Eletään se hetki mikä voidaan sellaisena kuin se tulee.
Ei elämässä muuhun pysty, paitsi että voi tehdä toisen ihmisen iloiseksi.
(Eeva Kilpi kokoelmassa Animalia)
Eikö olekin aika rauhoittavasti ajateltu ?
Ei ole itsestään selvää, että on joku, mutta jokaisella on toivottavasti joku,
jonka voi tehdä iloiseksi vaikkapa puhelinsoitolla.
Ei elämässä muuhun pysty, paitsi että voi tehdä toisen ihmisen iloiseksi.
(Eeva Kilpi kokoelmassa Animalia)
Eikö olekin aika rauhoittavasti ajateltu ?
Ei ole itsestään selvää, että on joku, mutta jokaisella on toivottavasti joku,
jonka voi tehdä iloiseksi vaikkapa puhelinsoitolla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tympii t e e n ä i n e n positiivisuus,
en pidä teeskentelijöistä, teenäisestä positiivisuudesta,
ihminen on paljon mielyttävämpi
kun rehellisesti puhua aina totta,,
vanha ihminen on kipee sairas,
on luonnollista jos ei enään jaksa elää elämää täysillä,
pidän enenmmä rehellisistä ihmisistä jotka voi myöntää negatiiviset tunteensa surra ja murehtia kun kerran kaikki on vaikeeta,
ja tietää varmasti tulevaisuutta ei ole, se on vääjäämättä takanapäin,
lopettakaa idioottimainen posutiivisuus,
varsinki jos rehellisesti tuntee että elämä on eletty ja kaikki vituttaa,
rahellinen aito ihminen on kaikein parasta mitä koskaan elämässäni olen kohdannu,
teeskentelijät inhottaa, sori vaan,
en pidä teenäisestä positiivisuudesta, inhoan teeskentelijöitä,
Mitä teennäistä näit aloituksessa ? Minusta se oli mukavasti ajateltu,
ollaan niinkuin ollaan, ei surra liikaa ja ollaan kohtalaisen hyvällä tuulella
eli samalla ollaan kohtuullisia itsellemme.
Ei ole mitenkään mukavaa märehtiä ylenpalttisesti murheessa.
Joka aamu täälläkin on ensimmäisenä sama aloitusotsikko:
Kuinka moni haluaisi jo kuolla ?
Saa kuolemasta ja vaivoistaan kirjoittaa,
Mutta kuolema, kuolema, kuolema ja samat vaivat joka päivä !
On joku krooninen psyykkinen ongelma silläkin aloittajalla jaksaa itse pitää kyseistä
ketjua näkyvillä kuukausitolkulla joka ikinen päivä. Voisi ajatella muitakin.
Jokapäiväinen sama valitus ei sekään ole mukavaa.
Olen samaa mieltä. Ei tämä elämä ainaisella murehtimisella ainakaan paremmaksi muutu. Vaikeata on tietysti löytää aina niitä positiivisia asioita tästä meidän nykyisin niin yksitoikkoisesta elämästä, kun puuttuu vapaus mennä minne mieli lystää.
On kuitenkin ulkoilu, jota voi harrastaa ja katsella telkkarista jotain kiinnostavaa ohjelmaa. Niitäkin löytyy, vaikka joku varmasti muuta väittää, esim Yle Areenasta.
Huomenna menen kaupoille, varmasti on paljon väkeä liikkeellä ja saa olla vähän varuillaan. Ostan jotain hyvää, kun on tuo Vappukin. Nopeasti pyrin selviytymään pois jaloista.
On noita särkyjä, mutta kun vaan saa itsensä liikkeelle aamusella, nekin vähän helpottaa.
Tämä ei ollut mitään teennäistä, vaan ihan arkirealismia, jonka voi kääntää edes pikkasen positiiviseksi.
Jäi tuosta ulkoilusta sanomatta, että se virkistää kehoa ja mieltä, kun kävelee itselle sopivaan tahtiin ja katselee ja kuuntelee kevääntuloa. Kauneutta riittää puhkeavasssa luonnossa vaikka kuinka. Istuu välillä penkille ja nostaa kasvonsa aurinkoa päin, jos semmonen on taivaalla esillä :).
Ano, joka edellisen kirjoitti.
Noin sanoi Jenni Haukio. Aloittajan olisi pitänyt siitä mainita eikä pitää omana juttunaan.
Aloitus on kirjailija Eeva Kilven kirjasta Animalia.
Saa sitä Jenni Haukiokin siteerata, ei siinä mitään.
Jenni ehti ensin ja se oli monessa lehdessä.
Hahhhhaahh. Ei se Jenni Haukion juttu ole.
Vähänpä tiedät. Etkö osaa edes lukea, sen on kirjoittanut Eeva Kilpi.
Sitaatti on Eeva Kilven vuonna 2016 julkaistusta kirjasta.
Ei Jenni Haukio osaa lahjakkaasti kirjoittaa,
hän on koonnut yhden runokokoelman ja sepittelee keskinkertaisia pikku juttujaan
lehtiin, joissa joskus siteeraa muitten ajatuksia. Omaperäisiin hän ei pysty.
Ei tosiaan tarvitse "esittää" positiivista
eikä joka päivä tarvitse olla "valtavan positiivinen",
eihän kukaan ole,
mutta jos on taipuvainen märehtimään,
olisi itsensä takiakin hyvä yrittää vähän estää
sen murheen ja märehtimisen valtaamasta päätään joka päivä.
Siitä tulee tapa, noidankehä, jos päivänsä aloittaa kuolemanajatuksilla
ja sitä jatkuu iltaan asti.
Se ei ole hyväksi kellekään.
Pakotan itseni aloittamaan jonkun puuhan, kirjan tai katsomaan
telkkarista vaikka heikompaakin ohjelmaa,
etteivät synkät vie minua mukanaan.
Yksin ei saisi antaa itsensä vajota synkkyyteen,
vaikka yksinäisyys nimenomaan altistaa sille.
Ei yksinäisellä helppoa ole.
Pienikin juttutuokio jonkun kanssa lievittää
välittömästi oloa.
Kunpa kaikilla olisi joku, jonka kansaa rupatella joskus hetken.
tämä sama
tavaallista parempi ihmiseksi
ojentaa taas tavallisia tollukoita,
heh,
Niimpä- Mutta se ei keksi omia sanoja, vaan lainaa muilta. Sitten jos ketju alkaa vetää, tulee ilmoittamaan nikkinsä.
Aloituksessa on mainittu kirjailija Eeva Kilpi, jonka kirjasta se on.
Hyviä ajatuksia kannattaa lainata ja jakaa.