Siksi että....................................................................................................................................................................... koska se on niin Tylsää!
Terv SIb Forever
Terv SIb Forever
Miksi Klassinen Musiikki on niin tylsää?
Anonyymi
64569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Klassinen on hyvää UniMusiikia. Hohhoijaa miten unettavia kappaleita.
Varsinkin Sibeliuksen sinfoniat. Siksi en kuuntele niitä koskaan kun ne eivät saa minussa aikaan minkäänlaisia intohimoja.
Olen saanut klassisesta kuten mopzartista ja Beethovenista suurempia emotionaalisia kokemuksia kuin voisitte ikinä uskoakaan korkeimmanasteisessa psykofyysisessä transsinkaltaisessa tilassa ja ollut valtavasa hurmiossa schubertin 9. sinfoniaa kuunnellessa kuulokkeilla sängyssä maaten.
Joo me muistetaan että psykoosi on kolkutellut klassista kuunnellessasi mutta hauskaa että psykoosi on lähentynyt jo noin tylsää musiikkia kuuntelemalla ajattele mitä olisi tapahtunut jos olisit kuunnellut vaikka Katri_helenaa!
Pop musiikki on mielisairaitten suosiossa myös täällä auroran kuntoutusyksikössä jossa juurio kukaan ei kuuntele klassista saati että olisi kokenut siitä korkeimmanasteisia psykofyysisaiä tiloja kuten minä nuorena kun olin terve eikä minulla ollut minkäänlaiasia mielenterveysongelmia. Nyttenkään en pode muuta kuin kadunylityspelkoja ja korkeanpaikan kammoa, ei siis psykoosia.
Ei kiinnosta hänen musiikkinsa. Liian kevyttä makuuni.
Minkä takia SibeliusForever tykkäät Sibeliuksesta? Mikä siitä muka tekee hyvän? Sehän on ihan tylsää se Sibelius.
Sibelius on todellakin tylsää musaa. vaihda jo säveltäjää. Muutenhan musiikissa piilee positiivista voimaa ja se tukee ihmisen tervettä minää eikä missään tapauksessa musiikilliset kokemukset ole psykoosin oire. minutkin on väärällä diagnoosilla sijoitettu auroraan hoitoon tänne vitun kuntoutusosastolle pakkohoidon kautta vaikken ole potenut minkäänlaisia psykoottisia ja spesifisiä mielisairaiden opireita mutta hullut ryssä psykiatrit sekoittaa puurot ja vellit keskenän. Ei määräkohteinen pelko ole skitsofreniaa vaan luokitellaan lieväksi ahdistuneisuushäiriöksi.
Sibelius on tietysti aika normikamaa, jos verrataan Madetojan ja Aarre Merikannon tuotoksiin, mutta päihittää edelleen Saariahot ja Lindbergit 60-0.
Päihittääkö? Ei minusta lindberg ole sen huonompaa kuin Sibeliuskaan. Voi olla jopa parempaa.
Jos hakisitte idiootti-lisää saisitte sitä.
Sibeliuksessa viehättää erittäin kehittynyt melodinen linja ja se selkeys, ei soitella sooloja ja pimputuksia kuten bach ja mozart vaan laitetaan nuotit järjestykseen jossa muutamat pienetkin liikkeet todella luovat energiaa.
Terv Sib Forever
Melodista linjaa Sibeliuksella ei ole nimeksiään sen anakronistisessa minimalistisessa otteessa ja kolmisävelaiheiden mosaiikissa.
Kuuntele Sgt. Pepper-albumi. Koet herätyksen ja ahaa-elämyksen. Lupaan.
Samalle henkilölle on jo aiemmin suositeltu Sgt. Pepper -albumia ja hän virkkoi sen olevan monotonista jankutusta. Muistan tuon keskustelun tältä sivulta.
Sgt. Pepper on rumpuineen, yksinkertaisine muotoineen ja melodioineen hyvin heppoinen levy. Ei yhtään edes Biitlesin ns. kärkirallia mukana. Sinänsä Beatlesia nyt ei muutenkaan kannata edes noteerata, klassisen musiikin hyllyt notkuvat ylivoimaisesti parempaa musiikkia. Ja ehei, myöskään Rollarit tai Dylan eivät ole vastaus harmoniannälkään tai melodianjanoon. Vain taidemusiikki täyttää vatsat ja estää nestehukan.
