miksi ihmeessä mie aina sotkeudun bulimiaan, ku on helvetin paha olla...mutta aina välillä se menee anoreksiaan,ku en syö melkein mitään ja liikun paljon, mut se kestää vaan viikon tai pari ja sitten en enää jaksa vaan ahmin ja oksennan..
hävettää ja vihaan itteeni juuri tän takii..enkö ole oppinut mitään.koska mie oon sairastanu 8luokalle ensimmäisen kerran bulimiaa, se oli tosi paha, mutta se käänty ysin jälkeen vakavaksi anoreksiaksi, no meinasin joutuu sairaalaan, mut en joutunut, koska kerta kaikkisesti en jaksanu tehä yhtikäsmitään ja vaan itkin ja vedin niin paljon lääkkeitä et jouduin teholle ja sitä kautta sairaalaan...no kaksi kertaa oon ollu masennuksen ja itsariyrityksen takia sairaalassa...mutta miksi ihmeessä ne kaikki tulee takasi...käyn terapiassa, on lääkkeitä, kavereiden kanssa voi (joskus) jutella, käyn ulkona ja saan käydä koulussa(oon lukion tokalla) mutta kuitenkin oon niin särkynyt ja en kertakaikkisesti jaksa tämmöstä...miun elämä ei oo enää hauskaa, eikä elämisen arvosta, kuolisimpa vaan pois, niin ei tarviis enää kärsii mistään kuten syömishäiriöistä..oon niin yksin, koska kukaan kavereistanikaan ei ymmärrä, niille olen varmaan yksi saatanan pentu...
kiitos jos luvitte
hävettää ja vihaan itteeni juuri tän takii..enkö ole oppinut mitään.koska mie oon sairastanu 8luokalle ensimmäisen kerran bulimiaa, se oli tosi paha, mutta se käänty ysin jälkeen vakavaksi anoreksiaksi, no meinasin joutuu sairaalaan, mut en joutunut, koska kerta kaikkisesti en jaksanu tehä yhtikäsmitään ja vaan itkin ja vedin niin paljon lääkkeitä et jouduin teholle ja sitä kautta sairaalaan...no kaksi kertaa oon ollu masennuksen ja itsariyrityksen takia sairaalassa...mutta miksi ihmeessä ne kaikki tulee takasi...käyn terapiassa, on lääkkeitä, kavereiden kanssa voi (joskus) jutella, käyn ulkona ja saan käydä koulussa(oon lukion tokalla) mutta kuitenkin oon niin särkynyt ja en kertakaikkisesti jaksa tämmöstä...miun elämä ei oo enää hauskaa, eikä elämisen arvosta, kuolisimpa vaan pois, niin ei tarviis enää kärsii mistään kuten syömishäiriöistä..oon niin yksin, koska kukaan kavereistanikaan ei ymmärrä, niille olen varmaan yksi saatanan pentu...
kiitos jos luvitte
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muista yksi asia,sa et ole tyhma, vaan tolle sun kayttaytymiselle loytyy nimi,se on bulimia.Se ei ole luuseruutta tai mitaan siihen viittaavaa vaan sairaus! Ja vakava sellainen,joten ala kuvittele etta olet huono ihminen jos et pysty kamppailemaan yksin ton kanssa(ei pitaisikaan!!!) Vaan mene terveydenhoitajalle ja puhu! Se on ainut keino pelastaa ittes, muuten painut vaan syvemmalle,ja on aina vaikeempaa nousta! JOTEN OLE KILTTI JA HAE SITA APUA! Sa tarttet ja ANSAITSET sen.
Ma tiedan koska kavin kaiken itse lapi,ja kayn edelleen.Mutta nyt olen terapiassa,ja kiitan onneani siita etta kayn siella.
Pliis, auta ittees,sa oot ainut joka siihen pystyy, se on SUN elama. Ja SUN tunteet. VAADI parempaa.
Sa parannut ihan varmasti, jos nyt vaan teet asialle jotain!
Tsemia!!
Aloittajanhan kirjoitti:
"käyn terapiassa, on lääkkeitä, kavereiden kanssa voi (joskus) jutella, käyn ulkona ja saan käydä koulussa(oon lukion tokalla)".
Hänellä on ammattiapua, mutta siitä huolimatta menee huonosti.