Mistä ystäviä & tekemistä, jos muuttaa Suomeen?

Kun muutin Suomeen muutama vuosi sitten mä en tuntenut ketään mun kaupungissa. Kävin eri baareissa tutustumassa ihmisiin, ja sitten löysin suomalaisen nettisivun minkä nimi on kaverihaku.net. Siellä hyvin paljon ihmisiä etsii kaveria ja ystäviä. Sieltä voi löytää helposti jos olet reilu ja rehellinen.

Voit jo hakea ystäviä sieltä asuessa Ruotsissa. Jos löydät jonkun mukavan ihmisen, niin suosittelen että te aloitatte kirjevaihdolla sähköpostitse jonkun aikaan että saatte tutustua kunnolla toisiinsa ennen kun tavaatte. Nämä ihmiset voi myös neuvoa mitä hyvää voi löytää Suomesta eri paikoiten. Suosittelen kovasti tätä mahdollisuutta tutustua Suomeen ja ihmisiin jos ei ole muita vaihtoehtoja.

Tässä on muutamia vinkkejä. Näissä harrastuksissa tutustuu varmasti uusiin ihmisiin.

Kansalaisopistot, aikuisopistot, työväenopistot...

https://kansalaisopistot.fi/kansalaisopistot-pahkinankuoressa/

Suomen Latu

https://www.suomenlatu.fi/osallistu/liity-jaseneksi.html

Kirjastot! Kirjastoissa järjestetään valtavan paljon erilaisia tapahtumia eri ikäisille ja eri asioista kiinnostuneille. Nyt ne on pandemian vuoksi peruttu tai järjestetään internetissä, mutta tilanteen normalisoiduttua ne jatkuvat taas. Tässä on esimerkkinä Jyväskylän seudun kirjaston tapahtumia:

https://www.keskikirjastot.fi/web/arena/tapahtumat

Martta-yhdistykset eivät ole vitsi eivätkä mennyttä maailmaa, vaan hyvä ja moderni juttu!

https://www.martat.fi/martat/jasenkanava/liity-marttoihin/

Partioon voi liittyä kaikki vähintään 7-vuotiaat. Yläikärajaa ei ole!

https://www.partio.fi/tule-mukaan/

Nuoremmat tutustuvat uusiin ihmisiin tietenkin myös kouluissa, opinnoissa sekä työelämässä. Moni löytää naapureista tuttuja ja eri alueilla on usein myös kaupunginosa- ja kyläyhdistyksiä. Urheiluseurohin voi liittyä urheilemaan tai talkoolaiseksi. Kuorolalu on sosiaalinen harrastus kuten myös erilaiset harrasteorkesterit ja bändit. Aktiiviset penkkiurheilijat löytävät usein samanhenkisiä ihmisiä katsomosta. Koirien omistajat tutustuvat monesti toisiin koirien omistajiin lenkeillä tai koirapuistoissa. Karavaanari on kaikkien kaveri, kuten laulukin tietää. Vapaaehtoistyön kautta on myös helppo tutustua uusiin ihmisiin (esim. SPR, vapaapalokunnat, seurakunnat, eläintensuojeluyhdistykset, luonnonsuojeluyhdistykset). Monilla museoilla on ystäväyhdistyksiä ja Museokortin omistajille järjestetään museoalan tapahtumia sekä retkiä. Jotkut tykkäävät Lions- tai Rotary-toiminnasta. Senioreille on myös omia yhdistyksiä ja kerhotaloja. Monien muidenkin harrastusten kautta voi tutustua uusiin ihmisiin: kuntosali, avantouinti, retkeily, melonta, neulekahvilat, palstaviljely jne.

Kun asuin Tukholmassa noin 10 vuotta, mä huomasin että oli tosi vaikeata tutustua toisiin ihmisiin.

Ruotsissa on hyvin vaikeaa löytää sielufrendiä jos et ole "one of them".

On se hassua että ruotsalaiset mediat kehtasi kirjoitta että Ruotsin kansa on se maailman yksinäinen kansa. Ei ole kumma! Ruotsalaiset arvostaa vain riikkauksia ei köyhyyksiä. Tämä karsii pois kaikkia heikot.

Kait se on kaikkien kansojen tavoite, mutta jos systeemi on sellainen mikä heikoittaa tahalla eri ryhmiä, niin se on rikollista. Jos pistetään kaikki ryhmät tappelemaan toisiaan vastaan niin hurrigaani aina valtaa elämää!

