Malli ei takaa lastensuojelun uudistumista eikä asiakkaiden oikeusturvaa
- Malli tosiasiassa lisää lastensuojelun kustannuksia, huostaanottoja ja oikeusturvaongelmia
-Mallista tulee itseisarvo ja lastensuojelun perustehtävästä mallin itsensä oikeuttaminen, ylläpitäminen ja uusintaminen
-Psykoanalyyttinen perheterapia, johon malli perustuu tuo asiakastyöhön virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia ja asiakasprosessia ja tosiseikkaselvittelyä vinouttavia olettamia mm. traumaolettaman, vuorovaikutushäiriöolettaman ja olettaman ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä.
- Mallin ehdottomat vaatimukset muutosideoiden implementoinnista organisaation kaikille tasoille vesittyvät vain ammatillista edunvalvontaa tukevien osien poimimiseksi asiakkaiden oikeusturvan kustannuksella.
-Mallista muodostuu - ei perheiden palvelujen kehittämisen- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon työntekijöiden työpaikkojen, ammatillisen edunvalvonnan ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden lisäämisen väline, jonka hyöty asiakkaille jää toteennäyttämättä.

Uhkakuvat näyttävät toteutuneen monilta osin. Miksi ihmeessä huonoja tuloksia tuottanutta mallia levitetään edelleen?

Tämä mallihan on toimiva osa maamme lapsikauppaa. Monet kavahtavat sanaa lapsikauppa, mutta mitä sitä kiertelemään: eikös nämä yksityiset lastenkodit ole osa pörssinoteerattuja. Siellä seurataan tarkoin mihin kannattaa sijoittaa euroja. Ja on business mallin mukaista saada mahdollisimman toimivaksi tuotantoketju kodeista laitoksiin- siis perhekoteihin. Tämä on kuulkaa aivan puhdasta matikkaa.