Neljäkymmentä vuotta yhteiseloa takana. Ei mitään yhteisiä harrastuksia, vain omakotitalo ja eläkkeellä molemmat. Erilaiset kiinnostukset kohteet, ei yhteisiä menoja tai mitään harrastustakaan. Illat menee eri huoneissa eri ohjelmia telkkarista katsoen. Ei mitään puhuttavaakaan.
Pitääkö ajatella että jokainen on oman onnensa seppä ja kukaan ei voi toiselta vaatia järjestämään tyytyväisyyttä elämäänsä.
Pitääkö ajatella että jokainen on oman onnensa seppä ja kukaan ei voi toiselta vaatia järjestämään tyytyväisyyttä elämäänsä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Lieneeköhän lievää rankempaa liioittelua? Ei tuollaista olekaan!
Jos on, niin ei sitä ainakaan yhteiselämäksi voi kutsua!
Kaikki on mahdollista! On kuin omasta elämästäni tuo. Kaksi toisilleen vierasta saman katon alla. Aina ei niin ole ollut, aika vaan on tehnyt tehtävänsä. Eihän tuota oikein yhteiseloksi sanoa voi, se on vaan tapa elää.
olettepa outo pariskunta,, ei ymmärrä tommosta ollenkaan,
me oltiin kuin siiamilaiset kaksoset yli viisikymmentä vuotta
täysin erottamattomat, kyhnötettiin aina toisissamme kiinni,
kuolema erotti kertaheitolla,,, se oli elämää,, se,,,
Tuollaisesta "suhteesta" kyllä joutaa lähteä nostelemaan, turha on loppuja vuosia mitättömyyteen ja turhuuteen kuluttaa.
Kuin kaksi henkisesti sairasta erakkoa saman katon alla.
Kummallakin haalistunut mielikuva, oltiinko pariskunta vai ei.
Tuskin yhteistä sänkyäkään?
Niinhän se on, että kun vuosikymmenet menee nopeammin kuin monikaan reagoi, elämän viime metreillä iskee katumus, olisi sittenkin pitänyt kälppiä eri suuntiin, olisi sittenkin pitänyt kokeilla omaa elämää...Miksi en uskaltanut elää toisin?
Jäljellä enää jommankumman omaishoitajuus.
Hoitaminen tuntuu terminä keinotekoiselle. Suhde toimii parhaiten hoitamatta.
Tavallisinta lienee, että parin kummallakin osapuolella on omat harrastuksensa ja kiinnostuksensa kohteet.
Niiden lisäksi, kenellä enemmän, kenellä vähemmän yhteisiä aktiviteettejä.
Housut pois ja hoitoon alkaa suhde kukoistamaan. Ilman seksiä muumioita.
Mikäpä siinä ollessa. On seuraa tarvittaessa ja joku turva kuitenkin.
Se lähtee, joka ei viihdy enää. Mistä 60 jotain uutta löytäisi ?
Ei ole paljon kysyntää. Mitenkä noin kauan olette kuitenkin yhdessä pysyneet ?
Jos et ole tyytyväinen, ala oman onnesi sepäksi, älä ole niin flegmaattinen,
rahtaa itsesi sieltä toisesta huoneesta toiseen ja sassiin ja ala ihmiseksi sille toiselle niin ei tarvitse jäädä yksin tai lähteä uutta hakemaan. Ei se vaihtamalla parane, on aika totta. Se johtuu nimittäin siitä, kun ei itse muutu, että saatat olla samanlainen sen toisenkin kanssa ja ihmettelet edelleen miksi on tällaista.
Toisessa kappaleessasi on viisauden siementä. - Nm. Kaksi eri(laista) yhdessä
Onko niitä sanoja tai mitään yhteistä, paitsi sänky, ollut koko neljänkymmenen vuoden aikana. Njouh työurat, todennäköisesti?
Mutta eihän kumpikaan ole velvollinen järjestämään toiselle actionia ja sirkushuveja, jos se jää yksipuoleiseksi. Pitäisi sen toisenkin liikahtaa.
Ei hassumpi elämä aloittajalla. Saa tavallaan asua yksin, omissa oloissaan, mutta silti se toinen on siinä. Oletko onneton? Ei tekstistäsi kuulu että olisit? Mitä sitten pitäisi olla? Jos kaipaat harrastuksia, hanki, niistä on mukava illalla tulla kotiin. Jos se toinenkin vaikuttaa tyytyväiseltä niin kaikki hyvin.
Omista vanhemmista aikanaan toinen joutui hoitokotiin. Kun tapasivat he tervehtivät kädestä pitäen toisiaan, vieraantuivat puolisoista kavereiksi, mutta joka päivä toinen käveli toisen luo. Ja keskustelu; joko luit sanomalehen. Käykkö käupassa ku meet kotiin. Ja sitä rataa. Mitäs tässä elämässa riuhtomaan.
Tuo elämähän kuulostaa ihan leppoisalta. Tilaa olla yhdessä erikseen. Tuttua ja turvallista vaikkakin joskus voi olla tylsääkin mutta sillehän molemmat halutessaan voi tehdä jotain. Elää omaa elämäänsä siinä suhteessa ja järjestää niitä aktiviteetteja. Mitä tuota pikku asioiden vuoksi koko elämää uusiksi romuttamaan enää tässä iässä.
Eli mielestäni ero ei ole ratkaisu. Varsinkaan jos sama meininki on ollut jo pitkään suhteesa eikä ole alkanut yhtäkkiä. Vakka on kantensa valinnut.
Itse olen sitä mieltä, että kyllä sitä pitää jotakin "örvehtiä" suhteen eteen, että se lähtis menemään jetsulleen. Ja että molemmilla olisi hyvä olla samassa pesässä.