Suomessa osa kuolinpesää , Ruottissa ystävät ovat sorsat jotka päivittäisellä lenkilläni syöttelen , ihan hyvä näin.- Tullut toimeen omillani jo 71 vuotta :)

Muutin Suomeen kuutisen vuotta sitten. Sain aika pian muuton jälkeen töitä, vaikka muutin Suomeen ilman tietoa työpaikasta. Töistä olen saanut paljon tuttuja sekä muutaman ystävän. Naapureita moikkasin heti aluksi ja aina välillä heidän kanssa syntyi keskustelua. Kansalaisopistoon menin kuntojumppaan ja sellaiselle matkailukurssille. Kuntojumpassa on oikein mukavia naisia ja me käydään välillä teatterissa, kahviloissa ja yksi kutsui kerran mökilleen, missä kokeiltiin avantouintia. Se on kauhean kylmää, mutta jälkeenpäin on mahtava olo. Matkailukurssilla käsiteltiin ensimmäisenä vuonna kotimaan eli Suomen matkailua. Myöhemmin on käsitelty Pohjois-Norjaa, Viipuria, Viroa, Lapin vaelluksia ja interrailia Euroopassa. Se on mukava kurssi ja sieltä saa hyvää tietoa sekä vinkkejä helposti. No, minulle sieltä löytyi myös sellainen matkakaveri. Ensin tehtiin pari matkaa yhdessä ja sitten ajateltiin, että voisihan tässä muutenkin elää yhdessä. Meillä on molemmilla sukua Suomessa, joten tuohan nekin ihmissuhteita elämään. Ei ollut mitenkään vaikea löytää ystäviä tai harrastuksia, mutta täytyy itse lähteä kotoa ulos ihmisiin ja paikkoihin tutustumaan.

Yksi erityinen vinkki minulla on! Jos olet kiinnostunut kulttuurista kuten historia, kuvataide, valokuvaus ja perinteet, niin harkitse Museokortin hankkimista. Museokortti on vuoden voimassa oleva sisäänpääsylippu 300 museoon Suomessa. Suomessa on loistavia museoita ja ihmiset käyvät niissä ahkerasti. Museoissa on helppo käydä yksinkin ja siellä näkee aina paljon yksin liikkuvia, vaikka on myös perheitä ja porukoita nuorista ikäihmisiin. Museot ovat todellisia koko kansan olohuoneita. Samalla oppii paljon uutta ja pääsee ihailemaan upeita juttuja mm. kuvataideteoksia. Jotkut kiertävät enemmän muita kuin taidemuseoita ja niitäkin on paljon kuten Tekniikan museo, Väestönsuojelumuseo, Saamelaismuseo, Kultamuseo, Mekaanisen musiikin museo, Muumimuseo, Merimuseo, Nuukuurenmuseo, Postimuseo, Musiikkimuseo, Lenin-museo, Kemin jalokivi galleria, Saaristolaismuseo jne. Museokortin haltijoille järjestetään myös ryhmämatkoja ja erikoistapahtumia. Moni ihminen on kirjoittanut museoharrastuksestaan blogeihinsa ja Instagramissa on paljon kuvia tunnisteella #museokortti. Kannattaa tutustua: https://www.museot.fi/museokortti

Minä muutin Suomeen opiskelemaan, vaikka haaveissa oli jäädä maahan pysyvästi. Hain kaksivuotisiin maisteriopintoihin ja pääsin opiskelemaan. Opintojen aikana oli tosi helppo tutustua uuteen kotimaahan ja ihmisiin, jotka olivat kiinnostuneita samanlaisista asioista. Siitä se lähti ja jäin Suomeen. Valmistuin kolme vuotta sitten ja töitä on riittänyt.

Ruotsinsuomalainen ystäväni löysi ensimmäiset suomalaiset ystävät WWF:n talkooleiriltä. Muutamat Suomeen ulkomailta muuttaneet ystäväni ovat löytäneet ystäviä mm. urheiluseuroista ja -joukkueista, partiotoiminnasta, työelämästä ja lastensa avulla (esim. vanhempainyhdistykset, naapurin lapsiperheet).

