Olen ihastunut heterosuhteessa olevaan ja hän ehkä minuun?

Anonyymi

Olen ihastunut naiseen, joka on varmaan hetero tai bi, mutta suhteessa miehen kanssa. Ihastuin jo ennen kuin tiesin, että hänellä on mies. Meillä on ollut flirttailua ja pientä lähentymistä, mutta ei mitään vakavampaa. En usko kuvitelleeni kaikkea. Tai sitten olen tulkinnut todella väärin. Tämä on aika hankala tilanne. Ihastukseni on ollut aloitteellisempi tässä jutussa. En kuitenkaan halua rikkoa kenenkään perhettä, joten itse en aio edetä mitenkään ensimmäisenä. En saa häntä kuitenkaan mielestäni.

Mitä ihmettä voin tehdä? Onko minun vain unohdettava hänet? Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Miten siinä kävi? En halua tästä sitten mitään biseksuaalien haukkumisketjua, koska kyseessä on tärkeä ihminen minulle.

211

1827

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      En usko, että kukaan kenenkään perhettä voi rikkoa. Suhteessa on jotain mätää, jos menee suojuksista läpi. Et kannata kuitenkaan ihan kovin vastoin omaa tuntoaan toimia.

      Olen tällä hetkellä samassa tilanteessa, hirveän ihastunut ja me molemmat tahoillamme naimisissa. En tiedä ihastukseni tunteita, luulen, että yksipuolista, muutama juttu jäänyt kaivelemaan. mm koskettaminen.

      Olin nuorempana hirveän mustavalkoinen. Elämä on opettanut, että ideaali on eri kuin tosi elämä. Tosi elämä jää elämättä, jos menee aina sääntöjen mukaan piittaamatta yhtään omista tunteista, siinä jää ikäänkuin Oman elämänsä sivusta seuraajaksi. Voihan sitä toki olla vanhana ylpeä, kun ei rikkonut sääntöjä, mutta riittääkö se.

    • Anonyymi

      Et voi tietää hänen suuntautumistaan tuon perusteella, kaikki miehet eivät ole suhteissaan seksuaalisia vaimojaan kohtaan. Minä heräsin ja sytyin ajatuksen tasolla naiseen, enkä enään pysty miestä ajattelemaankaan.

      Näin kävi minulle. Olen hyvin seksuaalinen, enkä olisi itsestäni uskonut, että voin näin tottua olemaan ilman hellyyttä ja ihokosketusta. Takana pitkä avioliitto, en ole jaksanut erottaakaan, kun arki sujuu hyvin, mutta se on vielä edessä, kunhan nuo lapset aikuistuu tai jos eteeni tulee jotain mikä antaa motivaatiota ja herättää nopeamman muutos tarpeen.

    • Anonyymi

      Voit saada paljon , jos kirjoitat hänelle asiasta tai otat yhteyttä ja juttelette avoimesti. Kypsät aikuiset osaavat yhdessä miettiä oikeaa suuntaa tai ratkaisua kaikkien osapuolien kannalta. Rehellisyys itseä ja omia tunteitaan kohtaan kannattaa aina 😊

      Jospa kerrankin tämän elämän aikana olisit terveesti itsekäs😉

      • Anonyymi

        Ei vapaa tee varatulle aloitetta, hölmöinäkö ihmisiä pidät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei vapaa tee varatulle aloitetta, hölmöinäkö ihmisiä pidät.

        Voihan sitä keskustella ilman ”virallista aloitetta”. Kertoa omat ajatukset ja moraalipohdinnat ja esittää avoimia kysymyksiä. Mistä sitä tietää millaista prosessia hän on työstänyt jo muutenkin.


    • Anonyymi

      Hankala tilanne. Yleisesti ottaen varattuihin ei kannata sekaantua, siitä saa vain ongelmia itselleen ja toisena on vielä asian moraalinen puoli. Keskustella voi tietysti aina ja ehkä olisi hyödyllistäkin tuossa tilanteessa. Siinä voisit tarkemmin jäsennellä asiaa ja kuulisit mitä toinen ajattelee. Odottaisin kuitenkin että varattu osapuoli avaa keskustelun, et oikein voi sitä itsekään tehdä noin heppoisin perustein.

      • Anonyymi

        Nyt en kyl jäis odottelemaan enään keskustelunavausta. Itse reippaasti kirjoittamaan! Hän on saattanut tehdä jo omat johtopäätökset ja tulla siihen tulokseen, että sinua ei kiinnosta, miksi muuten olisi ollut aloitteellinen. Silti on voinut jo alkaa suunnitella lesbonpaa elämää. Isot muutokset eivät hetkessä tapahdu. Jäätkö katumaan, jos et keskustele henkilön kanssa asiasta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt en kyl jäis odottelemaan enään keskustelunavausta. Itse reippaasti kirjoittamaan! Hän on saattanut tehdä jo omat johtopäätökset ja tulla siihen tulokseen, että sinua ei kiinnosta, miksi muuten olisi ollut aloitteellinen. Silti on voinut jo alkaa suunnitella lesbonpaa elämää. Isot muutokset eivät hetkessä tapahdu. Jäätkö katumaan, jos et keskustele henkilön kanssa asiasta?

        Ketjun aloittaja miettii onko tulkinnut väärin eli silloin toinen ei ole voinut tehdä aloitetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ketjun aloittaja miettii onko tulkinnut väärin eli silloin toinen ei ole voinut tehdä aloitetta.

        On voinut tehdäkin, mutta ei suoraa.


      • Anonyymi

        Samaa mieltä, odottaisin ilman muuta tämän kaltaisessa asetelmassa toiselta aloitetta keskusteluun. Muutenkin kannattaa pitää asiat omassa hallinnassaan, kaikenlaista hyväksikäyttäjää ja seksin perässä juoksijaa löytyy. Näkee tällä palstallakin, osa ei osaa muusta puhuakaan kuin seksistä, ovat murrosikäisen tasolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä, odottaisin ilman muuta tämän kaltaisessa asetelmassa toiselta aloitetta keskusteluun. Muutenkin kannattaa pitää asiat omassa hallinnassaan, kaikenlaista hyväksikäyttäjää ja seksin perässä juoksijaa löytyy. Näkee tällä palstallakin, osa ei osaa muusta puhuakaan kuin seksistä, ovat murrosikäisen tasolla.

        Samaa mieltä, valta itsestä tietenkin pidettävä itsellä. Se ei poissulje keskustelua.

        Jos täällä joku on ollut 20v ilman ihokosketusta ja hellyyttä, niin en yhtään ihmettele, että se näkyy, se on luonnollista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä, valta itsestä tietenkin pidettävä itsellä. Se ei poissulje keskustelua.

        Jos täällä joku on ollut 20v ilman ihokosketusta ja hellyyttä, niin en yhtään ihmettele, että se näkyy, se on luonnollista.

        Se ei ole toisen osapuolen ongelma.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se ei ole toisen osapuolen ongelma.

        Ei ole ongelma.

        Seksuaaliset halut ja tarpeet kuuluvat ihmisen elämänkaaressa ihan hautaan saakka. Aika pystyynkuollut Ihminen, jos tätä ei tunnista. Teininä seksuaalisuus herää, minusta on mahtava huomata, että täällä on seksuaalisesti korkealla tasolla eläviä naisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On voinut tehdäkin, mutta ei suoraa.

        Ei ole mitään epäsuoria aloitteita, joko tekee aloitteen tai ei. Miten voisi tehdä aloitteen, ettei toinen huomaa sitä.


    • Anonyymi

      Olen kuullut monia saman tapaisia tarinoita. Ne ovat päättyneet moninaisin tavoin, osa vakinaiseen parisuhteeseen, osa taas itkuun ja hammasten kiristykseen.

      Jos heterosta on kyse, koko jutun voi saman tien unohtaa. Muussa tapauksessa asia ei lopulta selviä kuin suoraan keskustelemalla. Varattu tekee aloitteen, jos jotain tosissaan haluaa.

      Mihinkään ei pidä ryhtyä suin päin tietämättä toisen vaikuttimia eli keskustelu edellä. Ei myöskään pidä suostua mihinkään itselle epäedulliseen. Eli pää on pidettävä kylmänä ja ratkaisut järjen pohjalta.

    • Anonyymi

      Mielenkiintoinen keskustelunaihe.

    • Anonyymi

      Se vaan harmittaa ku lesbot "rikkoo" parisuhteita. Siitä kärsii sit kaikki lesbot, ku miehet katkeroituu. Ehkä kannattaa tarkkaan miettiä, et onko naisella vaan kokeilun ja ihailun tarve. Suutarit pysyköön lestissään.

      • Anonyymi

        Samaa mieltä, varattuun ei kannata sekaantua. Heterotaustaisilla naisilla taitaa olla lapsellista prinsessa-ajattelua, jossa odotetaan, että lesbo tulee ratsullaan pelastamaan heterosuhteen tylsyydestä edes hetkeksi ja itse vain odotellaan. Ihailen vahvoja naisia, en tuollaisia prinsessoja.


      • Anonyymi

        Jokainen on vastuussa itsestään ja parisuhteensa laadusta. Turhaa on miesten katkeruus, jos eivät tyydytä tai opettele pitämään naisistaan huolta. Ihme juttu, että miehiä pitäisi aina sääliä ja lohdutella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä, varattuun ei kannata sekaantua. Heterotaustaisilla naisilla taitaa olla lapsellista prinsessa-ajattelua, jossa odotetaan, että lesbo tulee ratsullaan pelastamaan heterosuhteen tylsyydestä edes hetkeksi ja itse vain odotellaan. Ihailen vahvoja naisia, en tuollaisia prinsessoja.

        Tämä menee jo asian sivusta. Ihailen naisia jotka osaavat olla vahvoja, mutta myös herkkiä. Että se vahvuus ja luulo, prinsessan pelastamisesta ei olisi kokoajan päällä. Toiminta sytyttää, mutta itse tahdon myös toimia, parhaiten se kuvio luonnistuu naisilta, jotka kykenevät olemaan myös vastaanottajia. Jotkin lesbo naiset ovat vaan niin koviksia ja mietin kieltävätkö itseltään sen naiseuden puolen, kun yrittävät olla jätkiä.


      • Anonyymi

        Ja miehet ei itse riko parisuhteita käytöksellään?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen on vastuussa itsestään ja parisuhteensa laadusta. Turhaa on miesten katkeruus, jos eivät tyydytä tai opettele pitämään naisistaan huolta. Ihme juttu, että miehiä pitäisi aina sääliä ja lohdutella.

        Ei tässä nyt mistää miesten säälittelystä ollut kyse, vaan siitä et me muut lesbot siinä kärsitään, ku eräät lesbot haluu noita parisuhteita rikkoa ja pistää miehet kärsimään, pitääkö rautalangasta vääntää tääki juttu ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tässä nyt mistää miesten säälittelystä ollut kyse, vaan siitä et me muut lesbot siinä kärsitään, ku eräät lesbot haluu noita parisuhteita rikkoa ja pistää miehet kärsimään, pitääkö rautalangasta vääntää tääki juttu ?

        Ota rauhassa 😂


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tässä nyt mistää miesten säälittelystä ollut kyse, vaan siitä et me muut lesbot siinä kärsitään, ku eräät lesbot haluu noita parisuhteita rikkoa ja pistää miehet kärsimään, pitääkö rautalangasta vääntää tääki juttu ?

        Miten muut lesbot siitä kärsii?

        Eiköhän se varattu petä joka tapauksessa jos vain haluaa, ehkä vain jonkun toisen (naisen/miehen) kanssa. Ketäänhän ei voi omistaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten muut lesbot siitä kärsii?

        Eiköhän se varattu petä joka tapauksessa jos vain haluaa, ehkä vain jonkun toisen (naisen/miehen) kanssa. Ketäänhän ei voi omistaa.

        Tiedät sitten ku tuntematon äijä käy kimppuusi, sen takia et oot lesbo ..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedät sitten ku tuntematon äijä käy kimppuusi, sen takia et oot lesbo ..

        Tota samaa tapahtuu myös muille kuin lesboille. Joku käy tietyn ammattiryhmän henkilöiden kimppuun, kun kumppaniinsa pettyi ja sama ammatti. Joku inhoaa samasta syystä ulkonäöltään samannäköisiä kuin surua joskus tuottanut on. jne..


    • Anonyymi

      Olen samantyyppisessä tilanteessa. Hän on parisuhteessa, minä en. Toisiamme katsellaan, seuraan hakeudutaan. Näin ollut jo useamman vuoden. En aio tehdä mitään vaikka vaikeaa se onkin. Jos hän tekisi aloitteen, niin se olisi menoa sitten. .. Voihan se aina olla niin, että on toisen väärin tulkinnut, mutta olisiko ne molemmin puoliset intensiiviset pitkät katseet kerta kerran jälkeen vaan sattumaa...

    • Anonyymi

      Aloittaja tässä.

      Kiitos mielenkiintoisista kommenteista ja näkemyksistä. Haluan korostaa heti aluksi, että en halua rikkoa perheitä enkä sekaantua varattuihin. Siksi en olekaan tehnyt oma-aloitteisesti mitään rakkaudentunnustuksia tai aloitteita. Olen ollut aika varovainen omien tunteideni näyttämisessä.

      Ihastukseni on näyttänyt kiinnostusta minuakin kohtaan. Omasta mielestäni en ole voinut kuvitella kaikkea ellen sitten ole todella tonttu sosiaalisesti. Pidän sitäkin kyllä ihan mahdollisena, mutta tunnen kyllä jotain välillämme .

      En tiedä mitään ihastukseni parisuhteen tilasta. Hän ei puhu siitä, enkä halua tungetella.

      Olen itse sinkku. Jos ihastuksenikin olisi sinkku, olisi helpompi jutella. Tässä tilanteessa tuntuu vaan vaikealta. Pelkään sitäkin, jos olen ihan oikeasti kuvitellut kaiken ja sitten nolaan itseni.