Pepper on loistava sinfonia, mikään klassinen sinfonia ei pysty yhtä upeaan monipuolisuuteen musiikissaan.
[Pepperillä ] Ei yhtään edes Biitlesin ns. kärkirallia mukana.
Hyvänen aika, minne Lucy taivaalla timantteineen unohtui? Ja Within you without you ja Päivä elämässä? Tai oivana piilokärkenä sarjassa melodiset rokettirollit pelaava Söpö Riitta. Ja laulu Kera ystävien hiukan avustaessa toimii lauluna myös, itseasiassa kaikki laulut sillä albumilla toimivat melodioina.
Yrittää siis sanoa että laulut tulisi arvostella lauluina. Ja viitekehyksessä laulu nuo Pepperin parhaat rallit toimivat helvetin hyvin. Niissä kaikissa on mieleenjäävä melodia, mikä taas on ominaisuus joka klasarisäveltäjien laulutuotannossa lähes aina loistaa poissaolollaan, vai löysikö joku hiljattain TV:ssä olleesta RSOn konsertissa esitetystä Britten: Nocturne op. 60 laulukokoelma vaikka kenen runoihin muka yhdenkin mieleenjäävän melodian kaiken sen kokoelman sisältämän käytännössä melodiattoman jollottamisen joukosta.
Poikkeuksina klasaripuolella laulujen teossa ovat Sibelius ja O.Merikanto joilla kummalakin oli tuo sinänsä harvinainen kyky löytää laulettavia melodioita.
Myötähäpeän määrä lukiessani, että "Sgt Pepper on sinfonia".
Valtava. Suunnaton.
" Maybe I love you beibe"- Sanat ratkaisevat.
Itse kuuntelen pelkkää klassista musiikkia. Klassisen musiikin maailma on mielenkiintoinen ja siellä on kaikkein kauneinta musiikkia. Siellä myös musikaalisuus tulee ensin: esim. Beethovenin, Mozartin ja Chopin pianokonsertot ovat niin musikaalisia, lempeitä, syvällisiä ja liikuttavia kappaleita, että niiden parissa kuulokkeilla kuunneltuna voin työstää tunteitani ja vapautua stressistä. Popmusiikki ei anna samaa olotilaa kuin klassinen, ja popmusiikki on katkonaista, kaupallista ja vähemmän henkistä, vähemmän spirituaalista ja vähemmän ylevää.
Klassinen musiikki on paras sijoitus, mihin ihminen voi aikansa laittaa!
Pelkkä yhden musiikin lajin kuuntelu rajoittaa liikaa. Perspektiivit katoaa, ei ymmärrä enää kunnolla mitään.
Ja klassisen musiikin kuuntelu ei todellakaan tarkoita "yhden lajikkeen kuuntelemista". On täysin erilaisia aikakausia, kuten renessanssimusiikki, barokkimusiikki, klassismin musiikki, varhaisromantiikka, myöhäisromantiikka.
Jos joku sanoo lukevansa eurooppalaista kirjallisuutta, niin onko hän yksipuolinen?
Pelkästään barokissakin italialainen, englantilainen, ranskalainen ja saksalainen barokki ovat hyvin erilaisia keskenään.
Klassisen musiikkiin mahtuu myös valtava määrä erilaisia teosmuotoja. On kamarimusiikista (kvartetot, sonaatit, oktetit jne.) orkesterimusiikkiin (sinfoniat, sävelrunot, alkusoitto), näyttämömusiikista (oopperat) konserttoihin (concerto grosso, solistiset konsertot, tuplakonsertot), soolokappaleista (etydit, balladit, valssit, nocturet,fantasiat, poloneesit, impromptut, bagatellit), kirkkomusiikkiin (kantaatit, passiot, messut), fuugista liedeihin ja laulusarjoihin....
Ja yksittäisessä teoksessakin on monesti neljä keskenään täysin erilaista osaa.
Palestrinasta tähän päivään taidemusiikin kirjo on universumin suuruinen kirjastollinen musiikkia. Korvat auki nyt viimein sille siis! Ei ole liian myöhäistä alkaa venytellä ja lopettaa tupakanpoltto, vaikka olisi 80-vuotias. Aina on myös sopiva hetki alkaa kuunnella taidetta, jota vuosisadat ovat tuottaneet riemuksemme.
