Miksi Klassinen Musiikki on niin tylsää?

Varsinkin Sibeliuksen sinfoniat. Siksi en kuuntele niitä koskaan kun ne eivät saa minussa aikaan minkäänlaisia intohimoja.

Anonyymi kirjoitti:

Varsinkin Sibeliuksen sinfoniat. Siksi en kuuntele niitä koskaan kun ne eivät saa minussa aikaan minkäänlaisia intohimoja.

Olen saanut klassisesta kuten mopzartista ja Beethovenista suurempia emotionaalisia kokemuksia kuin voisitte ikinä uskoakaan korkeimmanasteisessa psykofyysisessä transsinkaltaisessa tilassa ja ollut valtavasa hurmiossa schubertin 9. sinfoniaa kuunnellessa kuulokkeilla sängyssä maaten.

Pop musiikki on mielisairaitten suosiossa myös täällä auroran kuntoutusyksikössä jossa juurio kukaan ei kuuntele klassista saati että olisi kokenut siitä korkeimmanasteisia psykofyysisaiä tiloja kuten minä nuorena kun olin terve eikä minulla ollut minkäänlaiasia mielenterveysongelmia. Nyttenkään en pode muuta kuin kadunylityspelkoja ja korkeanpaikan kammoa, ei siis psykoosia.

Ei kiinnosta hänen musiikkinsa. Liian kevyttä makuuni.

Sibelius on todellakin tylsää musaa. vaihda jo säveltäjää. Muutenhan musiikissa piilee positiivista voimaa ja se tukee ihmisen tervettä minää eikä missään tapauksessa musiikilliset kokemukset ole psykoosin oire. minutkin on väärällä diagnoosilla sijoitettu auroraan hoitoon tänne vitun kuntoutusosastolle pakkohoidon kautta vaikken ole potenut minkäänlaisia psykoottisia ja spesifisiä mielisairaiden opireita mutta hullut ryssä psykiatrit sekoittaa puurot ja vellit keskenän. Ei määräkohteinen pelko ole skitsofreniaa vaan luokitellaan lieväksi ahdistuneisuushäiriöksi.

Sibelius on tietysti aika normikamaa, jos verrataan Madetojan ja Aarre Merikannon tuotoksiin, mutta päihittää edelleen Saariahot ja Lindbergit 60-0.

Anonyymi kirjoitti:

Sibelius on tietysti aika normikamaa, jos verrataan Madetojan ja Aarre Merikannon tuotoksiin, mutta päihittää edelleen Saariahot ja Lindbergit 60-0.

Päihittääkö? Ei minusta lindberg ole sen huonompaa kuin Sibeliuskaan. Voi olla jopa parempaa.

Melodista linjaa Sibeliuksella ei ole nimeksiään sen anakronistisessa minimalistisessa otteessa ja kolmisävelaiheiden mosaiikissa.

Anonyymi kirjoitti:

Melodista linjaa Sibeliuksella ei ole nimeksiään sen anakronistisessa minimalistisessa otteessa ja kolmisävelaiheiden mosaiikissa.

Kuuntele Sgt. Pepper-albumi. Koet herätyksen ja ahaa-elämyksen. Lupaan.

Pepper on loistava sinfonia, mikään klassinen sinfonia ei pysty yhtä upeaan monipuolisuuteen musiikissaan.

[Pepperillä ] Ei yhtään edes Biitlesin ns. kärkirallia mukana.

Hyvänen aika, minne Lucy taivaalla timantteineen unohtui? Ja Within you without you ja Päivä elämässä? Tai oivana piilokärkenä sarjassa melodiset rokettirollit pelaava Söpö Riitta. Ja laulu Kera ystävien hiukan avustaessa toimii lauluna myös, itseasiassa kaikki laulut sillä albumilla toimivat melodioina.