      Kuulostan omastakin mielestäni kamalalta ihmiseltä, kun haikailen varatun perään. Pystyn kyllä unohtamaan tunteeni . Tässä tilanteessa pääni pistää sekaisin ihastuksenikin puolelta tuleva flirttailu. En haavelisi varatusta, jos se olisi selkeästi yksipuolista. Olen miettinyt sellaistakin, että ehkä jotkut vaan tykkäävät flirttailla ja saada huomiota, sellaista pientä piristystä päivään. Jos minulla on vaan ollut enemmän tunteita pelissä kuin hänellä?

      • Anonyymi

        Todennäköisesti kyse on juuri tuosta. Itse olet ollut tunteella mukana ja toinen osapuoli on huvikseen flirttailut kanssasi. Toinen vaihtoehto on, että hän etsii seksiseuraa. Älä tee mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Todennäköisesti kyse on juuri tuosta. Itse olet ollut tunteella mukana ja toinen osapuoli on huvikseen flirttailut kanssasi. Toinen vaihtoehto on, että hän etsii seksiseuraa. Älä tee mitään.

        Tämä kommentoija kertoo vain itsestään. Minulla naimisissa olevana ei tulisi mieleenikään vain leikkiä kenenkään tunteilla saadakseni itselleni huomiota. Kevyesti olen lähestynyt ihastustani, mutta tunteeni ovat syvät. Ap, olisitko ihastunut pinnalliseen ihmiseen, onko hän muuten ahne vai omastaan jakava luonne. Se voi jo paljastaa kannattaako lähestyä.

        Toki sellaisia toistentunteilla leikkiviäkin varmaan on, mutta eikö sellaiset haista jo kaukaa.


      • Anonyymi

        Todennäköistä on, että hänkin on ihastunut sinuun, eikä ole etsinyt mitään, olet tullut kohdalle ja PAM, Tee jotain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä kommentoija kertoo vain itsestään. Minulla naimisissa olevana ei tulisi mieleenikään vain leikkiä kenenkään tunteilla saadakseni itselleni huomiota. Kevyesti olen lähestynyt ihastustani, mutta tunteeni ovat syvät. Ap, olisitko ihastunut pinnalliseen ihmiseen, onko hän muuten ahne vai omastaan jakava luonne. Se voi jo paljastaa kannattaako lähestyä.

        Toki sellaisia toistentunteilla leikkiviäkin varmaan on, mutta eikö sellaiset haista jo kaukaa.

        Samaa mieltä olen, en usko tunteilla leikkimiseen. Ja sellainen kertoo ihmisestä yleisestikin ja sen tyyppiset piirteet tunnistaa varmasti ihmisestä.

        Millainen on muuten kevyt lähestyminen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Todennäköisesti kyse on juuri tuosta. Itse olet ollut tunteella mukana ja toinen osapuoli on huvikseen flirttailut kanssasi. Toinen vaihtoehto on, että hän etsii seksiseuraa. Älä tee mitään.

        Samaa mieltä, odota että se nainen nostaa kissan pöydälle ja aloittaa aiheesta keskustelun. Näin tulee käymään, jos hän on kiinnostunut. Varatun perässä ei kannata juosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä olen, en usko tunteilla leikkimiseen. Ja sellainen kertoo ihmisestä yleisestikin ja sen tyyppiset piirteet tunnistaa varmasti ihmisestä.

        Millainen on muuten kevyt lähestyminen?

        Tikusta asian tekeminen, ihailun kertominen (esim. Ihailen kuinka työssäsi kohtaat ihmisiä), kaksoisviestintä sanoin tai kerroin asian joka kuvasti sen hetkisiä fiiliksi yleisellätasolla, mutta jonka pystyi ymmärtämään halutessaan toisinkin. Vihjailemalla. Hän antoi minulle ammatillista materiaalia johon vastasin, kaksoismerkityksellisesti, kehuin materiaalia ja nostin siitä ihastumiseen nähden strategisia asioita esille, ei varmasti jäänyt epäselväksi mun tunteet, mutta antoi hänelle mahdollisuuden olla vastaamatta, koska nehän oli vain työhön liittyviä asioita. Luulen, että hän oli työmoodilla liikenteessä ja minä tulkitsin muutaman asian liikaa omien tunteideni mukaan. Esim kosketuksen ja sen yhden materiaalin, jonka sain häneltä, joka teknisesti auttoi minua omassa jutussani, mutta sisällöllisesti oli jotain muutakin halutessaan tulkittavissa. Kerran esitin hänelle työni ja ennen sitä vihjasi, että tämä punainen lanka on tässä aika sateenkaarenvärinen 😅...ja puhuin tyttöjen jutuista jne. Sellaista kevyttä vihjailua, osa oli freudilaisia lipsahduksia, kun en itsekkään heti ollut kartalla, että olin heräämässä häneen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä kommentoija kertoo vain itsestään. Minulla naimisissa olevana ei tulisi mieleenikään vain leikkiä kenenkään tunteilla saadakseni itselleni huomiota. Kevyesti olen lähestynyt ihastustani, mutta tunteeni ovat syvät. Ap, olisitko ihastunut pinnalliseen ihmiseen, onko hän muuten ahne vai omastaan jakava luonne. Se voi jo paljastaa kannattaako lähestyä.

        Toki sellaisia toistentunteilla leikkiviäkin varmaan on, mutta eikö sellaiset haista jo kaukaa.

        Normaalia varovaisuutta, jos varattu flirttailee. Mitä mielestäsi varattu voi tarjota sinkulle?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tikusta asian tekeminen, ihailun kertominen (esim. Ihailen kuinka työssäsi kohtaat ihmisiä), kaksoisviestintä sanoin tai kerroin asian joka kuvasti sen hetkisiä fiiliksi yleisellätasolla, mutta jonka pystyi ymmärtämään halutessaan toisinkin. Vihjailemalla. Hän antoi minulle ammatillista materiaalia johon vastasin, kaksoismerkityksellisesti, kehuin materiaalia ja nostin siitä ihastumiseen nähden strategisia asioita esille, ei varmasti jäänyt epäselväksi mun tunteet, mutta antoi hänelle mahdollisuuden olla vastaamatta, koska nehän oli vain työhön liittyviä asioita. Luulen, että hän oli työmoodilla liikenteessä ja minä tulkitsin muutaman asian liikaa omien tunteideni mukaan. Esim kosketuksen ja sen yhden materiaalin, jonka sain häneltä, joka teknisesti auttoi minua omassa jutussani, mutta sisällöllisesti oli jotain muutakin halutessaan tulkittavissa. Kerran esitin hänelle työni ja ennen sitä vihjasi, että tämä punainen lanka on tässä aika sateenkaarenvärinen 😅...ja puhuin tyttöjen jutuista jne. Sellaista kevyttä vihjailua, osa oli freudilaisia lipsahduksia, kun en itsekkään heti ollut kartalla, että olin heräämässä häneen.

        Oletkohan se musiikinopettajaansa ihastunut? Kysyn vain uteliaisuudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tikusta asian tekeminen, ihailun kertominen (esim. Ihailen kuinka työssäsi kohtaat ihmisiä), kaksoisviestintä sanoin tai kerroin asian joka kuvasti sen hetkisiä fiiliksi yleisellätasolla, mutta jonka pystyi ymmärtämään halutessaan toisinkin. Vihjailemalla. Hän antoi minulle ammatillista materiaalia johon vastasin, kaksoismerkityksellisesti, kehuin materiaalia ja nostin siitä ihastumiseen nähden strategisia asioita esille, ei varmasti jäänyt epäselväksi mun tunteet, mutta antoi hänelle mahdollisuuden olla vastaamatta, koska nehän oli vain työhön liittyviä asioita. Luulen, että hän oli työmoodilla liikenteessä ja minä tulkitsin muutaman asian liikaa omien tunteideni mukaan. Esim kosketuksen ja sen yhden materiaalin, jonka sain häneltä, joka teknisesti auttoi minua omassa jutussani, mutta sisällöllisesti oli jotain muutakin halutessaan tulkittavissa. Kerran esitin hänelle työni ja ennen sitä vihjasi, että tämä punainen lanka on tässä aika sateenkaarenvärinen 😅...ja puhuin tyttöjen jutuista jne. Sellaista kevyttä vihjailua, osa oli freudilaisia lipsahduksia, kun en itsekkään heti ollut kartalla, että olin heräämässä häneen.

        Mä en ikinä ymmärtäisi tuon tapaista vihjailua. Jos siis kehuisi jotain työhön liittyvää niin en osaisi mitenkään ajatella että tarkoittaa sillä muuta kuin sitä työhön liittyvää...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä en ikinä ymmärtäisi tuon tapaista vihjailua. Jos siis kehuisi jotain työhön liittyvää niin en osaisi mitenkään ajatella että tarkoittaa sillä muuta kuin sitä työhön liittyvää...

        En mäkään. Jos jotain sateenkaarevaa sivuaa noin, en kyllä siitäkään ymmärrä. Työkin sivuaa osittain noita aiheita niin ei se mikään vihje ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Normaalia varovaisuutta, jos varattu flirttailee. Mitä mielestäsi varattu voi tarjota sinkulle?

        Varovaisuus on hyvä juttu. Sellainen yleinen jokapuolelle flirttailu ei istu omaan makuun. Ei mun mielestä varsinkaan naisten suhteisiin, kun muutenkin epävarmuustekijöitä.

        Varattu tuskin voi sinkulle antaa mitään. Elämäntilanteita on kuitenkin monia ja suhdanteet muuttuvat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletkohan se musiikinopettajaansa ihastunut? Kysyn vain uteliaisuudesta.

        Kyllä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En mäkään. Jos jotain sateenkaarevaa sivuaa noin, en kyllä siitäkään ymmärrä. Työkin sivuaa osittain noita aiheita niin ei se mikään vihje ole.

        No sitten olen ollut ihan urpo😅, halusin viestiä, mutta en tehdä tilanteista liian kiusallisia, paikalla kun oli aina muitakin.

        Vitsit se opettaja on kyllä ihana! En varmasti ole ensimmäinen, enkä viimeinenkään joka ihastuu hänen seurassaan. Joku tunnilla joskus heittikin siitä kommenttia että aika moni haluaisi hänet kotiinsa opettamaan. Toivottavasti ei tehty hänen työstään tukalaa, mutta minkäs teet, jos olet suurenmoinen. Aikamoista työtä, kun saa naiset tahtomattaan heräämään, vain olemalla oma itsensä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletkohan se musiikinopettajaansa ihastunut? Kysyn vain uteliaisuudesta.

        Oletko sä mun luokalla ollut tai opettaja? 😅


    • Anonyymi

      Oletko jossakin mielisairaalassa töissä. Lesbot yleensä vihaa miehiä, ala sinäkin kahvipöydässä haukkumaan miehiä ja katso kiihottuuko "rakkaasi"puheistasi, Jos istut lähellä voit sipaista reittä aivan kuin , että olisiko siellä minulle mitään. Muista pukeutua miehekkääksi ja tunne kaikki tekniset laitteet ja toimintamallit .

    • Anonyymi

      Hei Aloittaja (ja kaikki muut),

      Itse olen ollut käynyt kaiken tuon läpi. Tiedän, että tunteet sokaisevat, mutta sanon silti, että ei ole sen arvoista! Hän antaisi sinulle enemmän ja olisi jo antanutkin jos olisi aikeissa tai jos pätkääkään välittäisi oikeasti. Myös se, että on parisuhteessa samanaikaisesti on hälytysmerkki. Yleensä ihmiset keskittyvät elämässään yhteen ihmiseen kerrallaan ja panostavat siihen, jos ovat oikeasti siinä mukana ja jos ei, se taas kertoo siitä että ei sellaisesta varmaan normaaliin, rakastavaan suhteeseen ole... saattaa olla jopa narsisti.

      Oma elämäni rakkaus eli ihan kympillä kaksoiselämää. Tapasimme, kun hän oli suhteessa miehen kanssa, mutta heillä ei ilmeisesti mennyt kovin hyvin. Hän selkeästi oli avoin sen suhteen, että piti naisista ja paikanpäältä löytyi jo ennestään kaksi naisparia eli mistään umpimielisissä ympyröissäkään emme olleet... No, aikaa kului huomaamatta, meidän hetkeä olla yhdessä ei vain koskaan tullut. Enkä näin jälkikäteen usko, että hänellä oli oikeata aikomustakaan. Aikuisten oikea suhde, joka rakennetaan, jossa ollaan läsnä, jossa on rakkautta, häneltä selkeästi puuttui sellainen puoli kokonaan. Varomattoman miehen sai aina tarvitsematta sen kummemmin vaivautua ja se oli hänelle niin helppo tie, että sinne hän aina meni.

      Tuollaiset tyypi ei anna mitään. Mutta oman itsesi takia kannustan, että otat asian puheeksi vaikka sanoin; "Hei, musta tuntuu että me flirttaillaan, onko sulla jotain kiinnosta vai kuvittelenko?". Tai jotain. Kerro vain niin kuin asia on. Katsotaan millainen on ihmisenä, miten suhtautuu.

      • Anonyymi

        Olen pahoillani, että sinulle kävi noin ja heterosuhteessa ollut nainen oli katala! Varovaisuus on viisautta, itsetuntemus ja elämänkokemus auttaa tunnistamaan omaneduntavoittelijat.

        Olen 100% varma, että jos ihastukseni (tunnettu noin kaksi vuotta) olisi aloitteellinen ottaisin sen tosissani. Kun ihastuin häneen Kerroin siitä miehelleni (myös lähimmille ystäville ja muille perheenjäsenille) ja hän prosessoi asiaa tahollaan. Koska en saanut vastakaikua ihastukseltani annan tämän lesboutumisen ja jokatapauksessa edessämme olevat suuret muutokset prosessoitua rauhassa.

