Tiedän olevani liian laiha, mutta en pysty lopettamaan tätä laihduttamista, en vaikka haluaisin, syön kyllä, mutta painoni laskee.
En pysty lopettamaan juoksemista ja jumppaamista, vaikka paino laskee päiväpäivälta ja tiedän, että elimistöni ei kauaa eää kestä.
Olen 16- vuotias 146/22. Istuminen sattuu, makaaminen sattuu, kaikki sattuu. Aina viluttaa.
Olen kamalan näköinen kun luut näkyvät joka paikasta myönnän sen itse, mutta en jaksa taistella, vaikka haluaisin, en vaan pysty lopettamaan. Olen ollut sairaalahoidossa viime ja edellisvuonna, mutta enää en mene se ei tuota tulosta kun hetkellisesti, kun pääsen pois sairaalasta paino laskee taas hurjaa vauhtia ja sekin on vaarallista kun paino heittelee jatkuvasti. Sairaus on kroonistunut enkä pääse siitä enää pois. Kuolen tähän sairauteen, tiedän sen, mutta en enää pelkää kuolemaa, eläminen on tuskaa pahemmaksi se ei ainakaan muutu. Olen yksin sairauteni kanssa, se on voima minussa, joka päättää mitä tapahtuu ja milloin. Vanhemmat ovat luovuttaneet, hekään eivät enää jaksa. Tätä on jatkunut jo lähes neljä vuotta. Mikään ei auta. Te ketkä vielä jotain voitte tehdä parantuaksenne, niin tehkää se ennen kuin on myöhäistä.
En pysty lopettamaan juoksemista ja jumppaamista, vaikka paino laskee päiväpäivälta ja tiedän, että elimistöni ei kauaa eää kestä.
Olen 16- vuotias 146/22. Istuminen sattuu, makaaminen sattuu, kaikki sattuu. Aina viluttaa.
Olen kamalan näköinen kun luut näkyvät joka paikasta myönnän sen itse, mutta en jaksa taistella, vaikka haluaisin, en vaan pysty lopettamaan. Olen ollut sairaalahoidossa viime ja edellisvuonna, mutta enää en mene se ei tuota tulosta kun hetkellisesti, kun pääsen pois sairaalasta paino laskee taas hurjaa vauhtia ja sekin on vaarallista kun paino heittelee jatkuvasti. Sairaus on kroonistunut enkä pääse siitä enää pois. Kuolen tähän sairauteen, tiedän sen, mutta en enää pelkää kuolemaa, eläminen on tuskaa pahemmaksi se ei ainakaan muutu. Olen yksin sairauteni kanssa, se on voima minussa, joka päättää mitä tapahtuu ja milloin. Vanhemmat ovat luovuttaneet, hekään eivät enää jaksa. Tätä on jatkunut jo lähes neljä vuotta. Mikään ei auta. Te ketkä vielä jotain voitte tehdä parantuaksenne, niin tehkää se ennen kuin on myöhäistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ne sairaalajaksot on olleet liian lyhyitä? sanot että haluaisit lopettaa mutta et jaksa taistella...
minkälaiselta elämä tuntui silloin sairaalajaksojen aikana? yksin on vaikea jaksaa, ja sanot että vanhempasikaan eivät jaksa, tekee varmasti liian kipeää että ei pysty auttamaan..
kun sulla ei mitään menetettävää ole mielestäsi enää.. entä jos kävisit tapaamassa jotain "henkiparantajaa"? en tiedä muuttaisiko se mitään sairautesi suhteen, ehkä saat voimaa jaksamiseen, mut ehkä se vois auttaa sua itseäsi ymmärtämään miksi sun elämässäsi on tämä sairauden tie.
* halaa sua lämpimästi ja pitkään, mut varovasti että ei satuta sua *
..toivon sulle voimia ja luottamusta, joskus tapahtuu asioita vasta sitten kun lakkaa yrittämästä ja suostuu siihen että elämä ohjaa itse itseään..
Älä luovuta, sanon minä. Vaikka olet noinkin vaikeasti sairas, älä luovuta. Et menetä mitään jos taistelet sen verran kuin pystyt. Jos kuolet, olet ainakin tehnyt kaikkesi. Sehän on ihan sama kuoletko luovuttaneena vai taistelijana jos kerran kuolet. Se kuolema on aina sama. En tietenkään manaa epäonnea, anteeksi jos olen epäselvä. Itse olen päättänyt että jos saan sydärin, niin sydäri tulkoon, mutta niin pitkälle kun pystyn itseäni auttamaan, sen teen. Joinakin päivinä saan tomaatin menemään alas ilman että oksennan, sekin on parempi kuin ei mitään ja voin sanoa tehneeni jotain. Sinä et ole epäonnistunut hoidossa, vaan hoito on epäonnistunut. Älä ota enää yhtään syyllisyyden taakkaa itsellesi vaan teet sen verran kuin kykenet. Jos liikut liikaa, huijaa itsesi tekemään vaikka yksi liike vähemmän ja voit olla ylpeä siitä että et ole sairastuttanut itseäsi enempää. Pienestä se lähtee, toivon että pysyt hengissä ja että se piru häipyy pois. Sinä et ole tehnyt tuota, vaan syömishäiriö sen teki, tapa se äläkä mene itse mukaan :)
Tehkää niin myös itse, Jumala on luvannut antaa anojalle.
Olisiko esimerkiksi hypnoosi-hoidosta apua, ainakin tupakasta vierottamisessa ja monissa muissakin riippuvaisuuksissa ja peloissa on hypnoosista ollut apua, voisi kokeilla sitäkin? Tai mennä vaikka uskovaisten parannuskokouksiin joita järjestää esimerkiksi Nokialla toimiva karismaattinen liike, keulahahmomaan Markku Koivisto. Kyse on ihan ev.lut. kirkon piiriin kuuluvasta liikkeestä.
Lisäys edelliseen. Jos menee Pirkko Jalovaaran tai Markku Koiviston parannuskokouksiin, ei se edellytä menijältä mitenkään uskoa tai uskovaisuutta. Eikä kyse ole huuhaasta, molempien toiminta on tunnustettu valtion kirkon piirissä.
Ootko kokeillut mitään hormonilääkkeitä? Kysy neurologilta.