Aloitin suomalaisen nettilukion opinnot pari vuotta sitten, kun asuttiin vielä Uppsalassa. Olin viimeistä vuotta työelämässä ja halusin kovasti järjestellä muuttoa Suomeen. Halusin palauttaa suomen kieltä mieleen ja haaveilin valkolakista. Muutettiin sitten Lahteen, jossa asuttiin vain muutama kuukausi ennen kuin löydettiin pystyvä koti Hollolan puolelta. Siinä hurahti reilu puoli vuotta, että lukio-opinnot olivat tauolla. Hollolaan muuton jälkeen palasin taas opiskelun pariin. Suoritan kursseja edelleen nettilukioon, mutta olen alkanut myös käydä Lahdessa aikuislukion tunneilla. Nettilukion kautta on helppo suorittaa monia lukuaineita kuten terveystietoa, historiaa, maantietoa, uskontoa ja psykologiaa, mutta englannin ja matematiikan opetuksessa tykkään käydä luokkaopetuksessa. Paitsi että pandemian vuoksi en ole nyt käynyt luokkaopetuksessa, vaan olen suorittanut psykologian, historian ja ruotsin kursseja nettilukioon. Uteliaisuuden ja yleissivistyksen vuoksi opiskelin myös ortodoksisen uskonnon ykköskurssin, joka oli todella kiinnostava. Mitään tiukkaa aikataulua minulla ei ole lukion suorittamisessa. Tähtään ylioppilaaksi ja valmistuminen olisi voinut olla ajankohtaista jo ensi keväänä, mutta koronan vuoksi olen taas hidastanut tahtia. Mieheni kuuluu riskiryhmään, joten en halua ottaa tartuntariskiä luokkaopetuksessa käymällä. Ollaan opiskelun sijaan miehen kanssa reissattu kotimaan luontokohteissa.

Opiskelu on hyvää ajanvietettä ja aivojumppaa. Aikuislukiossa tapaa muita ihmisiä, joilla on sama tavoite. Itsetunnollekin tekee hyvää, kun oppii uutta. Minusta lukio-opintojen avulla pääsee hyvin sisään suomalaiseen yhteiskuntaan. Ainakin minusta tuntui aluksi ulkopuoliselta, että olin kuin kärryiltä pudonnut, enkä tajunnut Suomen politiikastakaan aluksi mitään.

Meistä jokainen on hieman erilainen sen suhteen, miten helppoa tai vaikeaa uusiin ihmisiin tutustuminen on. Samoin se on erilaista, kuinka paljon ja millaisia ihmissuhteita kukin tarvitsee.

Sen voin kuitenkin sanoa, että minusta Suomesta on paluumuuton jälkeen ollut todella paljon helpompi löytää ystäviä kuin aikoinaan Ruotsista. Tunnen täältä Suomesta aika monta Ruotsista takaisin muuttanutta ja heillä on ihan samanlaisia kokemuksia.

Lähtekää mukaan harrastuksiin. Me muutettiin vaimon kanssa Espooseen. Keksittiin lähteä mukaan Espoon Ladun ja Helsingin Polkupyöräilijöiden toimintaan. On vaikka millaisia hyvin järjestettyjä retkiä tarjolla. Vaimo käy kirjaston kirjapiirissä ja uusien ystävien mukana kahvilassa neulomassa. Entinen naapuri Botkyrkasta muutti meidän jälkeen Suomeen ja päätyi Ouluun. Hän käy paljon keilaamassa ja saunoo ahkerasti jonkun ukkoporukan kanssa. Meillä vaimo vaati saada koiran. Sen kanssa ulkoillessa tutustuu oman asuinalueen ihmisiin aika paljon. On siinä koirassa huolehtimista, mutta kiva kaveri se on. Jos on muuten huono tutustumaan tai lähtemään harrastuksiin, niin koiran hankintaa kannattaa harkita.

Ihan ensimmäiset ystävät löysin oman paikkakunnan neuleryhmästä. Tapaamiset järjestetään kirjastossa. Olin neulonut koulussa viimeksi, mutta hyvin sain kiinni neulomisen juonesta. Jossain vanhasta muistista palasi mieleen perusjuttuja. Uusia olen opetellut vähitellen. Netissä on hyviä neuleopetuksia. YouTuben videoilla näytetään ihan alkeista lähtien kaikki. Neuletapaamisissakin kaikki neuvoo mielellään, mutta mun mielestä oli kivampi kerrata ihan alkeet Internetin avulla. Kirjastoissa on myös opaskirjoja aloittelijoille jos ei tykkää käyttää internettiä.