        Olen koko elämäni noudattanut elämän tiukempia moraalisia ohjenuoria. En voi pettää itsekunnioitustani tai nykyistä puolisoani, siksi olen ollut todella avoin omista tunteistani ja lesboutumisesta miehelleni. Mikäli ihastukseni ottaisi yhteyttä, olisin tarkka miten etenen kaikille parhaalla mahdollisella tavalla. Suuri elämän kriisi se jokatapauksessa tulee olemaan, vaikka tilanteeseen ei liittyisi salailua tai muuta epämääräistä päättämättömyyttä.

        Minulla on hyvä mies, jota arvostan ja kunnioitan. Seksuaalisen erilaisuuden vuoksi hänenkin parhaansa lopulta on löytää rinnalleen sopivampi kumppani ja uskon sen olevan hänelle lopulta jopa helppoa, koska hän on kaikin tavoin heteroiden keskuudessa arvostusta ja kunnioitusta herättävä mies, joka on aina hoitanut paremmin kuin hyvin työnsä, talonsa ja perheensä. Menimme hyvin nuorina naimisiin ja saimme heti lapset, nyt elämä näyttäytyy ihan eriväreissä🌈, kaikkea ei voi hallita ja ihmiset muuttuvat kasvaessaan.


      • Anonyymi

        Hyvä neuvo lopussa! ..,se joka vielä naimisissa ja prosessissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen pahoillani, että sinulle kävi noin ja heterosuhteessa ollut nainen oli katala! Varovaisuus on viisautta, itsetuntemus ja elämänkokemus auttaa tunnistamaan omaneduntavoittelijat.

        Olen 100% varma, että jos ihastukseni (tunnettu noin kaksi vuotta) olisi aloitteellinen ottaisin sen tosissani. Kun ihastuin häneen Kerroin siitä miehelleni (myös lähimmille ystäville ja muille perheenjäsenille) ja hän prosessoi asiaa tahollaan. Koska en saanut vastakaikua ihastukseltani annan tämän lesboutumisen ja jokatapauksessa edessämme olevat suuret muutokset prosessoitua rauhassa.

        Olen koko elämäni noudattanut elämän tiukempia moraalisia ohjenuoria. En voi pettää itsekunnioitustani tai nykyistä puolisoani, siksi olen ollut todella avoin omista tunteistani ja lesboutumisesta miehelleni. Mikäli ihastukseni ottaisi yhteyttä, olisin tarkka miten etenen kaikille parhaalla mahdollisella tavalla. Suuri elämän kriisi se jokatapauksessa tulee olemaan, vaikka tilanteeseen ei liittyisi salailua tai muuta epämääräistä päättämättömyyttä.

        Minulla on hyvä mies, jota arvostan ja kunnioitan. Seksuaalisen erilaisuuden vuoksi hänenkin parhaansa lopulta on löytää rinnalleen sopivampi kumppani ja uskon sen olevan hänelle lopulta jopa helppoa, koska hän on kaikin tavoin heteroiden keskuudessa arvostusta ja kunnioitusta herättävä mies, joka on aina hoitanut paremmin kuin hyvin työnsä, talonsa ja perheensä. Menimme hyvin nuorina naimisiin ja saimme heti lapset, nyt elämä näyttäytyy ihan eriväreissä🌈, kaikkea ei voi hallita ja ihmiset muuttuvat kasvaessaan.

        Sinä olet tuossa tilanteessassi toiminut, niin kuin aikuisen kuuluukin, peukut siitä! Omani kohdalla ei valitettavasti näin ollut. En tietysti tahdo leimata kaikkia varattuja, jotka ihastuu. Tällaisissa tilanteissa jomman kumman on nostettava kissa pöydälle ja mitä pikimiten sen parempi. Ei näytä siltä, että Ap:n ihastus tekee asialle mitään, onhan heillä takanaan jo muutama vuosi! Ap:lle olisi parasta, jos hän saisi tehtyä sen itse ja jos hommasta ei tule mitään niin hän pääsee jatkamaan elämässään eteenpäin.

        - Anonyymi 16:24


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä olet tuossa tilanteessassi toiminut, niin kuin aikuisen kuuluukin, peukut siitä! Omani kohdalla ei valitettavasti näin ollut. En tietysti tahdo leimata kaikkia varattuja, jotka ihastuu. Tällaisissa tilanteissa jomman kumman on nostettava kissa pöydälle ja mitä pikimiten sen parempi. Ei näytä siltä, että Ap:n ihastus tekee asialle mitään, onhan heillä takanaan jo muutama vuosi! Ap:lle olisi parasta, jos hän saisi tehtyä sen itse ja jos hommasta ei tule mitään niin hän pääsee jatkamaan elämässään eteenpäin.

        - Anonyymi 16:24

        Vaikka ei paljon jatkuvasti puhuta asiasta, molemmat prosessoivat tahoillaan. Mies sanoi mulle tänään, että on jokseenkin lohdullista, että edessä oleva muutos (ero) jossain vaiheessa johtuu minun sukupuoli-identiteetti muutoksesta. Asia, jolle hän ei voi mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä olet tuossa tilanteessassi toiminut, niin kuin aikuisen kuuluukin, peukut siitä! Omani kohdalla ei valitettavasti näin ollut. En tietysti tahdo leimata kaikkia varattuja, jotka ihastuu. Tällaisissa tilanteissa jomman kumman on nostettava kissa pöydälle ja mitä pikimiten sen parempi. Ei näytä siltä, että Ap:n ihastus tekee asialle mitään, onhan heillä takanaan jo muutama vuosi! Ap:lle olisi parasta, jos hän saisi tehtyä sen itse ja jos hommasta ei tule mitään niin hän pääsee jatkamaan elämässään eteenpäin.

        - Anonyymi 16:24

        Minkälaiset raamit omalle odottelulle kannattaa laittaa? Näyttäisi siltä, että se pitää tiedostaa, ettei vaan ajelehdi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkälaiset raamit omalle odottelulle kannattaa laittaa? Näyttäisi siltä, että se pitää tiedostaa, ettei vaan ajelehdi.

        Itselläni taitaa olla kolme vuotta ennätys turhassa haikailussa. Tunteilleen ei mahda mitään, ei niitä voi väkisin sammuttaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni taitaa olla kolme vuotta ennätys turhassa haikailussa. Tunteilleen ei mahda mitään, ei niitä voi väkisin sammuttaa.

        Minäkin haikaillut 3 vuotta. Yhä jatkuu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni taitaa olla kolme vuotta ennätys turhassa haikailussa. Tunteilleen ei mahda mitään, ei niitä voi väkisin sammuttaa.

        Jos on joku potentiaalinen, jonka kanssa salamoi tai on omassa elämässä järjestämistä. Kauanko antaisit aikaa, odotat että saa oman puolensa kuntoon? Ei pelkkä kaukoihastus.

        Jos vaikka olisit tavannut tosi hyvän tyypin, joka ei vielä valmis. Olisitte ehkä yhdessä haaveillut jotain.

        Sulla olis vientiä, mutta olisit kiinnostunut vain siitä ihastuksesta, kauanko antaisit aikaa? Haluaisitko jotain välietappeja, jotka todistaisi, ettei jää vain haaveiluksi, että toisella on motiivia edetä ja tutustua oikeasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on joku potentiaalinen, jonka kanssa salamoi tai on omassa elämässä järjestämistä. Kauanko antaisit aikaa, odotat että saa oman puolensa kuntoon? Ei pelkkä kaukoihastus.

        Jos vaikka olisit tavannut tosi hyvän tyypin, joka ei vielä valmis. Olisitte ehkä yhdessä haaveillut jotain.

        Sulla olis vientiä, mutta olisit kiinnostunut vain siitä ihastuksesta, kauanko antaisit aikaa? Haluaisitko jotain välietappeja, jotka todistaisi, ettei jää vain haaveiluksi, että toisella on motiivia edetä ja tutustua oikeasti.

        Jaa, hyvä kysymys johon en luultavasti osaa vastata. Kaukoihastuksista on jo kymmeniä vuosia aikaa. Kiinnostukseni on kohdistunut aikuisiällä ainoastaan hyvin tuntemiini naisiin, eli ystäviin ja työkavereihin, ulkomuoto tai muutama sana ei siihen riitä.

        Viennillä ei ole merkitystä asiassa, olen kiinnostunut yhdestä naisesta kerrallaan.

        Sanoisin että kiinnostukseni pysyy yllä ennalta määrittelemättömän ajan, riippuen kiinnostukseni kohteen tarjoamasta "stimulaatiosta". Olen melko itseriittoinen, joten tapaaminen tai puhelinsoitto noin kerran kahdessa viikossakin voi hyvin olla tarpeeksi mielenkiintoni ylläpitämiseen, jos ne ovat riittävän pitkiä. Ohimennen kohtaaminen ja moikkaaminen ei tuohon riitä. Jos älyllisen stimulaation lisäksi tarjoaa jonkinasteista tunnetason kontaktia, tilanne yleensä pitkittyy entisestään.

        Fyysistä kontaktia en välttämättä tarvitse ennen kuin siirrytään tapailuun/seurusteluun, enkä kosketukseen itse tee aloitetta. Kuitenkin ystävän kanssa suhteeseen voi jo muutenkin kuulua esim. halaaminen tavattaessa. Muuhun kontaktiin olen aloitteellinen, mutta en suinkaan päivittäin.

        Jos ystävyystasolta on jo siirrytty siihen, että yhdessä haaveillaan ja suunnitellaan, toimin suunnitellun mukaan. Tämä siksikin etten lähde sopimaan mitään, ellen ole jo varma mielenkiintoni pysyvyydestä.

        Tätä tuskin voi yleistää, kokemukseni mukaan olen itseriittoisempi kuin useimmat muut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa, hyvä kysymys johon en luultavasti osaa vastata. Kaukoihastuksista on jo kymmeniä vuosia aikaa. Kiinnostukseni on kohdistunut aikuisiällä ainoastaan hyvin tuntemiini naisiin, eli ystäviin ja työkavereihin, ulkomuoto tai muutama sana ei siihen riitä.

        Viennillä ei ole merkitystä asiassa, olen kiinnostunut yhdestä naisesta kerrallaan.

        Sanoisin että kiinnostukseni pysyy yllä ennalta määrittelemättömän ajan, riippuen kiinnostukseni kohteen tarjoamasta "stimulaatiosta". Olen melko itseriittoinen, joten tapaaminen tai puhelinsoitto noin kerran kahdessa viikossakin voi hyvin olla tarpeeksi mielenkiintoni ylläpitämiseen, jos ne ovat riittävän pitkiä. Ohimennen kohtaaminen ja moikkaaminen ei tuohon riitä. Jos älyllisen stimulaation lisäksi tarjoaa jonkinasteista tunnetason kontaktia, tilanne yleensä pitkittyy entisestään.

        Fyysistä kontaktia en välttämättä tarvitse ennen kuin siirrytään tapailuun/seurusteluun, enkä kosketukseen itse tee aloitetta. Kuitenkin ystävän kanssa suhteeseen voi jo muutenkin kuulua esim. halaaminen tavattaessa. Muuhun kontaktiin olen aloitteellinen, mutta en suinkaan päivittäin.

        Jos ystävyystasolta on jo siirrytty siihen, että yhdessä haaveillaan ja suunnitellaan, toimin suunnitellun mukaan. Tämä siksikin etten lähde sopimaan mitään, ellen ole jo varma mielenkiintoni pysyvyydestä.

        Tätä tuskin voi yleistää, kokemukseni mukaan olen itseriittoisempi kuin useimmat muut.

        Kiitos kattavasta vastauksesta. Kuulostat aika tiukka hermoiselta viilipytyltä, jos pystyt toimimaan noin järki edellä, vaikka olisit ihastunut. Voitko kuvitella tilannetta, jossa sinulla roihahtausi enemmän tunteisiin?

        Oletko parisuhteessakin itseriittoinen, vai päästätkö siinä enempi tunteet valtaan?


      • Anonyymi

        Auta siskoa hädässä,
        Kuulostat siltä, että sulla on elämänkokemusta ja olet joutunut käymään vaikeita asioita elämässäsi läpi, realistinen maailmankuva.
        Olen 37v. Kirjoitin aijemmin pitkät pätkät tähänkin ketjuun. Olen myöhäänherännyt ja prosessioin kovasti elämääni. Hyvä mies, jonka kanssa ei koskaan minkäänlaista vastavuoroista (miltein 20v aikana) emotionaalista tai muutakaan syvempää tunneyhteyttä syntynyt, luulin ja odotin että sellainen tapahtuisi, kunhan elätään, ei tapahtunut. Olin vasta 20v.kun menimme lyhyen seurustelun jälkeen nopeasti naimisiin, muutimme yhteen vasta papin aamenen jälkeen, joten emme tunteneet toisiamme yhtään. Tulen avioero perheestä ja tämä tempaus oli typerää naivia kapinaa omaa rikkinäistä lapsuuden kotia kohtaan. ”Ikuisesti yhdessä kunnes kuolema erottaa”jne.keskenkasvuisen asenteella, että näytän miten eletään hyvin tämä elämä ja naiivilla asenteella, ”kunhan vaan itse riittävästi tahdon”niin asiat menevät sen mukaan, eipä mennyt. On talot, lapset, autot, työ jne.

        Ongelma: olen todella kokematon, naivi ja tunteideni vietävissä. Sisimmän kaipaukset ja emotionaaliset tarpeet niin valtavat Mua vois viedä, joku häntäheikki lesbo ihan kuus nolla. Olen tukahduttanut seksuaalisuuttani ja yrittänyt vai keskittyä perheeseen ja lapsiin. Nyt on ruutitynnyrit täynnä ja aijon huolehtia itsestäni ja tämän elämänosa-alueen sallimisesta omassa elämässä. En missään tapauksessa voi mennä ja paneskella itselleni helpotusta, niin niitä en mun psyykelle saa purettua ja helpotettua. Olen niin herkkä taiteilija sielu, että en syty ilman niitä romanttisia tunteita ja kiintymystä. Nämä kansi asiaa on mun psyykkeen rakenteessa niin vahvasti yhdessä, että myös jos sytyn johonkin tyyppiin, alan heti sisimmässäni sitoutua ja sitoa tunteita siihen naiseen, tämähän ennustaa sydänsuruja.