Korvat ja mieli auki Beatlesille, myös.
Klassinen on jopa niin tylsää, et klassisen harrastajat hakee Beatles-palstalta kunnon musakavereita ja viihtymistä. Jee, jee, jee, jee!
The Beatles on klassista rokkia! On innoittanut enemmän rock- ja pop-artisteja kuin Beethovenit tai Chopinit.
Hyvin moni klassisen musiikin kappale on pelkkää hullujen tuubaa.
Ei päätä ei häntää ei järkeä eikä mitään muuta kun järjetönsä sekameteliä.
Jokin taso niissäkin pitäisi olla, mutta ei ole.
Sitten ne ihmiset sen parissa pokkuroivat tyhjään ja elävät täysin sekopäistä kokemusta. Järjetöntä!!
Täällä Aurorassa mielisairaudesta kärsivät potilaat kuuntelevat lähinnä beatlesin kaltaista umpisurkeaa poppia.
Joutuivat sinne kuunneltuaan klassista joka päivä, ikävää.
No, Beatles auttaa ja helpottaa oloa.
Eipäs vaan sanoivat etteivät pidä klassisesta. korkeakoulutetut sen saijaan kuuntelevat klassista. pop musiikki on tylsää ja perverssiä jumputusta.
Ja sit sä heräsit....hih.
Ei ihan kaikki klassinen ole tylsää, mutta liian suuri osa kuitenkin on juuri sitä, mut jos mielentila sattuu kaipaamaan tylsää musaa niin käyhän se tylsä klassinen sitten hienosti.
Tylsä klassinen on kadonnut ohjelmistosta vaikkakaan kaikki ohjelmistosta kadonnut ei ole tylsää ninkuin tuukkanenkaan.
klassinen musiikki on niin tylsää koska se on narsistien säveltämää.
Joo kykllä ville-kalle on niin loistavaa verattuna vaikkapa Bachiin Händeliin, Mozartiin. Straussiin ja moneen muuhun.
Kuka on Ville-Kalle? Unohdettu suuri suomalainen sinfonikko niin kuin Saikkolakin 10 sinfonialla ja 12 sinfonietalla?
Riippuu ihan ihmisestä minkälaisen musiikin hän kokee tylsäksi ja minkälaisen ei. Itse en ole koskaan jaksanut kuunnella Sibeliuksen musiikkia, mutta on ihmisiä, jotka rakastavat sitä yli kaiken. Nykyään en enää pysty kuuntelemaan klassista kovin paljon, kun sain aikoinaan siitä jonkinlaisen yliannostuksen (joskus kuuntelen, mutta enempää kuin yhden tai kaksi kappaletta kerralla en kykene kuuntelemaan, kun tulee tunne, että alkaa väsyttää tai suorastaan ahdistaa). Nykyään mulla soi enimäkseen toisenlaiset sävelet kuten esim. klassinen rock ja heavy, soul ja funk, country ja pop. Yleensä enemmän vanhempi musiikki, mutta jotain uuttakin kuuntelen välillä kuten esim. Greta van Fleet ja Adam Lambert.
Miksi rytmimusiikki on niin tylsää? Siksi että se on monotonista jumputusta josta puuttuu tykkäneen kontrapunktinen, harmoninen sekä osin myös melodinen ajattelu.
Minä joskus tyhmässä nuoruudesani kuvittelin että Sibelius on sinfonioillaan suurikin säveltäjä ja ettei suomessa ole mitään vastaavaa mutta erehdyin siinäkin suhteessa täysin kun Melartinin ja Tuukkasen sinfoniat kolahtivat. Toki myös monet muut unohdetut suomalaissäveltäjät kuten Pylkkänen, launis, Saikkola, Aaltonen, leiviskä, Ranta, A Merikanto, Klami, Raitio, Fordell jne. päihittävät monessa suhteessa nukkavierun ja frigidin Sibeliuksen.
Klassinen on usein hyvin tylsää, mut joskus on hyvä kuullakin tylsää musaa.
