https://helda.helsinki.fi/handle/10138/314369 "Monilapsisen perheen lapsi näyttäytyi näkymättömyyden ohella pärjäävänä lapsena. Kotona huolehdittiin perustarpeista, ja sisarukset, yhteisö ja muut aikuiset tuottivat turvaa. Sisarukset olivat suuressa roolissa elämässä. Sisaruksiin yhdistyi sekä seuran ja hoivan elementit että myös riitaisampi puoli. Aikuisuudessa sisarukset ja verkoston laajuus näyttäytyivät ehdottomana voimavarana. Perheissä opittiin työteliäisyyttä ja sosiaalisuutta. Kyky tulla toimeen ihmisten kanssa ja joustavuus erilaisissa tilanteissa nähtiin monilapsisessa perheessä elämisen tuottamina."
Lestadiolaistaustaisten aikuisten kokemuksia lapsuudesta monilapsisessa perheessä
Anonyymi
691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaksi lasta oli lapsuuskodissani. 👍
Kiitos linkistä, tutustumisen arvoinen tutkielma.
"Tutkimukseni tulokset osoittavat, että monilapsisen perheen lapsen todellisuus tulee ottaa vakavan tarkastelun alle myös lestadiolaisissa liikkeissä. Keskusteluista puuttuva lapsen ääni pääsee tutkimukseni kautta esiin. Monilapsisuuden moninaiset vaikutukset tulee tunnustaa.
Jotkut haastateltavat totesivat suoraan, että lapsia oli aivan liikaa; heidän
vanhempansa olisivatpystyneet hoitamaan 2-3 lasta hyvin, mutta eivät yli kahdeksaa."
Olen suuren perheen lapsi. Oli siunaus saada syntyä ja elää suuressa perheessä. Sain oppia pienestä pitäen kaikkia niitä asioita ja taitoja, joita ihminen elämässään tarvitsee. Lapsena opittu on ja pysyy - ja kun ne opitut asiat ovat pelkästään hyviä ja lähimmäiseen kohdistuvia, niin hyvä on elää, enemmän toisille kuin itselle.
Ihmettelevän paljon Luojamme antaa jaksamista, kärsivällisyyttä, uskomista ja alttiutta rakkauden jakamiseen etenkin heille, joilla on paljon jälkeläisiä, paljon huolehdittavaa.
Edelleen ihmettelen, miten hurjan paljon äitini ja isäni jaksoivat huolehtia perheestään, pitää rakkauden meitä kohtaan, josta esimerkistä me osasimme rakastaa ja huomioida heitä ja sisaruksiamme.
Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan antaa ihmiselle rakkauden Häntä ja lähimmäistä kohtaan. Se rakkaus kantaa, se rakkaus jakaa uskon hedelmää.
Luitko tuon tutkielman?
Mitä ajattelet, miksi luojamme ei kuitenkaan anna jaksamista, kärsivällisyyttä, uskomista ja alttiutta rakkauden jakamiseen kaikille heille, joilla on paljon jälkeläisiä lestadiolaisuuden seurauksena?
Monilapsiasiahan on varsinkin aiempina aikoina ollut Suomessakin paljon muitakin kuin lestadiolaisia, tai minkään muunkaan uskonnon takia monilapsisisuuteen päätyneitä. No niissäkin varmaan joissakin jaksettiin enemmän tai voitiin huonommin kuin toisissa. Ei ehkä kahta samanlaista perhettä löydy, olivatpa lastadiolaisuskossa olleet tai aivan uskonnottomia.
Epäilemättä sosiaaliset taidot kehittyvät suurperheissä paremmin, mutta toisaalta lapsi saa vanhempansa huomiota paljon vähemmän kun pienissä perheissä. Suurperheissä vanhemmat lapsista, varsinkin tytöt, joutuvat käänteisvanhemmuuden uhreiksi, kantamaan siis jo lapsina sellaista vastuuta nuoremmista sisaruksistaan, joka ei lapselle vielä kuulu.
Pahin tilanne on silloin, kun helvetin tulella uhkaillen pakotetaan vanhemmat siittämään ja synnyttämään lapsia enemmän kun kykenee heistä huolehtimaan. Hedelmällisyys ei näet aina takaa sitä että ihminen on persoonaltaan ja fysiikaltaan vahva.
ehkä jo seittemänkympin rajan ohittaneet uskaltavat edes hiukan avata silmiään terveelle realismille omasta lestalapsuudestaan, ainkain muutamat.
Ra<amatulliset faktat jäävät silti useimmille pimentoon aina kuolemaan asti.
niin suuri on pelko ja vavistus muita saman joukon jäseniä kohtaan.