        Olen todella herkkä ja olis paljon annettavaa, myös vastaanottokykyä. Kun olen elänyt puolet elämästäni hyvän lojaalin ihmisen ympäröimänä ( myös ystävät ja muut lähipiiri ) ja itse vähän ylikiltti ajattelemaan muiden tunteita, en osaa varoa. On hyvin vaikea uskoa kenesyäkään mitään pahaa. Vaikka tiedostan tämän, tunteet vievät, suojeluvaisto olematon, jos ollenkaan! En ole tässä suhteessa kasvanut Ihmisenä yhtään, toisaalta en myöskään paatunut.

        Nyt kun pikkuhiljaa muutosprosessi etenee ja jossain vaiheessa alan tapailla naisia, miten ihmeessä tulen selviämään.
        Vaikka olen herkkä syttymään, niitä jotka sytyttää ei ole vastaan tullut, kuin muutama. Minuun on naiset ihastuneet, mutta sellaiset on helppo torjua, jotka ei itseä sytytä. En lähde kenen tahansa mukaan, mutta kun jossain tyypissä on särmää, tosiaan rationaalinen ajattelu kytkeytyy pois päältä.

        Haluan vielä heittäytyä elämään ja sitoutua, mutta miten ihmeessä voisin kasvattaa kuorta? Ja miten ihmeessä tunnistan, jos joku käyttääkin mun rakastumisen kykyä hyväkseen? Jos pystyisi jotenkin välttämään suurimmat sydänsurut.

        Olen tosi pulassa itseni ja näiden tunteiden kanssa.


      • Anonyymi

        Sulle piti tulla Auta siskoa hädässä teksti, laitoin väärään kohtaan. Mielelläni kuuntelen kaikkien mielipiteet ja kokemukset aiheesta.

        Terv. 37v.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Auta siskoa hädässä,
        Kuulostat siltä, että sulla on elämänkokemusta ja olet joutunut käymään vaikeita asioita elämässäsi läpi, realistinen maailmankuva.
        Olen 37v. Kirjoitin aijemmin pitkät pätkät tähänkin ketjuun. Olen myöhäänherännyt ja prosessioin kovasti elämääni. Hyvä mies, jonka kanssa ei koskaan minkäänlaista vastavuoroista (miltein 20v aikana) emotionaalista tai muutakaan syvempää tunneyhteyttä syntynyt, luulin ja odotin että sellainen tapahtuisi, kunhan elätään, ei tapahtunut. Olin vasta 20v.kun menimme lyhyen seurustelun jälkeen nopeasti naimisiin, muutimme yhteen vasta papin aamenen jälkeen, joten emme tunteneet toisiamme yhtään. Tulen avioero perheestä ja tämä tempaus oli typerää naivia kapinaa omaa rikkinäistä lapsuuden kotia kohtaan. ”Ikuisesti yhdessä kunnes kuolema erottaa”jne.keskenkasvuisen asenteella, että näytän miten eletään hyvin tämä elämä ja naiivilla asenteella, ”kunhan vaan itse riittävästi tahdon”niin asiat menevät sen mukaan, eipä mennyt. On talot, lapset, autot, työ jne.

        Ongelma: olen todella kokematon, naivi ja tunteideni vietävissä. Sisimmän kaipaukset ja emotionaaliset tarpeet niin valtavat Mua vois viedä, joku häntäheikki lesbo ihan kuus nolla. Olen tukahduttanut seksuaalisuuttani ja yrittänyt vai keskittyä perheeseen ja lapsiin. Nyt on ruutitynnyrit täynnä ja aijon huolehtia itsestäni ja tämän elämänosa-alueen sallimisesta omassa elämässä. En missään tapauksessa voi mennä ja paneskella itselleni helpotusta, niin niitä en mun psyykelle saa purettua ja helpotettua. Olen niin herkkä taiteilija sielu, että en syty ilman niitä romanttisia tunteita ja kiintymystä. Nämä kansi asiaa on mun psyykkeen rakenteessa niin vahvasti yhdessä, että myös jos sytyn johonkin tyyppiin, alan heti sisimmässäni sitoutua ja sitoa tunteita siihen naiseen, tämähän ennustaa sydänsuruja.

        Olen todella herkkä ja olis paljon annettavaa, myös vastaanottokykyä. Kun olen elänyt puolet elämästäni hyvän lojaalin ihmisen ympäröimänä ( myös ystävät ja muut lähipiiri ) ja itse vähän ylikiltti ajattelemaan muiden tunteita, en osaa varoa. On hyvin vaikea uskoa kenesyäkään mitään pahaa. Vaikka tiedostan tämän, tunteet vievät, suojeluvaisto olematon, jos ollenkaan! En ole tässä suhteessa kasvanut Ihmisenä yhtään, toisaalta en myöskään paatunut.

        Nyt kun pikkuhiljaa muutosprosessi etenee ja jossain vaiheessa alan tapailla naisia, miten ihmeessä tulen selviämään.
        Vaikka olen herkkä syttymään, niitä jotka sytyttää ei ole vastaan tullut, kuin muutama. Minuun on naiset ihastuneet, mutta sellaiset on helppo torjua, jotka ei itseä sytytä. En lähde kenen tahansa mukaan, mutta kun jossain tyypissä on särmää, tosiaan rationaalinen ajattelu kytkeytyy pois päältä.

        Haluan vielä heittäytyä elämään ja sitoutua, mutta miten ihmeessä voisin kasvattaa kuorta? Ja miten ihmeessä tunnistan, jos joku käyttääkin mun rakastumisen kykyä hyväkseen? Jos pystyisi jotenkin välttämään suurimmat sydänsurut.

        Olen tosi pulassa itseni ja näiden tunteiden kanssa.

        Sä et voi kasvattaa kuorta ja heittäytyä elämään samanaikaisesti. Elämään kuuluu sydänsurutkin, muutenhan sinä et kasva. Siitä aina oppii. Eli joko heittäydyt elämään tai sulkeudut ja kasvatat kuorta.


      • Anonyymi

        Kuinka pitkään tämä tilanne kesti? Kaduttaa varmaan menetetty aika.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Auta siskoa hädässä,
        Kuulostat siltä, että sulla on elämänkokemusta ja olet joutunut käymään vaikeita asioita elämässäsi läpi, realistinen maailmankuva.
        Olen 37v. Kirjoitin aijemmin pitkät pätkät tähänkin ketjuun. Olen myöhäänherännyt ja prosessioin kovasti elämääni. Hyvä mies, jonka kanssa ei koskaan minkäänlaista vastavuoroista (miltein 20v aikana) emotionaalista tai muutakaan syvempää tunneyhteyttä syntynyt, luulin ja odotin että sellainen tapahtuisi, kunhan elätään, ei tapahtunut. Olin vasta 20v.kun menimme lyhyen seurustelun jälkeen nopeasti naimisiin, muutimme yhteen vasta papin aamenen jälkeen, joten emme tunteneet toisiamme yhtään. Tulen avioero perheestä ja tämä tempaus oli typerää naivia kapinaa omaa rikkinäistä lapsuuden kotia kohtaan. ”Ikuisesti yhdessä kunnes kuolema erottaa”jne.keskenkasvuisen asenteella, että näytän miten eletään hyvin tämä elämä ja naiivilla asenteella, ”kunhan vaan itse riittävästi tahdon”niin asiat menevät sen mukaan, eipä mennyt. On talot, lapset, autot, työ jne.

        Ongelma: olen todella kokematon, naivi ja tunteideni vietävissä. Sisimmän kaipaukset ja emotionaaliset tarpeet niin valtavat Mua vois viedä, joku häntäheikki lesbo ihan kuus nolla. Olen tukahduttanut seksuaalisuuttani ja yrittänyt vai keskittyä perheeseen ja lapsiin. Nyt on ruutitynnyrit täynnä ja aijon huolehtia itsestäni ja tämän elämänosa-alueen sallimisesta omassa elämässä. En missään tapauksessa voi mennä ja paneskella itselleni helpotusta, niin niitä en mun psyykelle saa purettua ja helpotettua. Olen niin herkkä taiteilija sielu, että en syty ilman niitä romanttisia tunteita ja kiintymystä. Nämä kansi asiaa on mun psyykkeen rakenteessa niin vahvasti yhdessä, että myös jos sytyn johonkin tyyppiin, alan heti sisimmässäni sitoutua ja sitoa tunteita siihen naiseen, tämähän ennustaa sydänsuruja.

        Olen todella herkkä ja olis paljon annettavaa, myös vastaanottokykyä. Kun olen elänyt puolet elämästäni hyvän lojaalin ihmisen ympäröimänä ( myös ystävät ja muut lähipiiri ) ja itse vähän ylikiltti ajattelemaan muiden tunteita, en osaa varoa. On hyvin vaikea uskoa kenesyäkään mitään pahaa. Vaikka tiedostan tämän, tunteet vievät, suojeluvaisto olematon, jos ollenkaan! En ole tässä suhteessa kasvanut Ihmisenä yhtään, toisaalta en myöskään paatunut.

        Nyt kun pikkuhiljaa muutosprosessi etenee ja jossain vaiheessa alan tapailla naisia, miten ihmeessä tulen selviämään.
        Vaikka olen herkkä syttymään, niitä jotka sytyttää ei ole vastaan tullut, kuin muutama. Minuun on naiset ihastuneet, mutta sellaiset on helppo torjua, jotka ei itseä sytytä. En lähde kenen tahansa mukaan, mutta kun jossain tyypissä on särmää, tosiaan rationaalinen ajattelu kytkeytyy pois päältä.

        Haluan vielä heittäytyä elämään ja sitoutua, mutta miten ihmeessä voisin kasvattaa kuorta? Ja miten ihmeessä tunnistan, jos joku käyttääkin mun rakastumisen kykyä hyväkseen? Jos pystyisi jotenkin välttämään suurimmat sydänsurut.

        Olen tosi pulassa itseni ja näiden tunteiden kanssa.

        Keski-ikäisissä lesboissa noita särmikkäitä riittää, mukana alkoholiongelmaa, naisten pyörittelyä siellä täällä ja yleistä pettymystä elämään. Ihanat naiset ovat unelmissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keski-ikäisissä lesboissa noita särmikkäitä riittää, mukana alkoholiongelmaa, naisten pyörittelyä siellä täällä ja yleistä pettymystä elämään. Ihanat naiset ovat unelmissa.

        Vaan on niitä ihaniakin olemassa. Eri juttu kohtaako sellaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keski-ikäisissä lesboissa noita särmikkäitä riittää, mukana alkoholiongelmaa, naisten pyörittelyä siellä täällä ja yleistä pettymystä elämään. Ihanat naiset ovat unelmissa.

        🤔särmä, väärä sana valinta. En tarkoita mitään kauttaaltaan lävistetty röökimuijaa. En halua mitään ihan kukkoa, mut kukonpoikasen. Ja enempikin asenteessa ja verbaalisesti, ulkoisella habituksella ei loppujen lopuksi niin suurta merkitystä, vaikka nämä varmaan vähän kulkeekin käsikkäin.

        Reipas olis ehkä sopivampi kuvaamaan, ehkä🤔

        Vaikea löytää sanoja, kun en ole naisten kanssa ollut. Vähän hakemista😅


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keski-ikäisissä lesboissa noita särmikkäitä riittää, mukana alkoholiongelmaa, naisten pyörittelyä siellä täällä ja yleistä pettymystä elämään. Ihanat naiset ovat unelmissa.

        Osa ehkä mun ongelmaa, mutta kun uskon unelmiin. (Vaikka olen käynyt ihan helvettejä läpi muissa elämän osa alueissa.)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kattavasta vastauksesta. Kuulostat aika tiukka hermoiselta viilipytyltä, jos pystyt toimimaan noin järki edellä, vaikka olisit ihastunut. Voitko kuvitella tilannetta, jossa sinulla roihahtausi enemmän tunteisiin?

        Oletko parisuhteessakin itseriittoinen, vai päästätkö siinä enempi tunteet valtaan?

        Hauska näkemys, ehkä vaikutin tiukkahermoiselta koska pyrin analysoimaan kysyttyä asiaa.

        Toimin kyllä yleensä järki edellä, vaikka tunteetkin olisivat mukana. En tee päätöksiä tunteiden vallassa. Roihahtanut on montakin kertaa, ilman sitä itse tuskin suhteeseen lähtisinkään koska tulen hyvin toimeen ilmankin. En kuitenkaan näe miksi tunteiden pitäisi sumentaa ajattelua.

        Olen melko viileä luonteeltani ja tosiaan itseriittoinenkin, mutta myös tunteet ovat mukana pelissä kun ihmissuhteista puhutaan. Eri asia on miten niitä muille näytän, tilanteen mukaan mennään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Auta siskoa hädässä,
        Kuulostat siltä, että sulla on elämänkokemusta ja olet joutunut käymään vaikeita asioita elämässäsi läpi, realistinen maailmankuva.
        Olen 37v. Kirjoitin aijemmin pitkät pätkät tähänkin ketjuun. Olen myöhäänherännyt ja prosessioin kovasti elämääni. Hyvä mies, jonka kanssa ei koskaan minkäänlaista vastavuoroista (miltein 20v aikana) emotionaalista tai muutakaan syvempää tunneyhteyttä syntynyt, luulin ja odotin että sellainen tapahtuisi, kunhan elätään, ei tapahtunut. Olin vasta 20v.kun menimme lyhyen seurustelun jälkeen nopeasti naimisiin, muutimme yhteen vasta papin aamenen jälkeen, joten emme tunteneet toisiamme yhtään. Tulen avioero perheestä ja tämä tempaus oli typerää naivia kapinaa omaa rikkinäistä lapsuuden kotia kohtaan. ”Ikuisesti yhdessä kunnes kuolema erottaa”jne.keskenkasvuisen asenteella, että näytän miten eletään hyvin tämä elämä ja naiivilla asenteella, ”kunhan vaan itse riittävästi tahdon”niin asiat menevät sen mukaan, eipä mennyt. On talot, lapset, autot, työ jne.