Tylsää ja tylsää. Klassisessa on paljon poppia enemmän tunnetta ja rakenne ja rytmi on poppia kompleksisempi. Juuri se tekee klassisesta kiinnostavaa jos on kykyä hahmottaa laajamittaisia arkkitehtonisia sinfonisia muotorakenteita ja kärsivällisyyttä kuunnella mitä säveltäjällä on sanottavaa. Mikään syvällinen musiikki ei välittömästi aukeakaan kuulijalle vaan siihen pitää perehtyä antaumukellisesti useaan kertaan ajan kanssa. Nytkin nautin Rannan yle areenasta kuuntelemaani napero sinfoniaa voimaklassinen otsikolla joka alkaa noin tunti ja kuuden minuutin kohdalla Debussyn laulun jälkeen. Aluksi en tajunnut hitaan osan logiikkaa mutta nyt se tuntuikin vaikuttavan teoksen osista kaikkein eniten. Aikalaiskriitikotkin ylistivät Rannan semplica sinfonian hidasta osaa sinfoniassa jonka avausosa päättyy fuugaan.
Tylsyyden vaikutelma on syntynyt kaikitenkin siitä että Sibeliuksen ikävystyttäviä ja pitkästyttäviä, staattisia ja frigidiä klassismia edustavia sinfonioita, joista puuttuu orkestraalinen voima ja väriloisto, on pakkosyötetty niin pitkään muiden kiinnostavampien säveltäjiemme kustannuksella.
Kulkaapa hyvät ihmiset, on muitakin musiikin tyylilajeja kuin vain pop ja klassinen ja rap, mutta monet tuntuu vain juuttuneen noihin. Jotkut täällä 24:n musiikkipalstalla alvariinsa sanoo, että klassinen on parempaa kuin pop tai klassinen on parempaa kuin rap tai että pop on parempaa kuin klassinen, mutta ei kaikki populaarimusiikki ole poppia tai rappia. On myös rockia, heavya. soulia, funkkia, folkkia, countrya, reggeitä, iskelmää, tangoa, discousiikkia, teknoa jne. Jos haluaa yleisesti sanoa, että ei-klassinen musiikki on parempaa tai huonompaa kuin klassinen, niin nimitys on populaarimusiikki. Että näin =)
Eikös poppi tarkoita juuri populaarimusiikkia? minusta populaarimusiikki on paljon tylsempää musiikkia kuin klassinen koska se on rakenteeltaan niin yksinkertaista eikä siihen sisälly tunnetta.
En oikein aina tiedä tarkoitetaanko popilla popmusiikkia vai yleisesti populaarimusiikkia, jos ei erikseen mainita.Pop on myös yksi musiikkigenreistä. Toki populaarimusiikin voi lyhentää asuun pop.
Miksi teit näin tylsän aiheen. Jopa Cardi B:stä on hauskempaa puhua. Mitä klassisesta musastä löytyy sanottavaa? Ei niin mitään - paitsi että se on tylsää.
Olen itse saanut paljon suuria emotionaalisia kokemuksia klassisesta musiikista ja se kykenee nopeasti muuttamaan ja kohottamaan affekteja toiseen korkeampaan vireeseen. Sen sijaan kaikki populaarimusiikki on niin tylsää kun se ei vaikuta tunteisiin ettei sitä viitsi puhua mitään kun ei ole mitään sanottavaa.
Tylsää samaa jankutusta, olet kuin klassinen musiikki...:-)
Minulla on juurikin paljon sanottavaa populaarimusiikista ja etenkin rockista. Tänään olen kuunnellut taas Judas Priestiä ja kyllä se vaikuttaa mun tunteisiin aina vaan yhä uudestaan. Rob Halfordin ääni tekee aina vaikutuksen. Aivan supermusiikkia.
Ne päivät ovat ehkä takanapäin, jolloin klassinen oli mulle kuin koko elämä. Voin toki keskustella klassisesta, mutta aina en jaksa. Esim. eri rockbändeistä ja rockartisteista voisin sitten puhua vaikka ja kuinka.
Ei kaikki klassinen edusta minimalistista tautologiaa, ts. tylsää samaa jankutusta. Eikös se ole Steve Reichin ja Philip Glassin heiniä?
Pop musiikki joka perustuu toistolle tylsää vasta onkin.
Siksi että klasari säveltäjät tekivät niin unettoman tylsää melodiatonta musiikkia.
Tarkennan vielä että Sibelius teki melodiatonta musiikki kolmisävelaiheilla nyplätessään ja tremoloa viljellessään. Mozarthan on jumalaakin korkeampi nero ja melodian mestari kuten Schubert.