Yrittää siis sanoa että laulut tulisi arvostella lauluina. Ja viitekehyksessä laulu nuo Pepperin parhaat rallit toimivat helvetin hyvin. Niissä kaikissa on mieleenjäävä melodia, mikä taas on ominaisuus joka klasarisäveltäjien laulutuotannossa lähes aina loistaa poissaolollaan, vai löysikö joku hiljattain TV:ssä olleesta RSOn konsertissa esitetystä Britten: Nocturne op. 60 laulukokoelma vaikka kenen runoihin muka yhdenkin mieleenjäävän melodian kaiken sen kokoelman sisältämän käytännössä melodiattoman jollottamisen joukosta.

Poikkeuksina klasaripuolella laulujen teossa ovat Sibelius ja O.Merikanto joilla kummalakin oli tuo sinänsä harvinainen kyky löytää laulettavia melodioita.

" Maybe I love you beibe"- Sanat ratkaisevat.

Pelkkä yhden musiikin lajin kuuntelu rajoittaa liikaa. Perspektiivit katoaa, ei ymmärrä enää kunnolla mitään.

Korvat ja mieli auki Beatlesille, myös.

Täällä Aurorassa mielisairaudesta kärsivät potilaat kuuntelevat lähinnä beatlesin kaltaista umpisurkeaa poppia.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä Aurorassa mielisairaudesta kärsivät potilaat kuuntelevat lähinnä beatlesin kaltaista umpisurkeaa poppia.

Joutuivat sinne kuunneltuaan klassista joka päivä, ikävää.
No, Beatles auttaa ja helpottaa oloa.

Anonyymi kirjoitti:

Joutuivat sinne kuunneltuaan klassista joka päivä, ikävää.
No, Beatles auttaa ja helpottaa oloa.

Eipäs vaan sanoivat etteivät pidä klassisesta. korkeakoulutetut sen saijaan kuuntelevat klassista. pop musiikki on tylsää ja perverssiä jumputusta.

Anonyymi kirjoitti:

Eipäs vaan sanoivat etteivät pidä klassisesta. korkeakoulutetut sen saijaan kuuntelevat klassista. pop musiikki on tylsää ja perverssiä jumputusta.

Ja sit sä heräsit....hih.

Tylsä klassinen on kadonnut ohjelmistosta vaikkakaan kaikki ohjelmistosta kadonnut ei ole tylsää ninkuin tuukkanenkaan.

Kuka on Ville-Kalle? Unohdettu suuri suomalainen sinfonikko niin kuin Saikkolakin 10 sinfonialla ja 12 sinfonietalla?

Miksi rytmimusiikki on niin tylsää? Siksi että se on monotonista jumputusta josta puuttuu tykkäneen kontrapunktinen, harmoninen sekä osin myös melodinen ajattelu.

Minä joskus tyhmässä nuoruudesani kuvittelin että Sibelius on sinfonioillaan suurikin säveltäjä ja ettei suomessa ole mitään vastaavaa mutta erehdyin siinäkin suhteessa täysin kun Melartinin ja Tuukkasen sinfoniat kolahtivat. Toki myös monet muut unohdetut suomalaissäveltäjät kuten Pylkkänen, launis, Saikkola, Aaltonen, leiviskä, Ranta, A Merikanto, Klami, Raitio, Fordell jne. päihittävät monessa suhteessa nukkavierun ja frigidin Sibeliuksen.

Tylsää ja tylsää. Klassisessa on paljon poppia enemmän tunnetta ja rakenne ja rytmi on poppia kompleksisempi. Juuri se tekee klassisesta kiinnostavaa jos on kykyä hahmottaa laajamittaisia arkkitehtonisia sinfonisia muotorakenteita ja kärsivällisyyttä kuunnella mitä säveltäjällä on sanottavaa. Mikään syvällinen musiikki ei välittömästi aukeakaan kuulijalle vaan siihen pitää perehtyä antaumukellisesti useaan kertaan ajan kanssa. Nytkin nautin Rannan yle areenasta kuuntelemaani napero sinfoniaa voimaklassinen otsikolla joka alkaa noin tunti ja kuuden minuutin kohdalla Debussyn laulun jälkeen. Aluksi en tajunnut hitaan osan logiikkaa mutta nyt se tuntuikin vaikuttavan teoksen osista kaikkein eniten. Aikalaiskriitikotkin ylistivät Rannan semplica sinfonian hidasta osaa sinfoniassa jonka avausosa päättyy fuugaan.