        Ongelma: olen todella kokematon, naivi ja tunteideni vietävissä. Sisimmän kaipaukset ja emotionaaliset tarpeet niin valtavat Mua vois viedä, joku häntäheikki lesbo ihan kuus nolla. Olen tukahduttanut seksuaalisuuttani ja yrittänyt vai keskittyä perheeseen ja lapsiin. Nyt on ruutitynnyrit täynnä ja aijon huolehtia itsestäni ja tämän elämänosa-alueen sallimisesta omassa elämässä. En missään tapauksessa voi mennä ja paneskella itselleni helpotusta, niin niitä en mun psyykelle saa purettua ja helpotettua. Olen niin herkkä taiteilija sielu, että en syty ilman niitä romanttisia tunteita ja kiintymystä. Nämä kansi asiaa on mun psyykkeen rakenteessa niin vahvasti yhdessä, että myös jos sytyn johonkin tyyppiin, alan heti sisimmässäni sitoutua ja sitoa tunteita siihen naiseen, tämähän ennustaa sydänsuruja.

        Olen todella herkkä ja olis paljon annettavaa, myös vastaanottokykyä. Kun olen elänyt puolet elämästäni hyvän lojaalin ihmisen ympäröimänä ( myös ystävät ja muut lähipiiri ) ja itse vähän ylikiltti ajattelemaan muiden tunteita, en osaa varoa. On hyvin vaikea uskoa kenesyäkään mitään pahaa. Vaikka tiedostan tämän, tunteet vievät, suojeluvaisto olematon, jos ollenkaan! En ole tässä suhteessa kasvanut Ihmisenä yhtään, toisaalta en myöskään paatunut.

        Nyt kun pikkuhiljaa muutosprosessi etenee ja jossain vaiheessa alan tapailla naisia, miten ihmeessä tulen selviämään.
        Vaikka olen herkkä syttymään, niitä jotka sytyttää ei ole vastaan tullut, kuin muutama. Minuun on naiset ihastuneet, mutta sellaiset on helppo torjua, jotka ei itseä sytytä. En lähde kenen tahansa mukaan, mutta kun jossain tyypissä on särmää, tosiaan rationaalinen ajattelu kytkeytyy pois päältä.

        Haluan vielä heittäytyä elämään ja sitoutua, mutta miten ihmeessä voisin kasvattaa kuorta? Ja miten ihmeessä tunnistan, jos joku käyttääkin mun rakastumisen kykyä hyväkseen? Jos pystyisi jotenkin välttämään suurimmat sydänsurut.

        Olen tosi pulassa itseni ja näiden tunteiden kanssa.

        Kenelleköhän tämä kysymys oli osoitettu, itse en tiedä omaanko tarvittavaa kompetenssia lähteä neuvomaan tässä asiassa. Olen elänyt melko tavallista, tasaista elämää. Kokemusta on parista pitkästä suhteesta.

        Sen sanoisin, että kannattaa rauhassa tutustua naisiin ensin ystävätasolla. Kaikenlaista väkeä löytyy, ei kannata kapsahtaa ensimmäisen kaulaan, eikä toisenkaan. Kun kiinnostava nainen ilmaantuu, tutustumalla ensin kunnolla selviää missä mennään ja onko mieltä lähteä suhteeseen. Sen verran aina pitää "taktikoida", ettei lähde mihin tahansa mukaan, ei vaikka olisi niitä tunteitakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa, hyvä kysymys johon en luultavasti osaa vastata. Kaukoihastuksista on jo kymmeniä vuosia aikaa. Kiinnostukseni on kohdistunut aikuisiällä ainoastaan hyvin tuntemiini naisiin, eli ystäviin ja työkavereihin, ulkomuoto tai muutama sana ei siihen riitä.

        Viennillä ei ole merkitystä asiassa, olen kiinnostunut yhdestä naisesta kerrallaan.

        Sanoisin että kiinnostukseni pysyy yllä ennalta määrittelemättömän ajan, riippuen kiinnostukseni kohteen tarjoamasta "stimulaatiosta". Olen melko itseriittoinen, joten tapaaminen tai puhelinsoitto noin kerran kahdessa viikossakin voi hyvin olla tarpeeksi mielenkiintoni ylläpitämiseen, jos ne ovat riittävän pitkiä. Ohimennen kohtaaminen ja moikkaaminen ei tuohon riitä. Jos älyllisen stimulaation lisäksi tarjoaa jonkinasteista tunnetason kontaktia, tilanne yleensä pitkittyy entisestään.

        Fyysistä kontaktia en välttämättä tarvitse ennen kuin siirrytään tapailuun/seurusteluun, enkä kosketukseen itse tee aloitetta. Kuitenkin ystävän kanssa suhteeseen voi jo muutenkin kuulua esim. halaaminen tavattaessa. Muuhun kontaktiin olen aloitteellinen, mutta en suinkaan päivittäin.

        Jos ystävyystasolta on jo siirrytty siihen, että yhdessä haaveillaan ja suunnitellaan, toimin suunnitellun mukaan. Tämä siksikin etten lähde sopimaan mitään, ellen ole jo varma mielenkiintoni pysyvyydestä.

        Tätä tuskin voi yleistää, kokemukseni mukaan olen itseriittoisempi kuin useimmat muut.

        Hyvä analyysi ja tunnistan tästä myös itseäni.

        Itse olen haikaillut tai ollut rakastuneena saavuttamattomaan naiseen kohta parin vuoden ajan. En osaa vastata "kauan annat aikaa/odotat" kysymykseen, sillä ei nämä kaksi vuottakaan ole ollut odottamista tai ajan antoa sillä ei ole mitään mitä odottaa. Jos olisi, niin antaisin varmaan hyvin paljon aikaa... tai odottaisin niin kauan kun on tunteita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hauska näkemys, ehkä vaikutin tiukkahermoiselta koska pyrin analysoimaan kysyttyä asiaa.

        Toimin kyllä yleensä järki edellä, vaikka tunteetkin olisivat mukana. En tee päätöksiä tunteiden vallassa. Roihahtanut on montakin kertaa, ilman sitä itse tuskin suhteeseen lähtisinkään koska tulen hyvin toimeen ilmankin. En kuitenkaan näe miksi tunteiden pitäisi sumentaa ajattelua.

        Olen melko viileä luonteeltani ja tosiaan itseriittoinenkin, mutta myös tunteet ovat mukana pelissä kun ihmissuhteista puhutaan. Eri asia on miten niitä muille näytän, tilanteen mukaan mennään.

        Kiitos vastauksesta!

        Pään sumentuminen onkin mun ongelma, menee niin helposti nopeasti syvään päähän. En tiedä sitten voisiko sekin vaikuttaa, kun on niin pitkään ollut ilman, niin latausta on vähän liikaakin. Rationaalisuus on hyvä juttu, sitä itsekkin tarvitsen enemmän. Arvot ja periaatteet on säädellyt pitkälti elämänkulkua, muutos niissä vaikuttaa nyt tunnepuolellekkin, tarvii uudelleen ohjelmoitua.


      • Anonyymi

        Sulle yritin alunperin laittaa sitä Auta siskoa hädässä tekstiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        🤔särmä, väärä sana valinta. En tarkoita mitään kauttaaltaan lävistetty röökimuijaa. En halua mitään ihan kukkoa, mut kukonpoikasen. Ja enempikin asenteessa ja verbaalisesti, ulkoisella habituksella ei loppujen lopuksi niin suurta merkitystä, vaikka nämä varmaan vähän kulkeekin käsikkäin.

        Reipas olis ehkä sopivampi kuvaamaan, ehkä🤔

        Vaikea löytää sanoja, kun en ole naisten kanssa ollut. Vähän hakemista😅

        Millä tavalla reipas, urheilullinenko vai muuten aktiivinen? Vaiko ronski käytökseltään?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä tavalla reipas, urheilullinenko vai muuten aktiivinen? Vaiko ronski käytökseltään?

        Joo ronski😀, luontevasti ronski oikeassa kohtaa tilannetta.
        Miettiäessä tajusin, että tiedän paremmin mitä en halua, en halua miestä. Se olikin jo selvää😅,et turha kai yrittää sen tarkemmin määrittellä luonteenpiirteitä, naisen haluan. Sopiva ronskius sytyttää, onko minulla nyt korkeampi riski haavoittua, kun voisin tykätä sen tyylisesti?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo ronski😀, luontevasti ronski oikeassa kohtaa tilannetta.
        Miettiäessä tajusin, että tiedän paremmin mitä en halua, en halua miestä. Se olikin jo selvää😅,et turha kai yrittää sen tarkemmin määrittellä luonteenpiirteitä, naisen haluan. Sopiva ronskius sytyttää, onko minulla nyt korkeampi riski haavoittua, kun voisin tykätä sen tyylisesti?

        Voi olla, mutta toisaalta vaikutat itsekin hieman ronskilta kirjoitustapasi perusteella, joten luultavasti et haavoitu yhtä helposti kuin emotionaalisesti herkemmät naiset. Näkisin että yleisesti kannattaa etsiä samantyyppistä seuraa kuin itsekin on sekä ystävyys- että parisuhteissa, muuten töksähtää helposti heti alkuunsa. Monet ovat melko tarkkoja mm. siinä miten toinen asettaa sanansa, tämä korostuu enemmän kuin vuorovaikutuksessa miesten kanssa keskimäärin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi olla, mutta toisaalta vaikutat itsekin hieman ronskilta kirjoitustapasi perusteella, joten luultavasti et haavoitu yhtä helposti kuin emotionaalisesti herkemmät naiset. Näkisin että yleisesti kannattaa etsiä samantyyppistä seuraa kuin itsekin on sekä ystävyys- että parisuhteissa, muuten töksähtää helposti heti alkuunsa. Monet ovat melko tarkkoja mm. siinä miten toinen asettaa sanansa, tämä korostuu enemmän kuin vuorovaikutuksessa miesten kanssa keskimäärin.

        Taitaa löytyä itselläkin hetkittäin se puoli, tulee varmaan esiin huumorintajusta ja tilanteissa, joissa tarvitaan itsevarmuutta. Olen sama kirjoittaja, joka puhuu emotionaalisista tarpeista ja herkkyyksistään tässä ketjussa. Ihastus jutuissa koen olevani todella avoin ja haavoittuva. Itsesuojelun puutetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaan on niitä ihaniakin olemassa. Eri juttu kohtaako sellaista.

        Ja eri juttu saako omakseen, vaikka kohtaisikin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kenelleköhän tämä kysymys oli osoitettu, itse en tiedä omaanko tarvittavaa kompetenssia lähteä neuvomaan tässä asiassa. Olen elänyt melko tavallista, tasaista elämää. Kokemusta on parista pitkästä suhteesta.

        Sen sanoisin, että kannattaa rauhassa tutustua naisiin ensin ystävätasolla. Kaikenlaista väkeä löytyy, ei kannata kapsahtaa ensimmäisen kaulaan, eikä toisenkaan. Kun kiinnostava nainen ilmaantuu, tutustumalla ensin kunnolla selviää missä mennään ja onko mieltä lähteä suhteeseen. Sen verran aina pitää "taktikoida", ettei lähde mihin tahansa mukaan, ei vaikka olisi niitä tunteitakin.

        Kiitos, tämän kun vielä osaisi käytännössä tehdä. Mitä jos heti ensimmäinen on super hyvä tyyppi? Aika vaikeaa olisi sanoa, että odotappas vähän, teen tässä ensin kunniakierroksia muiden naisten kanssa. Voisiko poikkeus vahvistaa säännön? En ole ikinä harrastanut irtosuhteita, eikä niihin ole kiinnostusta, olenko jäänyt paitsi jostakin muusta kuin itsetuntemuksen lisääntymisestä?

        Niin tietenkin voisi tehdä, että antaisi itselleen aikaa asettua uuteen elämäntilanteeseen ja etenisi tietoisesti normaalia hitaammin suhteessa.

        Et ole ensimmäinen joka sanoo, että anna itsellesi aikaa eron jälkeen, pitää tatuoida otsaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja eri juttu saako omakseen, vaikka kohtaisikin.

        Saa saa, tietenkin saa😁, ei turhaa arkailua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saa saa, tietenkin saa😁, ei turhaa arkailua.

        Aina kannattaa yrittää, mitään ei saa ellei yritä.😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos, tämän kun vielä osaisi käytännössä tehdä. Mitä jos heti ensimmäinen on super hyvä tyyppi? Aika vaikeaa olisi sanoa, että odotappas vähän, teen tässä ensin kunniakierroksia muiden naisten kanssa. Voisiko poikkeus vahvistaa säännön? En ole ikinä harrastanut irtosuhteita, eikä niihin ole kiinnostusta, olenko jäänyt paitsi jostakin muusta kuin itsetuntemuksen lisääntymisestä?

        Niin tietenkin voisi tehdä, että antaisi itselleen aikaa asettua uuteen elämäntilanteeseen ja etenisi tietoisesti normaalia hitaammin suhteessa.

        Et ole ensimmäinen joka sanoo, että anna itsellesi aikaa eron jälkeen, pitää tatuoida otsaan.

        No, jos on hyvä tyyppi niin saa sen ekan ottaa. Itsen sitä tietää kenen kanssa homma natsaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä analyysi ja tunnistan tästä myös itseäni.

        Itse olen haikaillut tai ollut rakastuneena saavuttamattomaan naiseen kohta parin vuoden ajan. En osaa vastata "kauan annat aikaa/odotat" kysymykseen, sillä ei nämä kaksi vuottakaan ole ollut odottamista tai ajan antoa sillä ei ole mitään mitä odottaa. Jos olisi, niin antaisin varmaan hyvin paljon aikaa... tai odottaisin niin kauan kun on tunteita.

        Miksi saavuttamaton? Oletko lähestynyt?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta!