MOzart sopii lapsellisille ihmisille, Mozart ja pikku kakkonen aah, ei ihanampaa. maailman lapsellisimpia melodioita, pelkkää viihdettä. roskaa paskaa.
Mozartin parhaat teokset yltävät emotionaalisiin syvyyksiin ja huimiin korkeuksiin josta ei osaa edes uneksia. Sen sijaan uskonnot on lapsellisinta soopaa, täyttä paskaa ja kusetusta ja mielisairaiden houreita mitä on ikinä nähty.
Lapsen tasolla olevat tykkäävät mozartin lapsellisista melodioista, mutta se heille sallittakoon. Jumala taas ei tykkää mozartista.
Mozart näki sielun syvyyksiin niin kuin säveltäjistä ei kukaan. Hän oli suuri psykologi. Mozart on kotoisin taivasta sanotaan. ja tanskalainen filosofi sören kIerkegaard halusi jopa perustaa lahkon joka ei palvoisi mozartia vain korkeimpana oliona vaan pelkästään häntä. Hän piti mozartin Don Giovannia kaikkein suurimpana taideteoksena. Teologi karl Barthin mukaan enkelit keskenään taivaasssa ollessaan soittavat Mozartia ja rakkahin jumalakin kuuntelee heitä silloin erityisen mielellään. Mutta se on kyllä totta että minäkin kuuntelin Mozartia enemmän nuorempana joskin luulin nähneeni jumalan Mozartin erästä pianokonserttoa kuunnellessani kun olin syvässä transsissa. kukaan toinen säveltäjä ei ole vaikuttanut yhtä voimakkaasti minuun.
Minä sanoisin että lapsen tasolla olevat pitävät Beatlesin kaltaisesta lapsellisesta musasta.
Olemme ikuisia lapsia, me ihmiset.
Sallikaa minun jakaa kanssanne "tylsimmät" klassiset kappaleet:
The MET Live in HD 2019: Die Walkure - Ride of the Valkyries
https://youtu.be/PSuRJueqsQg
The Magic Flute – Queen of the Night aria (Mozart; Diana Damrau, The Royal Opera)
https://youtu.be/YuBeBjqKSGQ
Carmen: "L'amour est un oiseau rebelle" (Elina Garanca)
https://youtu.be/K2snTkaD64U
Carmen: "Près des remparts de Séville" (Elina Garanca)
https://youtu.be/sHjnVz7Ayyw
Patricia JANEČKOVÁ: "Mein Herr Marquis" (Johann Strauss II - Die Fledermaus)
https://youtu.be/gFoet3qe6L0
Ja jos tylsyys pitää selittää vielä lapsille:
Looney Tunes | Bugs the Pianist | Classic Cartoon | WB Kids
https://youtu.be/FzeFyKiPHZ8
Line Rider - Mountain King
https://youtu.be/RIz3klPET3o
Ja metallipäille:
10 Awesome Pieces of Classical Music For Metalheads
https://youtu.be/4hd5u3fGS9Y
*Niiaa postuessaan voittoa äänettömästi nauraen, säteilevä hymy silmillään ja pyörähtää pois kevein askelin.*
Sehän on tiedossa et, klassisessa on paikoittain hienoja säveliä, aivan totta, mutta aivan turhan paljon pelkkää täytettä, joka on ihan ok taustamusiikkina jollekin tapahtumalle, mutta ei sitä sellaista jaksa kuunnella.
On klassinen musiikki nyt huomattavasti vivahteikkaampaa kun moni autotuunattu listabiisi mikä radiossa soi nykyään. Joillakin ei vain huomiokyky tai herkkyys riitä vastaanottamaan tarinaa jota ei kerrota niinkään aina lyriikoiden vaan instrumenttien avulla. Se on tarkoitus puhua melko kansainvälistä kieltä.
Tai he eivät arvosta sitä että kyseinen musiikki kysyy muusikoilta hyvin harjaantuneita taitoja DJ-kopin sijaan. Viulukin on itse asiassa yhtä vivahteikas ja monimutkainen soitin kuin lauluäänikin.
Tuo yön kuningattaren aariahan on loistava eikä tylsä.
Ei ollut tarkoituskaan olla tylsä. Sarkasmia. 😁