Olen 22 vuotias opiskelija Helsingistä. Elämä on näennäisen loistavasti mutta.. Vedän kännit n. kolme kertaa viikossa. Mikäli juomisessa on yksikin välipäivä liikaa tunnen jonkin asteista hermostuneisuutta.
Olen tätä ennen juonut suht. vähän, keskim. kerran viikossa.
Juomiseni on aina siis ns. lärvien vetämistä. Yhdellä käyminen on minulle yhtä suhteellista kuin ajan käsite.
En kärsi suuremmin krapulasta joten opiskelu on vinettoillan jälkeenkin onnistunut. Huolestuttavaa on mielestäni se, että tästä on tullut jo niin rutinoitunutta.
Olen tätä ennen juonut suht. vähän, keskim. kerran viikossa.
Juomiseni on aina siis ns. lärvien vetämistä. Yhdellä käyminen on minulle yhtä suhteellista kuin ajan käsite.
En kärsi suuremmin krapulasta joten opiskelu on vinettoillan jälkeenkin onnistunut. Huolestuttavaa on mielestäni se, että tästä on tullut jo niin rutinoitunutta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa ja itse löysin AA.sta apua.
Diagnoosia en ala täällä tekemään Jokaisen alkoholiongelmasta kärsivän ihmisen täytyy ymmärtää itse olevansa alkoholisti ja tunnustaa se itselleen.
Klikkaa allaoleva linkki tai kopsaa. Se voisi auttaa eteenpäin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000007415406
ps.AA.ssa on myös nuoria (Itse olen 24v.) ja löydät varmasti monia, jotka ovat käyneet läpi saman kuin sinä.
Miksi huolestua, kun elämäsi on rutinoitunutta?
Mistä peräisin "vinettoilta"? - Omalle jälkikasvulle, kolme lasta; 20-25, on aika vieras tuo vanhemmalle väelle tuttu Vinetto.
Et kärsi krapulasta ja elämäsi on näennäisesti kunnossa. Käsityksesi mukaan "loistavaa"
Mitä tuossa iässä vielä muuta kaipaa?
Vanhana kalkkiksena kysyisin vielä, mitä tarkoitat "yhdellä käymistä ajan käsitteenä"?
Ilmeisesti filosofiaa?
- Kunhan (wanha alkkis-kalkkis) kyselin...
Oma tarinasi kuullosti vielä suhteellisen terveeltä (en ole tosin paras mahdollinen asiantuntija). Itse olen 21 v. opiskelija Helsingistä. Mullakin menee näennäisesti varsin mainiosti... Mutta olen vetänyt kännit n. 5-6 päivänä viikossa melkein vuoden ajan, eikä ne ole enää mitään lussuiluja. 5-7 desiä 39% viinaa päivässä. Olen aikaisemminkin kirjoitellut tänne ja joku on ihmetellyt, miten opintotuet riittävät... no, mulla menee näennäisesti hyvin...
En tiedä, minkälaisia ovat alkoholin vieroitusoireet, mutta mun on pikku pakko vetää viinaa unohtaakseni. Ja kohta on pakko vetää lisää etten muistaisi.
Mullakin krapula on olematonta, sillä olen huomannut ns. kossuvissyjen olevan optimaalisin tapa vetää lärvit => Tulee kunnon kännit (sammuu), eikä puhdas vesi ja kirkas viina-yhdistelmä aiheuta krapulaa.
Mua taas pelottaa, pystynkö menemään ajoissa hoitoon/parannunko (en tunne tällä hetkellä alkoholin olevan mitenkään liiallinen ongelma) ennenkuin joudun rappiolle vai menetänkö lopulta otteen kaikesta, mihin minulla on mahdollisuus...
Alkoholi kun vaikuttaa keskushermostoon, niin se väistämättä tuo riippuvuuden aivan kuten rauhoittavat lääkkeet - jo ihan fyysisen riippuvuuden saatikka sitten psyykkisen, josta eroon rimpuileminen onkin vaikeampaa.
Kun säännöllisesti käyttää alkoholia, niin toleranssi kasvaa, joten tarvitaan seuraavaan känniin enemmän juotavaa saavuttaakseen edellisen kännin humalatilan.(sillä selittyvät julman kokoiset promilleluvut)
Minä en noiden vieroitusoireiden kanssa sen ihmeempiä haahuilisi, vaan kokeilisin miltä tuntuu olla kuukausikin ilman kossuvichyjä. Kyllä sen kuukauden aikana selviää onko riippuvainen alkoholista vai ei ja vieroitusoireetkin tulevat tutuiksi.
Lievä hermostuminen on niistä oireista yksi ja valitettavasti lievemmästä päästä.