        Pään sumentuminen onkin mun ongelma, menee niin helposti nopeasti syvään päähän. En tiedä sitten voisiko sekin vaikuttaa, kun on niin pitkään ollut ilman, niin latausta on vähän liikaakin. Rationaalisuus on hyvä juttu, sitä itsekkin tarvitsen enemmän. Arvot ja periaatteet on säädellyt pitkälti elämänkulkua, muutos niissä vaikuttaa nyt tunnepuolellekkin, tarvii uudelleen ohjelmoitua.

        Niin menee helpommin tunteisiin, jos suhteelle olisi tilaus, hellyyden tuskaa jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taitaa löytyä itselläkin hetkittäin se puoli, tulee varmaan esiin huumorintajusta ja tilanteissa, joissa tarvitaan itsevarmuutta. Olen sama kirjoittaja, joka puhuu emotionaalisista tarpeista ja herkkyyksistään tässä ketjussa. Ihastus jutuissa koen olevani todella avoin ja haavoittuva. Itsesuojelun puutetta.

        Tietty ronskius on hyväksi, jos on sopivan huumorintajuista. Taitolaji se on voi mennä metsään tai sitten todella osua ja upota syvälle sydämeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi saavuttamaton? Oletko lähestynyt?

        No aloituksen lailla hän on varattu, heterosuhteessa..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No aloituksen lailla hän on varattu, heterosuhteessa..

        Ja olen jossain määrin lähestynyt, siis ihan tutustumalla, en romanttisesti. Mutta  niin kuin sanottu, tiedostan tilanteen ja olen iloinen siitä että tunnen hänet. Ihana nainen ja hyvä tyyppi!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taitaa löytyä itselläkin hetkittäin se puoli, tulee varmaan esiin huumorintajusta ja tilanteissa, joissa tarvitaan itsevarmuutta. Olen sama kirjoittaja, joka puhuu emotionaalisista tarpeista ja herkkyyksistään tässä ketjussa. Ihastus jutuissa koen olevani todella avoin ja haavoittuva. Itsesuojelun puutetta.

        Ronskin huumorin suhteen kannattaa pitää matalaa profiilia, kun naisiin lähdet tutustumaan. Ylipäätään suosittelen melko neutraalia ja kevyttä huumoria, jollet ole tietoinen toisen huumorintajun laadusta. Itsellänikin on syntynyt erinäisiä kertoja riitoja huumorin johdosta, vaikka en ronskia huumoria koskaan viljelekään. Huumori on varsinainen väärinkäsitysten aarreaitta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos, tämän kun vielä osaisi käytännössä tehdä. Mitä jos heti ensimmäinen on super hyvä tyyppi? Aika vaikeaa olisi sanoa, että odotappas vähän, teen tässä ensin kunniakierroksia muiden naisten kanssa. Voisiko poikkeus vahvistaa säännön? En ole ikinä harrastanut irtosuhteita, eikä niihin ole kiinnostusta, olenko jäänyt paitsi jostakin muusta kuin itsetuntemuksen lisääntymisestä?

        Niin tietenkin voisi tehdä, että antaisi itselleen aikaa asettua uuteen elämäntilanteeseen ja etenisi tietoisesti normaalia hitaammin suhteessa.

        Et ole ensimmäinen joka sanoo, että anna itsellesi aikaa eron jälkeen, pitää tatuoida otsaan.

        Itse sanoisin että aina kannattaa edetä hitaasti, siinä ei voi hävitä mitään, että tutustuu rauhassa toiseen. Jos heti ensimmäinen nainen vaikuttaa superhyvältä, on käynyt ylimaallinen tuuri tai arviointikyky pettää. Jäitä hattuun.

        En ole oikea henkilö kommentoimaan irtosuhteita, mutta en näe miksi ne olisivat välttämättömiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ronskin huumorin suhteen kannattaa pitää matalaa profiilia, kun naisiin lähdet tutustumaan. Ylipäätään suosittelen melko neutraalia ja kevyttä huumoria, jollet ole tietoinen toisen huumorintajun laadusta. Itsellänikin on syntynyt erinäisiä kertoja riitoja huumorin johdosta, vaikka en ronskia huumoria koskaan viljelekään. Huumori on varsinainen väärinkäsitysten aarreaitta.

        Periaatteessahan se huumori on hyvä testi. Jos ei ymmärrä tai saati jos tulee huumorista riitaa, niin hän ei ole mua varten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Periaatteessahan se huumori on hyvä testi. Jos ei ymmärrä tai saati jos tulee huumorista riitaa, niin hän ei ole mua varten.

        Jaa miksei niinkin, itse painotan muita asioita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Periaatteessahan se huumori on hyvä testi. Jos ei ymmärrä tai saati jos tulee huumorista riitaa, niin hän ei ole mua varten.

        Noinhan se on, jos huumori on tärkeä osa omaa kommunikointia. Jos on tiettyä leikkisyyttä, niin täytyy toisessakin olla . Jollei jutut natsaa yhteen, niin ei tuu toimimaan suhde.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse sanoisin että aina kannattaa edetä hitaasti, siinä ei voi hävitä mitään, että tutustuu rauhassa toiseen. Jos heti ensimmäinen nainen vaikuttaa superhyvältä, on käynyt ylimaallinen tuuri tai arviointikyky pettää. Jäitä hattuun.

        En ole oikea henkilö kommentoimaan irtosuhteita, mutta en näe miksi ne olisivat välttämättömiä.

        Irtosuhteilla tarkoitan sitä, että neuvon mukaan:”ei pitäisi ensimmäisen eikä vielä toisenkaan kaulaan kapsahtaa.” Lyhyitä kevyitä seurustelua en yhdenillan juttuja, ne on poissuljettu muutenkin.

        Miksi edes lähtisin seurustelemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa en voisi kuvitella tulevaisuutta tosissaan. Tälläisestä toiminnasta tulee juuri niitä ”äiti tuo taas uuden äitipuolen näytille kahdeksi kiimanvuodeksi näytille.”

        Naisten tapailu yleisesti ”kaverina” ja sinkkuna olo olisi ehkä lähempänä omaa tapaa. Eikö ystävystymällä saisi paremminnselville mitä ihminen on naisiaan.

        En tuomitse yhdenillan juttuja tai kevyempiä seurusteluja. Itse taidan olla vaan niin herkkä, että luulen, etten pystyisi sellaiseen, kun tarvitsen kiintymystä ja toisen ihmisen ainutlaatuisena pitämistä seksiin. Tuntuis kurjalta naida ja himostella, vaikka tietäisi, että tämä on nyt vain tätä seksiä tämän naisen kanssa ja sitten lempata. Tunnistan kyllä itsessäni sen puolen joka osaisi heittäytyä tollaiseen tilanteeseen pelkillä ”himo valoilla”, mutta sellaista en tee. En halua halventaa ketään.

        Jos osaisin ottaa kevyemmin, olisin varmaan turtuneempi, eikä tunteet olisi niin syviä. Sillon en varmaan ihastuisikaan keneenkään ja sitoutuminenkin voisi jäädä kevyemmälle, eikä tunteetkasm tuntuisi niin syvästi. Pitäisiköhän nyt kuitenkin vähän höllentää 🤔moraalisäädöksiäni, olis vähän kevyempää elämä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osa ehkä mun ongelmaa, mutta kun uskon unelmiin. (Vaikka olen käynyt ihan helvettejä läpi muissa elämän osa alueissa.)

        Mulle ulnelmiin uskominen on ollut tähän saakka vähän sellainen itseään toteuttava ennustus. Rikasta ja hienoa elämää on saanut kokea kohta lähemmäs 40 vuotta. Nyt haaveilen ihanasta, tavallisesta, kunnollisesta naisesta, enkä epäile yhtään etteikö sellaisia olisi, olenhan itsekkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Irtosuhteilla tarkoitan sitä, että neuvon mukaan:”ei pitäisi ensimmäisen eikä vielä toisenkaan kaulaan kapsahtaa.” Lyhyitä kevyitä seurustelua en yhdenillan juttuja, ne on poissuljettu muutenkin.

        Miksi edes lähtisin seurustelemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa en voisi kuvitella tulevaisuutta tosissaan. Tälläisestä toiminnasta tulee juuri niitä ”äiti tuo taas uuden äitipuolen näytille kahdeksi kiimanvuodeksi näytille.”

        Naisten tapailu yleisesti ”kaverina” ja sinkkuna olo olisi ehkä lähempänä omaa tapaa. Eikö ystävystymällä saisi paremminnselville mitä ihminen on naisiaan.

        En tuomitse yhdenillan juttuja tai kevyempiä seurusteluja. Itse taidan olla vaan niin herkkä, että luulen, etten pystyisi sellaiseen, kun tarvitsen kiintymystä ja toisen ihmisen ainutlaatuisena pitämistä seksiin. Tuntuis kurjalta naida ja himostella, vaikka tietäisi, että tämä on nyt vain tätä seksiä tämän naisen kanssa ja sitten lempata. Tunnistan kyllä itsessäni sen puolen joka osaisi heittäytyä tollaiseen tilanteeseen pelkillä ”himo valoilla”, mutta sellaista en tee. En halua halventaa ketään.

        Jos osaisin ottaa kevyemmin, olisin varmaan turtuneempi, eikä tunteet olisi niin syviä. Sillon en varmaan ihastuisikaan keneenkään ja sitoutuminenkin voisi jäädä kevyemmälle, eikä tunteetkasm tuntuisi niin syvästi. Pitäisiköhän nyt kuitenkin vähän höllentää 🤔moraalisäädöksiäni, olis vähän kevyempää elämä.

        Tarkoitinkin juuri naisiin tutustumista lähtökohtaisesti ystäväpohjalta tuolla "ei ensimmäisen eikä toisenkaan kaulaan kannata kapsahtaa".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ronskin huumorin suhteen kannattaa pitää matalaa profiilia, kun naisiin lähdet tutustumaan. Ylipäätään suosittelen melko neutraalia ja kevyttä huumoria, jollet ole tietoinen toisen huumorintajun laadusta. Itsellänikin on syntynyt erinäisiä kertoja riitoja huumorin johdosta, vaikka en ronskia huumoria koskaan viljelekään. Huumori on varsinainen väärinkäsitysten aarreaitta.

        Tosi hyviä neuvoja, naisissa on just ihanaa kun on se herkkyys sanoissa. Pitää olla tarkempi huumorissa tästedes, on tullut mokailtuakin jo 😅. Pitää tosiaan tuntea ihminen hyvin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tosi hyviä neuvoja, naisissa on just ihanaa kun on se herkkyys sanoissa. Pitää olla tarkempi huumorissa tästedes, on tullut mokailtuakin jo 😅. Pitää tosiaan tuntea ihminen hyvin.

        Menitkö mokaamaan sen musiikinopettajan kanssa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tosi hyviä neuvoja, naisissa on just ihanaa kun on se herkkyys sanoissa. Pitää olla tarkempi huumorissa tästedes, on tullut mokailtuakin jo 😅. Pitää tosiaan tuntea ihminen hyvin.

        *tai tiedostaa aaltopituus jolla ollaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulle ulnelmiin uskominen on ollut tähän saakka vähän sellainen itseään toteuttava ennustus. Rikasta ja hienoa elämää on saanut kokea kohta lähemmäs 40 vuotta. Nyt haaveilen ihanasta, tavallisesta, kunnollisesta naisesta, enkä epäile yhtään etteikö sellaisia olisi, olenhan itsekkin.

        Kannattaa tiedostaa, että olet ehkä odottanut jo liian kauan, eikä ihanaa, kunnollista naista välttämättä löydy, ainakaan kovin nopeasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Irtosuhteilla tarkoitan sitä, että neuvon mukaan:”ei pitäisi ensimmäisen eikä vielä toisenkaan kaulaan kapsahtaa.” Lyhyitä kevyitä seurustelua en yhdenillan juttuja, ne on poissuljettu muutenkin.

        Miksi edes lähtisin seurustelemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa en voisi kuvitella tulevaisuutta tosissaan. Tälläisestä toiminnasta tulee juuri niitä ”äiti tuo taas uuden äitipuolen näytille kahdeksi kiimanvuodeksi näytille.”

        Naisten tapailu yleisesti ”kaverina” ja sinkkuna olo olisi ehkä lähempänä omaa tapaa. Eikö ystävystymällä saisi paremminnselville mitä ihminen on naisiaan.

        En tuomitse yhdenillan juttuja tai kevyempiä seurusteluja. Itse taidan olla vaan niin herkkä, että luulen, etten pystyisi sellaiseen, kun tarvitsen kiintymystä ja toisen ihmisen ainutlaatuisena pitämistä seksiin. Tuntuis kurjalta naida ja himostella, vaikka tietäisi, että tämä on nyt vain tätä seksiä tämän naisen kanssa ja sitten lempata. Tunnistan kyllä itsessäni sen puolen joka osaisi heittäytyä tollaiseen tilanteeseen pelkillä ”himo valoilla”, mutta sellaista en tee. En halua halventaa ketään.

        Jos osaisin ottaa kevyemmin, olisin varmaan turtuneempi, eikä tunteet olisi niin syviä. Sillon en varmaan ihastuisikaan keneenkään ja sitoutuminenkin voisi jäädä kevyemmälle, eikä tunteetkasm tuntuisi niin syvästi. Pitäisiköhän nyt kuitenkin vähän höllentää 🤔moraalisäädöksiäni, olis vähän kevyempää elämä.

        Tarvitsen myös kiintymystä, luottamusta ja tuntemusta heittäytyäkseni seksiin. Noilla eväillä se onkin nautittavaa. Toki pystyisin varmaan kevyempään suhteeseenkin, mutta luulen siinä saavansa vain näpeilleen. Sittenpä yksinolon jaksoista tulee pitkiä ja ihastumisista syviä. Ne täyttymättömät tarpeet kai siellä tunteiden takana kummittelee. Ystävystyminen on antoisaa, mutta ystävälle rakkauden tunteiden kertominen vasta vaikeaa onkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitinkin juuri naisiin tutustumista lähtökohtaisesti ystäväpohjalta tuolla "ei ensimmäisen eikä toisenkaan kaulaan kannata kapsahtaa".