Vapaaehtoistöiden kautta voi tutustua moniin ihmisiin. Joidenkin mielestä vapaaehtoistöillä on ikävä maine, mutta ei se ihan niinkään ole. Parhaita vapaaehtoistyöt ovat sellaisia, joiden parissa vapaaehtoistyöntekijä itse viihtyy ja saa itselleen hyvää mieltä yms. Suomessa vapaaehtoistyön tekeminen on yleistä ja vapaaehtoistöitä on tarjolla hyvin laajalla skaalalla.

https://vapaaehtoistyo.fi/fi

https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1316218

https://vapepa.fi/mukaan-toimintaan/

https://yle.fi/uutiset/3-8257881

https://yle.fi/uutiset/3-7871998

https://www.punainenristi.fi/tule-mukaan/rinnepaivystajaksi

https://www.salonvpk.fi/naisosasto/

http://www.lahdenhiihtoseura.fi/toiminta/

https://www.kennelliitto.fi/koirat/kaverikoirat

https://www.mummonkammari.fi/sivustot/mummon_kammari/vapaaehtoiseksi/vapaaehtoisten_kokemuksia/ystava_vanhukselle.42418.news

https://hyvakasvaa.fi/puistokummit/

https://www.partio.fi/nyt/aikuisille/

Helsingin kaupunginmuseossa on aivan ihana 70-luvun mummola, jossa voi viikonloppuisin tavata ihan oikean mummon tai vaarin. He ovat vapaaehtoisia museomummoja ja -vaari, jotka ovat paikalla museokävijöitä varten. Heiltä voi kysyä vanhoista asioista. Joku mummo saattaa näyttää, miten sukkaa kudotaan ja toinen lukee lapsille loruja. Ihana paikka! Ja vieläpä aina ilmainen kaikille kävijöille.

https://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/nayttelyt/lasten-kaupunki/

Piti todeta, että Suomessa ei ole ollenkaan vaikeaa löytää itselleen juttuseuraa tai kavereita, jos on itse millään tavalla aktiviinen.

Sellainen ero on Ruotsiin, että täällä ei ihmiset samaan tapaan istu kapakoissa. Kyllä kapakoissakin väkeä on, mutta usein tuppaavat olemaan sellaisia melko alkoholisoituneita tai muuten ongelmaisia. Nuorisolla on tietysti omat paikkansa, joissa on varmasti erilaista väkeä. Suomessa ihmisiä löytyy parhaiten harrastuspaikoista, joiksi lasken myös mm. tanssilavat ja -ravintolat. Samoin esimerkiksi uimahallissa ja yleisissä saunoissa tulee helposti aloitettua juttelu. Koirapuistot on sosiaalisia paikkoja. Suosittelisin lähtemään mukaan jonkin yhdistyksen toimintaan, kansalaisopiston kursseille, lukupiiriin, neuleryhmään, liikuntaporukkaan, karavaanariyhdistykseen, avantouintiin, metsästys- tai kalastusporukoihin, venekerhoon, melontaklubiin, eläkeläisyhdistykseen tms. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla myös naapureihin tutustuu usein aika helposti.

Kun muutin Suomeen pari vuotta sitten, aloin heti aluksi saamaan sellaisia hyvän päivän tuttuja, niinkuin täällä sanotaan. Se tarkoittaa sellaisia ihmisiä, joiden kanssa tervehditään ("hyvää päivää") ja vaihdetaan ehkä muutama sananen. Esimerkiksi kerrostalon naapureiden ja ruokakaupan kassatyöntekijä ovat tällaisia tuttuja.

Kaipasin kuitenkin ihan oikeita ystäviä. Jopa elämänkumppania. Olin jo Ruotsissa kärsinyt yksinäisyydestä, jonka vissiin kuvittelin katoavan, kunhan vain muutan Suomeen. Mutta eihän se niin mennytkään.