Tylsyyden vaikutelma on syntynyt kaikitenkin siitä että Sibeliuksen ikävystyttäviä ja pitkästyttäviä, staattisia ja frigidiä klassismia edustavia sinfonioita, joista puuttuu orkestraalinen voima ja väriloisto, on pakkosyötetty niin pitkään muiden kiinnostavampien säveltäjiemme kustannuksella.

Eikös poppi tarkoita juuri populaarimusiikkia? minusta populaarimusiikki on paljon tylsempää musiikkia kuin klassinen koska se on rakenteeltaan niin yksinkertaista eikä siihen sisälly tunnetta.

Anonyymi kirjoitti:

Eikös poppi tarkoita juuri populaarimusiikkia? minusta populaarimusiikki on paljon tylsempää musiikkia kuin klassinen koska se on rakenteeltaan niin yksinkertaista eikä siihen sisälly tunnetta.

Lue lisää

En oikein aina tiedä tarkoitetaanko popilla popmusiikkia vai yleisesti populaarimusiikkia, jos ei erikseen mainita.Pop on myös yksi musiikkigenreistä. Toki populaarimusiikin voi lyhentää asuun pop.

Olen itse saanut paljon suuria emotionaalisia kokemuksia klassisesta musiikista ja se kykenee nopeasti muuttamaan ja kohottamaan affekteja toiseen korkeampaan vireeseen. Sen sijaan kaikki populaarimusiikki on niin tylsää kun se ei vaikuta tunteisiin ettei sitä viitsi puhua mitään kun ei ole mitään sanottavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen itse saanut paljon suuria emotionaalisia kokemuksia klassisesta musiikista ja se kykenee nopeasti muuttamaan ja kohottamaan affekteja toiseen korkeampaan vireeseen. Sen sijaan kaikki populaarimusiikki on niin tylsää kun se ei vaikuta tunteisiin ettei sitä viitsi puhua mitään kun ei ole mitään sanottavaa.

Lue lisää

Tylsää samaa jankutusta, olet kuin klassinen musiikki...:-)

Anonyymi kirjoitti:

Olen itse saanut paljon suuria emotionaalisia kokemuksia klassisesta musiikista ja se kykenee nopeasti muuttamaan ja kohottamaan affekteja toiseen korkeampaan vireeseen. Sen sijaan kaikki populaarimusiikki on niin tylsää kun se ei vaikuta tunteisiin ettei sitä viitsi puhua mitään kun ei ole mitään sanottavaa.

Lue lisää

Minulla on juurikin paljon sanottavaa populaarimusiikista ja etenkin rockista. Tänään olen kuunnellut taas Judas Priestiä ja kyllä se vaikuttaa mun tunteisiin aina vaan yhä uudestaan. Rob Halfordin ääni tekee aina vaikutuksen. Aivan supermusiikkia.

Anonyymi kirjoitti:

Olen itse saanut paljon suuria emotionaalisia kokemuksia klassisesta musiikista ja se kykenee nopeasti muuttamaan ja kohottamaan affekteja toiseen korkeampaan vireeseen. Sen sijaan kaikki populaarimusiikki on niin tylsää kun se ei vaikuta tunteisiin ettei sitä viitsi puhua mitään kun ei ole mitään sanottavaa.

Lue lisää

Ne päivät ovat ehkä takanapäin, jolloin klassinen oli mulle kuin koko elämä. Voin toki keskustella klassisesta, mutta aina en jaksa. Esim. eri rockbändeistä ja rockartisteista voisin sitten puhua vaikka ja kuinka.