Muistan omaa mummuani ja paappaani. Heidän luonaan olin lapsena paljon.
Heidän yhdessäolonsa oli suorastaan fantastinen. Niin lämmin "henki" talossa.
Myös veljelläni ja hänen vaimollaan on hyvä avioliitto. Ovat olleet naimisissa yli 50 vuotta. Samanlainen lämmin tuulahdus asunnossaan, kun sinne astahtaa kynnyksen yli. Ovat joskus (minun mielestäni) jopa lapsellisestikin liikaa toisiaan ajattelevaisia. Vähempikin riittäisi :)
Oma avioliittoni kesti vajaat 30 vuotta. Meillä oli hyvä yhteiselo. Molemmat teimme yhdessäolon eteen töitä. Ei raskasta työnraadantaa, vaan halusta, että toisella olisi mukavaa ja kivaa. Olen aivan varma, että jos kuolema ei olisi meitä erottanut, niin edelleen meillä menisi mukavasti. Läheisyyttä olisi aivan varmasti vaikka olisi ikää tullut.
Aloittajan kertoma yhdessäolo ahdistaisi ainakin minua, koska se olisi sellaista, että en kykenisi sillä tavalla olemaan toisen kanssa. Lähtisin suoraan sanoen käpälämäkeen. On parempi olla yksin, kuin sellaisen kanssa, jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä.
Tosin täytyy sanoa, että jos molemmille sopii sellainen yhdessäolo, eikä tunne olevansa onneton, niin silloin ei ole "hätiä mitiä", vaan voi jatkaa samanmoosesti.
Heikunkeikku
Oisko mahdotonta keksiä yhteistä harrastusta,
että edes jollain tasolla pääsisi toista lähemmäksi, aluksi ?
Eihän sen tarvitse olla kummempi kuin kävelylenkki yhdessä
muutaman kerran viikossa, siinä voi havannoida ja kommentoida ympäristöä,
luontoa ym. Jostainhan pitäisi edes puhuminen aloittaa !
Ai että tekee hyvää välillä hieroa toisen niskaa ja hartioita, sekä myös toisinpäin.
Yhdistää ja tuo läheisyyttä.
Meillä samanlaista kuin aloittajalla , kuiteski vaimo tekee sapuskat ja pesee selän suihkussa kun saunasta tulen :)
Gubbe 71
Minä lähdin lätkimään, huh mikä helpotus. Loppu nalkutus siihen.
Kiitos.
Täydellisen avioliiton salaisuus. Erota ajoissa ennen pettymyksiä.
Jos aloittaja ei kärsi tilanteesta, niin mitäs sitten.
Eihän teidän tyylinne muille kuulu.
Mutta jos kärsit, hanki postilaatikko ja ala kirjoittaa kirjeitä ja pyydä vastauksia.
Vaikka ihan arkipäiväisistä asioista: Mikä on päivän menu? Mitä suunnitelmia päivälle?
Voinko illalla tulla vieraisille?
Jos luen sinua oikein. Vahvempi tulee puolitiehen.
Puolisosi on sinun valintasi.
Muista: kukkia saa ostaa. Ei krysantteemeja. Ruusuja tai mitä kukkia aikoinaan ostit.
Tärkeää on, että jos haluat olla huomaavainen saa olla.
Tippaleipiä ja munkkeja voit ostaa nyt samoin simaa tai muuta kuplivaa tai heitellä serpentiineillä toisianne.
Yritä löytää puolisosi vielä.
Beng
Mutta mitäpä minä nokkaani tämän enempää 🌹
Avioliitto määräaikaiseksi. Kuka tai mikä on määrännyt, että miehen ja naisen on elettävä kaksistaan loppuun asti. Minusta luonnonvastaista. Ihmisellä pitäis olla nappi päässä, jota kääntämällä kaikki himot ja halut kohdistuu vain siihen papin tai tuomarin sitomaan puolisoon.
Melko ristiriitainen kommentti. - Nm. Miten ajateltu
Ei olla parisuhde, näin olla hyvä.
Mitä mieltä aloittaja on saamistaan vinkeistä ?
En kaipaa vinkkejä, minulle sopii näin. Kiinnosti vaan tietää toisten ajatuksia aiheesta.
Anonyymi aloittaja.
Nälkä lähtee syömällä ja vaimo juomalla 😁
No on meilläkin erilaiset kiinnostuksen kohteet mutta tärkeimmät yhdessä hoidetaan kotia, puutarhaa ja yhdessä käydään kaupassa. On hyvä että on tilaa vetäytyä omiin huoneisiin katselemaan lempi ohjelmiaan tai nukkumaan rauhassa kun on eri rytmit ja kunnon yö uni on kaikkein tärkeintä. Toinen saattaa kuorsata, pyöriä tai herätä vessaan niin toisen uni ei häiriinny. Nalkuteta ei koska se on henkistä väkivaltaa ja hermoja raastavaa. Alkuaikojen riiteleminen on pois jäänyt niin ettei juurikaan tarvitse rautalangasta vääntää, toisekseen kun asiat sujuu niin ei kamalasti tarvitse puhuakkaan.
Tässä iässä ei kannata minkään alkuhuuman ja seksin vähenemisen/puutteen takia enää eroamaan lähteä lopputuloksena todennäköisesti yksin eläminen loppuajan, muuta kuin siinä tapauksessa jos se yksineläminen on parempi vaihtoehto. Vanhetessa toisistaan on enemmän tukea, turvaa ja edullisemmaksi tulee yhdessä eläminen kuin erikseen.