Hyvä puoliso tiedän sen.
Sinusta olisi tullut
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta TULEE hyvä puoiso. Tiedä SE.🙂
Itsekin ajattelen, että minusta tulee hyvä puoliso. Harmittaa silti, että periaatteessa iän puolesta olisi voinut olla jo 15 vuotta naimisissa. No, kaikilla ei mene kuin Strömsössä tämä homma.
Katsotaan kuinka käy. Menen nukkumaan kohta. En vain voi päätöksiä tehdä mitään hetkessä. Hyvää yötä
Kyllä, "täti". Sinusta olisi tullut hyvä puoliso myös. Meissä taitaa olla paljon samaa mutta aina kaikki asiat eivät osu kohdilleen ja kokematta jää.
Joskus ne asiat pitää laittaa kohdilleen. Ei voi odottaa vain putoavan vapaasti paikoilleen.
Juuri näin. Teeppä se!
Olen ollut aiemmille mielestäni hyvä puoliso, jos ei ihan viimeistä eroa edeltävää n. puolta vuotta lasketa. Silloin vetäydyn ja etäännyn. Viimeinen puolisoni (erovaihe) tuskin pitää minua hyvänä puolisona. Hänen aiempi kokemuksensa parisuhteista on kevyt ja parisuhteiden odotukset on vuosisadan alusta. Omalta puoleltani päättymässä olevassa/päättyneessä parisuhteessa on puuttunut kaikki mitä parisuhteelta odotan ja tarvitsen (läheisyys, läsnäolo, keskustelu, seksi, keskustelu, yhdessä tekeminen, vastuunotto ja mielellään proaktiivinen ote siinä, empatia, molemmin puolinen rakkaus). Olen ollut hänelle lapsen äiti, huono kodinhoitaja, elintason ja autotallin mahdollistaja.
Normaalisti puhun tunteista ja tarpeista, haluan välttää toisen epävarmuutta, halaan, kehun, teen kompromissejä, ajattelen toisen tarpeita ja tunteita. Tunteeni ei heittele ylös alas, enkä kiukuttele toiselle tavan vuoksi. Täydellinen en ole tietenkään, lähellekään.
Hän ei ole ap. Silti kirjoitan kuin hänelle (mies), jolle sydämeni on ollut varattu. Vaikka rakastaa ja vaikka tunne on syvä, silti jossain kohtaa on päästettävä irti, jos ei asia ei saa tuulta purjeisiinsa. Ketään muuta en ole haikaillut rakkauden tuskissa 1.5-2v koskaan ennen ILMAN mitään realistisia toiveita oikeasta yhteydestä. Vaikkei tunteet lähde mihinkään, ehkei koskaan, silti jossain kohtaa on pelastettava itsensä. Aikaa on ollut riittävästi osoitttaa kiinnostus myös sinun puolestasi. Jos huomaisit, että tässä tuli nyt virhe sitten ei auta kuin olla avoin ja ottaa se oikea yhteys ASAP. Rakkaus on pitkämielinen ja ymmärtävä, silti en nyt voi itseni takia enää(n) roikkua tyhjässä. Minun on mentävä, minun on päästävä aloittamaan alusta ja etsittävä ajan kanssa tasapainoinen molemminpuolinen rakkaus, jossa kumpikin haluaa avoimesti olla yhdessä ja kumpikin tietää mitä haluaa.
Olisi? Miksi se on mahdotonta tai myöhäistä?