Anonyymi kirjoitti:

Tylsää samaa jankutusta, olet kuin klassinen musiikki...:-)

Ei kaikki klassinen edusta minimalistista tautologiaa, ts. tylsää samaa jankutusta. Eikös se ole Steve Reichin ja Philip Glassin heiniä?

Anonyymi kirjoitti:

Ei kaikki klassinen edusta minimalistista tautologiaa, ts. tylsää samaa jankutusta. Eikös se ole Steve Reichin ja Philip Glassin heiniä?

Pop musiikki joka perustuu toistolle tylsää vasta onkin.

Tarkennan vielä että Sibelius teki melodiatonta musiikki kolmisävelaiheilla nyplätessään ja tremoloa viljellessään. Mozarthan on jumalaakin korkeampi nero ja melodian mestari kuten Schubert.

Mozartin parhaat teokset yltävät emotionaalisiin syvyyksiin ja huimiin korkeuksiin josta ei osaa edes uneksia. Sen sijaan uskonnot on lapsellisinta soopaa, täyttä paskaa ja kusetusta ja mielisairaiden houreita mitä on ikinä nähty.

Mozart näki sielun syvyyksiin niin kuin säveltäjistä ei kukaan. Hän oli suuri psykologi. Mozart on kotoisin taivasta sanotaan. ja tanskalainen filosofi sören kIerkegaard halusi jopa perustaa lahkon joka ei palvoisi mozartia vain korkeimpana oliona vaan pelkästään häntä. Hän piti mozartin Don Giovannia kaikkein suurimpana taideteoksena. Teologi karl Barthin mukaan enkelit keskenään taivaasssa ollessaan soittavat Mozartia ja rakkahin jumalakin kuuntelee heitä silloin erityisen mielellään. Mutta se on kyllä totta että minäkin kuuntelin Mozartia enemmän nuorempana joskin luulin nähneeni jumalan Mozartin erästä pianokonserttoa kuunnellessani kun olin syvässä transsissa. kukaan toinen säveltäjä ei ole vaikuttanut yhtä voimakkaasti minuun.

Minä sanoisin että lapsen tasolla olevat pitävät Beatlesin kaltaisesta lapsellisesta musasta.

Anonyymi kirjoitti:

Minä sanoisin että lapsen tasolla olevat pitävät Beatlesin kaltaisesta lapsellisesta musasta.

Olemme ikuisia lapsia, me ihmiset.

Sehän on tiedossa et, klassisessa on paikoittain hienoja säveliä, aivan totta, mutta aivan turhan paljon pelkkää täytettä, joka on ihan ok taustamusiikkina jollekin tapahtumalle, mutta ei sitä sellaista jaksa kuunnella.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän on tiedossa et, klassisessa on paikoittain hienoja säveliä, aivan totta, mutta aivan turhan paljon pelkkää täytettä, joka on ihan ok taustamusiikkina jollekin tapahtumalle, mutta ei sitä sellaista jaksa kuunnella.

Lue lisää

On klassinen musiikki nyt huomattavasti vivahteikkaampaa kun moni autotuunattu listabiisi mikä radiossa soi nykyään. Joillakin ei vain huomiokyky tai herkkyys riitä vastaanottamaan tarinaa jota ei kerrota niinkään aina lyriikoiden vaan instrumenttien avulla. Se on tarkoitus puhua melko kansainvälistä kieltä.

Tai he eivät arvosta sitä että kyseinen musiikki kysyy muusikoilta hyvin harjaantuneita taitoja DJ-kopin sijaan. Viulukin on itse asiassa yhtä vivahteikas ja monimutkainen soitin kuin lauluäänikin.

Tuo yön kuningattaren aariahan on loistava eikä tylsä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo yön kuningattaren aariahan on loistava eikä tylsä.

Ei ollut tarkoituskaan olla tylsä. Sarkasmia. 😁