Saako kummiudesta kieltäytyä,jos siihen kysytään?
Tartteeko siihen olla "hyvä syy", jos ei katso olevansa kummksi sopiva?
Tartteeko siihen olla "hyvä syy", jos ei katso olevansa kummksi sopiva?
Kummiudesta kieltäytyminen
Onko pakko
81681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikka moni sanookin, että onhan se niin kunnia tehtävä, ettei siitä voi kieltäytyä, mutta eikös ole parempi kieltäytyä kuin olla väkipakolla kummi ja tässä tapauksessa monesti huono, koska ei ole intressejä toimia kummina.
Itse en olisi loukkaantunut, jos joku meidän lasten kummeista olisi kieltäytynyt tehtävästään.
Voihan siitä kieltäytyä hienovaraisesti, niin ettei se loukkaa pyytäjää. Esim. Ei ole aikaa niin paljon kuin haluaisin pienokaisen kummiltaan saavan...luulen, etä joku toinen olisi siihen tehtävään soveliaampi tms.
Tottakai voi sanoa oman mielipiteensä. Tosin eräs mies sanoi, että kahta ei oikein sovi kieltää, ruumista kantamasta ja lapselle kummiksi.
Kummiudesta voi kieltäytyä, mutta jos haluaa, ettei kummiksi pyytävä loukkaannu, kannattaa kieltäytyminen perustella. Hyviä syitä ovat esim. kiireinen elämäntilanne, paljon kummilapsia jo ennestäänkin, ei pidä itseään sopivana kummin tehtävään, ei pääse tulemaan kastetilaisuuteen jne.
Kyllä jopa ruumiin kantamisestakin voi kieltäytyä. Olen ollut hautajaisissa, joissa kaksi mieshenkilöä kieltäytyi arkun kantamisesta selkävaivoihinsa vedoten. Toinen oli jo eläkeiässä (ainakin melkeen) ja toinen vähän yli 20v. Kantajiksi löytyi riittävän monta terveselkäistä, joten ei miksi selkävaivaisten olisi pitänyt lähteä siihen hommaan.
varmaankin tuolla miehellä joka sen sanoi, oli ideana se, että jos ei ole mitään pätevää syytä kieltäytyä em. "viroista", niin ei sovi kieltäytyä. Tuskinpa hän tarkoitti, että miehen pitää vanhaikodin sängystä nousta kantamaan kuollutta siskoaan tms.
jos sinusta tuntuu että et halua lapsen kummiksi niin kieltäydy ihmeessä. Minun nuorimman lapsen kummit ei ole missään tekemisissä lapseni kanssa, ainoastaan jouluna tulee paketti ja syntymäpäivänä paketti. Lapseni ei ole koskaan käynyt edes heillä kylässä (periaatteeni on etten mennä kutsumatta). Minua harmittaa kovasti että pyysin heitä kummiksi sillä ystäväpiirissäni olisi ollut varmasti joku joka olisi oikeasti ollit mielissään kummiudesta.
kummilapselle on tietysti tärkeää, mutta onhan muistaminenkin jotain! Vai eivätkö osta mitä toivot?
ei todellakaan ole kyse siitä, minun mielestäni kummien pitäisi olla kiinnostuneita edes jollakin tapaa kummilapsestaan eikä vain kuitata sitä kahdella lahjalla vuodessa. Olisivat mielummin ostamatta mitään. en halua että lapseni on "rasite" kummivanhemmilleen. kyllä kummilapsesta täytyy olla kiinnostunut jollakin tapaa. Olisin paljon kiitollisempi jos lapseni tunnistaisi kumminsa jos vastaan tulevat kun siitä että postissa tulee kalliita lahjoja, mutta lapsella ei ole mitään käsitystä miltä lähettäjä näyttää. Kuitenkin asutaan vain 15 km päässä kyseisestä perheestä, joten välimatkakaan ei ole este.
Oman tyttöni kummivanhemmat erosivat 2 kk kastetilaisuuden jälkeen, ja minusta heidän ei olisi yhdessä pitänyt kummiksi ryhtyä (varmaan siinä vaiheessa jo tiesivät tilanteensa). "Oikaa" kummisetää emme ole nähneet ristiäisten jälkeen, mutta onneksi meillä on vuosikausia ollut "uusi" kummisetä (kummitädin uusi mies). Jos tytöltä kysytään kuka hänen kummisetänsä on, niin sanoo heti tämän uuden, mutta saattaa mainita, että on hänellä toinenkin kummisetä joskus ollut...