Pakko myöntää, että muutto "uuteen" kotimaahan on vaatinut varsin paljon sopeutumista. Siitä huolimatta, että maa on synnyinmaa ja minulla oli suomen kielen taito aika hyvällä mallilla jo tänne tullessa. Suomi on muuttunut paljon vuosikymmenten aikana. Tosi paljon on ollut opeteltavaa, vaikka kaikenlainen byrokratia on sujunut hyvin. Muutin Vantaalle ja esimerkiksi kotikaupungin paikkojen sekä julkisen liikenteen oppiminen on vienyt aikaa. Vaihtoehtoja täällä on ihan hirveästi esimerkiksi harrastamisen suhteen, mutta niistä täytyy valikoida itselleen sopivia.

Näiden parin vuoden aikana olen paljon pohtinut itseäni ja omaa elämää. Miksi elämä on mennyt näin kuin se on mennyt. Mitä toivon tulevaisuudesta. Ja niin edelleen. Olen huomannut, että olen aika varautunut ihminen ja ehkä jollain tavalla työnnän ihmisiä kauemmas. Toivoisin syvällisiä ihmissuhteita, mutta niitä ei löydy kovin helposti.

Korona-aika on vaikeuttanut harrastamista, mutta olen tehnyt mitä olen pystynyt. Hankin esimerkiksi Museokortin ja yllätyin, miten mukava harrastus museoissa käyminen on. Se todellakin sopii hyvin yksin liikkuville! Harrastusten kautta löytyy seuraa minun mielestä helposti. Osallistun sauvakävelyryhmään, jonka kanssa meillä on aina kivat keskustelut. Ei sieltä välttämättä sydänystävää löydä, mutta juttukavereita kuitenkin.

Ruotsissa monet ihmissuhteet olivat minusta tosi pinnallisia. Osa suhteista oli ihan myrkyllisiä. Seurasin läheltä erään yhdistyksen ja muutamien ystävieni ihmissuhteita. Varmaan Ruotsissa on onnellisiakin ihmisiä onnellisine ihmissuhteineen, mutta minulta meni luotto siihen koko kansaan. Oikeastaan vasta täällä Suomessa olen sitäkin pohtinut. Täällä Suomessa hyvää onkin se, että vaikkei sydänystävää tai elämänkumppania heti löytyisi, niin ainakaan täällä ei joudu samanlaisen syrjinnän kohteeksi kuin Ruotsissa.

Tällä hetkellä pohdin entistä aktiivisemmin, mihin harrastuksiin lähtisin mukaan sitoutuneemmin. Olen kuullut hyvää esimerkiksi muutamista vapaaehtoistyön paikoista. Siellä on kuulemma hyvä henki ja helppo ystävystyä toisten kanssa. Samoin olen alkanut miettiä lomailua. Esimerkiksi Suomen Ladulla on kiinnostavia reissuja. Myös talkooleirit kiinnostavat minua.

Asun Ruotsissa, eikä minulla ole täälläkään ystäviä eikä perhettä. Olen eronnut. Tietysti on kaikenlaisia tuttavia, joiden kanssa välillä vaihdetaan kuulumisia. Mutta eivät he perhettä tai sydänystävää korvaa. Kaikenlaista olen yrittänyt ja koettanut ystävien löytämiseksi. Mutta vaikeaa se on. Ihmisillä on niin kiire ja suhteet jäävät pinnallisiksi. Lisäksi minun kiinnostuksen kohteet ovat vähän erikoisia. Lehdestä luin jutun, joka kertoi introverteista. Minusta minä olen sellainen. Viestini on tähän ketjuun ehkä vähän negatiivinen. Olen vaan ajatellut, että tässä tilanteessa voisi asua varmaan yhtä hyvin Etelämantereella tai kuussa. Ihmettelen miksi niin moni takertuu ihmissuhteisiin tai pikemminkin niiden puuttumiseen. Olen yrittänyt keskittyä elämässä muihin asioihin ja se on auttanut eniten. Nyt olen alkanut miettiä Suomeen muuttoa siitä syystä, että siellä olisi minulle paremmat harrastusmahdollisuudet. Jos elämässä ei ole sen syvällisempiä ihmissuhteita, niin olisi edes harrastukset tuomassa iloa elämään.

Hhlusin minäkin tietää mistä ystäviä saa!

Ei Suomessa mithään ystäviä ! Kusivat vanhaa linssiin kun lapsuudenkoti sekä maat ja mehtät myytiin .- Kenelle jäi loppusumma sekä matalouskoneet ??? Kieroa peliä pöydän alla meklarin ja pankin kaa !

Tfyi