        No hyvä, kiva kun korjasit.

        Miten ylipäätään, onko naisten kesken sellaisia hulttioita, joita pitää osata varoa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Menitkö mokaamaan sen musiikinopettajan kanssa?

        Menin, mutta helppo ymmärtää, kun olin vasta herännyt ja kävilin kuin bambi liukkaalla jäällä, toki edelleen vielä ihan ummikko.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa tiedostaa, että olet ehkä odottanut jo liian kauan, eikä ihanaa, kunnollista naista välttämättä löydy, ainakaan kovin nopeasti.

        En ole, olen vielä naimisissa miehen kanssa. Ja nyt jo muutama kivan oloinen tullut vastaan jotka sytytti, mutta en voi edetä vielä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarvitsen myös kiintymystä, luottamusta ja tuntemusta heittäytyäkseni seksiin. Noilla eväillä se onkin nautittavaa. Toki pystyisin varmaan kevyempään suhteeseenkin, mutta luulen siinä saavansa vain näpeilleen. Sittenpä yksinolon jaksoista tulee pitkiä ja ihastumisista syviä. Ne täyttymättömät tarpeet kai siellä tunteiden takana kummittelee. Ystävystyminen on antoisaa, mutta ystävälle rakkauden tunteiden kertominen vasta vaikeaa onkin.

        Miksi on yksinäisyyden jaksoja? Vaikea ajatella, kun itse olen ollut puolet elämästäni naimisissa miehen kanssa ja nyt olisi kyllä ajatus käyttää se toinen puolielämästä yhden naisen kanssa. Kunhan asiat etenee.

        Onko lesboilla yleistä enemmän lyhyitä suhteita?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi on yksinäisyyden jaksoja? Vaikea ajatella, kun itse olen ollut puolet elämästäni naimisissa miehen kanssa ja nyt olisi kyllä ajatus käyttää se toinen puolielämästä yhden naisen kanssa. Kunhan asiat etenee.

        Onko lesboilla yleistä enemmän lyhyitä suhteita?

        Kyllä suhteet ovat usein lyhyitä etenkin niillä, jotka pariutuvat vanhemmalla iällä - ei sopeuduta enää samalla tavalla kuin nuorempana toisen ihmisen tapoihin eikä tarvetta sitoutua vaikka perheen perustamisen kannalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No hyvä, kiva kun korjasit.

        Miten ylipäätään, onko naisten kesken sellaisia hulttioita, joita pitää osata varoa?

        Toki, kaikenlaista väkeä löytyy. On itse huolehdittava, ettei lähde mukaan mihinkään epämääräiseen samalla tapaa kuin miestenkin kanssa. Järjen käyttö ja ettei anna tunteiden viedä, näiden avulla pärjäät oikein hyvin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi on yksinäisyyden jaksoja? Vaikea ajatella, kun itse olen ollut puolet elämästäni naimisissa miehen kanssa ja nyt olisi kyllä ajatus käyttää se toinen puolielämästä yhden naisen kanssa. Kunhan asiat etenee.

        Onko lesboilla yleistä enemmän lyhyitä suhteita?

        Joillakin on lyhyitä suhteita samoin kuin heteroillakin, toisilla taas pidempiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä tavalla reipas, urheilullinenko vai muuten aktiivinen? Vaiko ronski käytökseltään?

        Androgyyni nainen oli se joka herätti, kaksivuotta sitten. Onpa ollut hyvää kirjoittelua täällä, alkaa pikkuhiljaa valjeta itselle mistä tykkään. Kun tajusin olevani lesbo tuli kauheat suoritus paineet, että mun pitää muuttua maskuliinisemmaksi, että riitän naiselle. Silloin tuli niitä ylilyöntejä huumorissa.

        Vähän hävettääkin tämä tietämättömyys. On ollut helpottavaa prosessoida täällä anonyyminä omaa, ei muuttumista joksikin muuksi, vaan omaksi itseksi tulemista.

        Helpotus oli huomata, että saan olla prinsessatyylinen vastaanottava herkkis, vaikka uskalias puolikin löytyy ja varsinkin vastaanottavaan puolena, osaan yhtyä sellaiseen.

        Hain tossa aijemmin minkälaisen naisen haluaisin, nyt kun tajuan millainen itse luonnollisimmillani olen, niin tajusin, että sytyn maskuliinista naisesta.

        Oliko loukkaavaa sanoa että en halua ihan kukkoa, vaan kukon poikasen? Poikamaisen naisen. Yritän opetella asettelemaan sanoja ja ymmärtämään, etten loukkaa liian rennolla puhetyylilläni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Androgyyni nainen oli se joka herätti, kaksivuotta sitten. Onpa ollut hyvää kirjoittelua täällä, alkaa pikkuhiljaa valjeta itselle mistä tykkään. Kun tajusin olevani lesbo tuli kauheat suoritus paineet, että mun pitää muuttua maskuliinisemmaksi, että riitän naiselle. Silloin tuli niitä ylilyöntejä huumorissa.

        Vähän hävettääkin tämä tietämättömyys. On ollut helpottavaa prosessoida täällä anonyyminä omaa, ei muuttumista joksikin muuksi, vaan omaksi itseksi tulemista.

        Helpotus oli huomata, että saan olla prinsessatyylinen vastaanottava herkkis, vaikka uskalias puolikin löytyy ja varsinkin vastaanottavaan puolena, osaan yhtyä sellaiseen.

        Hain tossa aijemmin minkälaisen naisen haluaisin, nyt kun tajuan millainen itse luonnollisimmillani olen, niin tajusin, että sytyn maskuliinista naisesta.

        Oliko loukkaavaa sanoa että en halua ihan kukkoa, vaan kukon poikasen? Poikamaisen naisen. Yritän opetella asettelemaan sanoja ja ymmärtämään, etten loukkaa liian rennolla puhetyylilläni.

        Kyllähän mielensäpahoittajia aina riittää. Enemmän hauska kommentti tuo kukon poikanen minusta. 😉


    • Anonyymi

      Mitä ap toivot saavasi suhteesta hänen kanssaan? Mikä olisi motiivisi ryhtyä siihen?

    • Anonyymi

      Millaista pientä lähentymistä teillä on ollut?

    • Anonyymi

      Ap tässä.

      On hyvin vaikea kuvitella, että ihastukseni haluaisi leikkiä tunteillani tarkoituksella. Hän ei ole sen tyylinen. Enemmin voisin kuvitella, että itse olen tulkinnut asioita liikaa.

      Ymmärrän myös tilanteen ihastukseni kannalta. Siinä on kuitenkin kyseessä monen ihmisen elämään vaikuttavista asioista, joten hän ei voi kääntyä lesboksi tuosta vaan. Enkä odotakaan, että joku mullistaisi koko elämänsä minun takiani. Minulle sopisi hyvin, että välimme syventyisivät ensin ystävinä ja katsoisimme, miten tilanne etenee. Voisin olla hänen tukenaan, jos hänellä on herännyt jotain tunteita naisia kohtaan.

      Kivaa lukea myös muiden kokemuksista ja saada toisen puolen näkökulmaa. Vaikutatte ihanilta ja muut huomioon ottavilta ihmisiltä. Ymmärrän hyvin tuonkin, että hänen on yhtä vaikea nostaa kissaa pöydälle, jos itsekään en ole tullut vastaan yhtään.

      • Anonyymi

        Voi olla, että olet tulkinnut ihan oikein ja varattu nainen kokee nyt olevansa tienristeyksessä.

        Millaisia tilanteita esimerkiksi olet tulkinnut ja miten? Näyttää siltä, että meitä naisia on kahdenlaisia, kovis tulkitsemaan ja toivomaan ja sitten noi muutama kun kommentoi, ettei tulkitsis kevyttä lähentymistä mitenkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi olla, että olet tulkinnut ihan oikein ja varattu nainen kokee nyt olevansa tienristeyksessä.

        Millaisia tilanteita esimerkiksi olet tulkinnut ja miten? Näyttää siltä, että meitä naisia on kahdenlaisia, kovis tulkitsemaan ja toivomaan ja sitten noi muutama kun kommentoi, ettei tulkitsis kevyttä lähentymistä mitenkään.

        Tässä vaikuttaa olevan kahta koulukuntaa. Varmasti on uteliaita/kokeilunhaluisia heteroita, mutta ihastukseni ei vaikuta sellaiselta. Hän on niin ystävällinen ja muut huomioon ottava.

        En halua kertoa ihan kaikkea, mutta nämä tilanteet liittyvät katseisiin ja sellaisiin asioihin, joita hän on sanonut ja tehnyt.

        Ap.


      • Anonyymi

        Minkälaisissa olosuhteissa olette tutustuneet? Jos hän on ihastunut sinuun, voi olla vaikea yleisellä tasolla ”ottaa tukea” muutoksessa. Jos olet esimies tai muuten hierargisessa asemassa ylempänä (opettaja😅), hän ei halua häiritä tai olla vaivaksi ystävystymällä, koska ystävyydestä ei voi tietää onko velvollisuudesta vai mistä.


      • Anonyymi

        Minkä ikäinen olet?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkä ikäinen olet?

        Olen alle 40. Olemme tutustuneet töissä, mutta en ole korkeammassa asemassa. Tämä ympäristökin on hankala, koska ainakin itse pelkään, että töissä tulisi kiusallisia tilanteita kertomisen jälkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä vaikuttaa olevan kahta koulukuntaa. Varmasti on uteliaita/kokeilunhaluisia heteroita, mutta ihastukseni ei vaikuta sellaiselta. Hän on niin ystävällinen ja muut huomioon ottava.

        En halua kertoa ihan kaikkea, mutta nämä tilanteet liittyvät katseisiin ja sellaisiin asioihin, joita hän on sanonut ja tehnyt.

        Ap.

        En nyt halua yllyttää liikaa, kun en voi oikeasti tietää teidän tilanteesta mitään. (Tietty kokeilunhalu liittyy mielestäni nuoruuteen ja jos sellaista harrastaa toisen ihmisen tunteiden kustannuksella aikuisena, ei ole kypsynyt, eikä sun ihastus kuulostakaan siltä.)
        Voin kertoa omasta kokemuksesta, että kun aluksi itsellänikin 😳salaa ihastuin naiseen, tuli freudilaisia lipsahduksia ja huomasin vastustavan aluksi sitä tunnetta, se oli voimakas herääminen! Tämän naisen seurassa tuntui niin voimakas magneetti, että hampaat kalisi, jos puhuin kahden kesken (harvoin) ja olin hämmennyksen vallassa. Olen ollut pitkään naimisissa ja vaikka en saanut vastakaikua, heräsin totaalisesti. Hän laukaisi minussa uinuneita puolia, joita en tiennyt olemassa olevankaan. Mies aluksi ajatteli, että tämä on ohi menevä vaihe, mutta sanoin, ettei ole. En ole koskaan koskenutkaan naiseen seksuaalisesti, mutta mutta tiedän varmasti rauhallisella tyyneydellä, että olen muuttunut ja se on pysyvää. Kun olen seksuaalisesti herännyt, ei ole epäilystäkään kumpi sukupuoli saa mielikuvitukseni ja sisimpäni eloon. ( tämä on nyt ehkä vähän turhan intiimi paljastus, mutta sanontahan silti: olen jopa kokeillut miltä tuntuu ajatella miestä, kun kosken itseeni, ei onnistu enään, ei vaan onnistu! Näin jopa siihen liittyvän unen, jossa ikään kuin se ”lamppu napsahti” kiinni😅 se tunne loppui, totaalisesti. (Tunne mieheen oli aikaisemminkin sellaista väkinäistä työntämistä, mutta elin niin koska halusin olla uskollinen ja olemme aina eläneet yhdessä).

        Olen kokenut syyllisyyttä, etten pysty enään ollenkaan mieheen. Jähmetyn ja menen lukkoon, jos hän tulee selän taakse yms, hän onneksi ymmärtää ja ei lähentele. Meillä on kaikki muuten niin hyvin elämässä, että olen itsekäs. Raastavaa, hieman helpottaa luovuttaa, kun lapset jo melko isoja. Jos jatkaisin tässä tilanteessa joutuisin kieltämään liian ison osan omaa ydinminuuttani. Ulkopuolisista voi vaikuttaa ihan hullulta, koska kaikki muu arki ja toimii loistavasti, he eivät kuitenkaan näe sisälle, kuinka yksin syvemmällä tasolla tässä ollaan. Hupsista, tuli vähän pitkä teksti. On kiva kun voi jakaa ajatuksia😊

        Ymmärrän hyvin ettet halua kaikkea täällä kertoa ja olet varovainen😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä vaikuttaa olevan kahta koulukuntaa. Varmasti on uteliaita/kokeilunhaluisia heteroita, mutta ihastukseni ei vaikuta sellaiselta. Hän on niin ystävällinen ja muut huomioon ottava.

        En halua kertoa ihan kaikkea, mutta nämä tilanteet liittyvät katseisiin ja sellaisiin asioihin, joita hän on sanonut ja tehnyt.

        Ap.

        Katseet ja teot kertoo paljon! 😊🌈kuulostaa siltä, että sateenkaaren päästä löytyy aarre 💛

        Rohkeutta sulle!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En nyt halua yllyttää liikaa, kun en voi oikeasti tietää teidän tilanteesta mitään. (Tietty kokeilunhalu liittyy mielestäni nuoruuteen ja jos sellaista harrastaa toisen ihmisen tunteiden kustannuksella aikuisena, ei ole kypsynyt, eikä sun ihastus kuulostakaan siltä.)
        Voin kertoa omasta kokemuksesta, että kun aluksi itsellänikin 😳salaa ihastuin naiseen, tuli freudilaisia lipsahduksia ja huomasin vastustavan aluksi sitä tunnetta, se oli voimakas herääminen! Tämän naisen seurassa tuntui niin voimakas magneetti, että hampaat kalisi, jos puhuin kahden kesken (harvoin) ja olin hämmennyksen vallassa. Olen ollut pitkään naimisissa ja vaikka en saanut vastakaikua, heräsin totaalisesti. Hän laukaisi minussa uinuneita puolia, joita en tiennyt olemassa olevankaan. Mies aluksi ajatteli, että tämä on ohi menevä vaihe, mutta sanoin, ettei ole. En ole koskaan koskenutkaan naiseen seksuaalisesti, mutta mutta tiedän varmasti rauhallisella tyyneydellä, että olen muuttunut ja se on pysyvää. Kun olen seksuaalisesti herännyt, ei ole epäilystäkään kumpi sukupuoli saa mielikuvitukseni ja sisimpäni eloon. ( tämä on nyt ehkä vähän turhan intiimi paljastus, mutta sanontahan silti: olen jopa kokeillut miltä tuntuu ajatella miestä, kun kosken itseeni, ei onnistu enään, ei vaan onnistu! Näin jopa siihen liittyvän unen, jossa ikään kuin se ”lamppu napsahti” kiinni😅 se tunne loppui, totaalisesti. (Tunne mieheen oli aikaisemminkin sellaista väkinäistä työntämistä, mutta elin niin koska halusin olla uskollinen ja olemme aina eläneet yhdessä).

        Olen kokenut syyllisyyttä, etten pysty enään ollenkaan mieheen. Jähmetyn ja menen lukkoon, jos hän tulee selän taakse yms, hän onneksi ymmärtää ja ei lähentele. Meillä on kaikki muuten niin hyvin elämässä, että olen itsekäs. Raastavaa, hieman helpottaa luovuttaa, kun lapset jo melko isoja. Jos jatkaisin tässä tilanteessa joutuisin kieltämään liian ison osan omaa ydinminuuttani. Ulkopuolisista voi vaikuttaa ihan hullulta, koska kaikki muu arki ja toimii loistavasti, he eivät kuitenkaan näe sisälle, kuinka yksin syvemmällä tasolla tässä ollaan. Hupsista, tuli vähän pitkä teksti. On kiva kun voi jakaa ajatuksia😊

        Ymmärrän hyvin ettet halua kaikkea täällä kertoa ja olet varovainen😊

        Lisään vielä: näin ihan mielettömän ihania unia ihastuksestani, ne sai mut tajuamaan koko jutun ja vastustamisen ym. Noloa myöntää, mutta olen aijemmin suhtautunut homoseksuaaleihin kielteisesti. ...kuinkas sitten kävikään, nyt olen itse täysi lesbo😅joku siinä kai sit alitajuisesti pelotti, nyt ei ole paluuta entiseen!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen alle 40. Olemme tutustuneet töissä, mutta en ole korkeammassa asemassa. Tämä ympäristökin on hankala, koska ainakin itse pelkään, että töissä tulisi kiusallisia tilanteita kertomisen jälkeen.

        Kaikki aikanaan, uskon, että ne asiat lutviutuvat omalla painollaan, kunhan saatte toisiinne yhteyden😉

        Mä niin toivon sulle onnea ja iloa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En nyt halua yllyttää liikaa, kun en voi oikeasti tietää teidän tilanteesta mitään. (Tietty kokeilunhalu liittyy mielestäni nuoruuteen ja jos sellaista harrastaa toisen ihmisen tunteiden kustannuksella aikuisena, ei ole kypsynyt, eikä sun ihastus kuulostakaan siltä.)
        Voin kertoa omasta kokemuksesta, että kun aluksi itsellänikin 😳salaa ihastuin naiseen, tuli freudilaisia lipsahduksia ja huomasin vastustavan aluksi sitä tunnetta, se oli voimakas herääminen! Tämän naisen seurassa tuntui niin voimakas magneetti, että hampaat kalisi, jos puhuin kahden kesken (harvoin) ja olin hämmennyksen vallassa. Olen ollut pitkään naimisissa ja vaikka en saanut vastakaikua, heräsin totaalisesti. Hän laukaisi minussa uinuneita puolia, joita en tiennyt olemassa olevankaan. Mies aluksi ajatteli, että tämä on ohi menevä vaihe, mutta sanoin, ettei ole. En ole koskaan koskenutkaan naiseen seksuaalisesti, mutta mutta tiedän varmasti rauhallisella tyyneydellä, että olen muuttunut ja se on pysyvää. Kun olen seksuaalisesti herännyt, ei ole epäilystäkään kumpi sukupuoli saa mielikuvitukseni ja sisimpäni eloon. ( tämä on nyt ehkä vähän turhan intiimi paljastus, mutta sanontahan silti: olen jopa kokeillut miltä tuntuu ajatella miestä, kun kosken itseeni, ei onnistu enään, ei vaan onnistu! Näin jopa siihen liittyvän unen, jossa ikään kuin se ”lamppu napsahti” kiinni😅 se tunne loppui, totaalisesti. (Tunne mieheen oli aikaisemminkin sellaista väkinäistä työntämistä, mutta elin niin koska halusin olla uskollinen ja olemme aina eläneet yhdessä).

        Olen kokenut syyllisyyttä, etten pysty enään ollenkaan mieheen. Jähmetyn ja menen lukkoon, jos hän tulee selän taakse yms, hän onneksi ymmärtää ja ei lähentele. Meillä on kaikki muuten niin hyvin elämässä, että olen itsekäs. Raastavaa, hieman helpottaa luovuttaa, kun lapset jo melko isoja. Jos jatkaisin tässä tilanteessa joutuisin kieltämään liian ison osan omaa ydinminuuttani. Ulkopuolisista voi vaikuttaa ihan hullulta, koska kaikki muu arki ja toimii loistavasti, he eivät kuitenkaan näe sisälle, kuinka yksin syvemmällä tasolla tässä ollaan. Hupsista, tuli vähän pitkä teksti. On kiva kun voi jakaa ajatuksia😊

        Ymmärrän hyvin ettet halua kaikkea täällä kertoa ja olet varovainen😊

        Kiitos, kun kerroit tämän. Osa kertomaasi tuntui niin tutulle. (Sivusta)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä vaikuttaa olevan kahta koulukuntaa. Varmasti on uteliaita/kokeilunhaluisia heteroita, mutta ihastukseni ei vaikuta sellaiselta. Hän on niin ystävällinen ja muut huomioon ottava.

        En halua kertoa ihan kaikkea, mutta nämä tilanteet liittyvät katseisiin ja sellaisiin asioihin, joita hän on sanonut ja tehnyt.

        Ap.

        Kannattaa pitää varansa, puheet on puheita ja teot on erikseen. Ei pahalla mutta vaikutat vähän turhan myötäilevältä, muista pitää oikeuksistasi kiinni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa pitää varansa, puheet on puheita ja teot on erikseen. Ei pahalla mutta vaikutat vähän turhan myötäilevältä, muista pitää oikeuksistasi kiinni.

        Hyvä, että täällä myös tsempataan varovaisuuteen👍(Sydänsurut on tuskaa) Kaiken heräämisen ihanuuden keskellä!

        Terv. Pitkien tekstien kirjoittelija


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa pitää varansa, puheet on puheita ja teot on erikseen. Ei pahalla mutta vaikutat vähän turhan myötäilevältä, muista pitää oikeuksistasi kiinni.

        Joo, joillakin lähtee järki päästä heti jos viehättävä nainen vilkaisee, eikä sen koommin ole omasta tahdosta tietoakaan. No mitäpä se mulle kuuluu sinänsä:D


      • Anonyymi

        Ystävyys on kirosana nykyään tällä palstalla, sitä ei kannata mainita, ellei halua saada häiriköitä kimppuunsa.

        Minua kiinnostaisi keskustella kanssasi, mutta täällä se on valitettavasti mahdotonta, jos asut paikkakunnalla, jossa järjestetään liveryhmiä, niin suosittelen sinulle niitä, kun ne taas alkavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ystävyys on kirosana nykyään tällä palstalla, sitä ei kannata mainita, ellei halua saada häiriköitä kimppuunsa.

        Minua kiinnostaisi keskustella kanssasi, mutta täällä se on valitettavasti mahdotonta, jos asut paikkakunnalla, jossa järjestetään liveryhmiä, niin suosittelen sinulle niitä, kun ne taas alkavat.

        Saa muuten nähdä alkavatko edes tämän vuoden puolella, epäilen vähän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ystävyys on kirosana nykyään tällä palstalla, sitä ei kannata mainita, ellei halua saada häiriköitä kimppuunsa.

        Minua kiinnostaisi keskustella kanssasi, mutta täällä se on valitettavasti mahdotonta, jos asut paikkakunnalla, jossa järjestetään liveryhmiä, niin suosittelen sinulle niitä, kun ne taas alkavat.

        Eihän tässä ketjussa kukaan ole häirinnyt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saa muuten nähdä alkavatko edes tämän vuoden puolella, epäilen vähän.

        Niin, en minäkään oikein jaksa siihen uskoa, menee varmaan ensi vuoteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän tässä ketjussa kukaan ole häirinnyt

        Ei olekaan vielä ihme kyllä, mutta ajattelin vaan varoittaa, ettei tule ap:lle yllätyksenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen alle 40. Olemme tutustuneet töissä, mutta en ole korkeammassa asemassa. Tämä ympäristökin on hankala, koska ainakin itse pelkään, että töissä tulisi kiusallisia tilanteita kertomisen jälkeen.

        Voi olla tai sitten ei. Riippuu siitäkin miten toinen sen ottaa. Sitähän taas ei voi tietää. Muu taas riippuu siitä mitä yhdessä sovitaan, jos siis yhteen päädytään, että miten ollaan töissä. Mä olisin helpottunut, jos asiat voisi kahden kesken puhua oli lopputulos sitten mikä vaan. Ei tarttis arvailla ja saisi työstää tämän mielestä pois tai sitten siihen syvempään yhteyteen päin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ystävyys on kirosana nykyään tällä palstalla, sitä ei kannata mainita, ellei halua saada häiriköitä kimppuunsa.

        Minua kiinnostaisi keskustella kanssasi, mutta täällä se on valitettavasti mahdotonta, jos asut paikkakunnalla, jossa järjestetään liveryhmiä, niin suosittelen sinulle niitä, kun ne taas alkavat.

        Mitkä live tapahtumat? Olen aika ummikko 😅, olis kyl tosi kiva jutella ja jakaa elämää kasvotusten vastaavissa tilanteissa olevien kanssa. Oli sitten kummalla puolella tahansa tarinaa. Olis kyl aika hienoa, jos joku päivä meistä jokainen, vois tulla tänne kertomaan miten tilanteet meni.

        Meillä keskustelua aiheesta miehen kanssa, prosessointia, irrottamista, eteenpäin menoa, vähän suruakin ydinperhe ideaalin rikkoutumisesta, en voi vaan laittaa enään itseäni sivuun ja elää pelkkiä velvollisuuksia täyttäen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitkä live tapahtumat? Olen aika ummikko 😅, olis kyl tosi kiva jutella ja jakaa elämää kasvotusten vastaavissa tilanteissa olevien kanssa. Oli sitten kummalla puolella tahansa tarinaa. Olis kyl aika hienoa, jos joku päivä meistä jokainen, vois tulla tänne kertomaan miten tilanteet meni.

        Meillä keskustelua aiheesta miehen kanssa, prosessointia, irrottamista, eteenpäin menoa, vähän suruakin ydinperhe ideaalin rikkoutumisesta, en voi vaan laittaa enään itseäni sivuun ja elää pelkkiä velvollisuuksia täyttäen.

        Vastaus oli tarkoitettu ap:lle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitkä live tapahtumat? Olen aika ummikko 😅, olis kyl tosi kiva jutella ja jakaa elämää kasvotusten vastaavissa tilanteissa olevien kanssa. Oli sitten kummalla puolella tahansa tarinaa. Olis kyl aika hienoa, jos joku päivä meistä jokainen, vois tulla tänne kertomaan miten tilanteet meni.

        Meillä keskustelua aiheesta miehen kanssa, prosessointia, irrottamista, eteenpäin menoa, vähän suruakin ydinperhe ideaalin rikkoutumisesta, en voi vaan laittaa enään itseäni sivuun ja elää pelkkiä velvollisuuksia täyttäen.

        Oon samankuuloisessa tilanteessa. Ootko jutellu jollekin aiheesta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oon samankuuloisessa tilanteessa. Ootko jutellu jollekin aiheesta?

        Seksuaalisen suuntautumisen löytymisestä olen kertonut lähimmille; miehelle, äidille, veljelle ja siskolle, myös muutamalle läheiselle ystävälle. Ystävistä toinen on psykologi ammatiltaan, hänen kanssa keskusteltu syvällisemmin. Kaksi kertaa olen käynyt sateenkaaripapin kanssa puhumassa aiheesta sielunhoidollisesti.

        Mielenkiintoista tietty olisi jutella jonkun kanssa joka käy itse samaa prosessia läpi.

        Mikä tilanteesi on? Oletko jutellut jollekin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En nyt halua yllyttää liikaa, kun en voi oikeasti tietää teidän tilanteesta mitään. (Tietty kokeilunhalu liittyy mielestäni nuoruuteen ja jos sellaista harrastaa toisen ihmisen tunteiden kustannuksella aikuisena, ei ole kypsynyt, eikä sun ihastus kuulostakaan siltä.)
        Voin kertoa omasta kokemuksesta, että kun aluksi itsellänikin 😳salaa ihastuin naiseen, tuli freudilaisia lipsahduksia ja huomasin vastustavan aluksi sitä tunnetta, se oli voimakas herääminen! Tämän naisen seurassa tuntui niin voimakas magneetti, että hampaat kalisi, jos puhuin kahden kesken (harvoin) ja olin hämmennyksen vallassa. Olen ollut pitkään naimisissa ja vaikka en saanut vastakaikua, heräsin totaalisesti. Hän laukaisi minussa uinuneita puolia, joita en tiennyt olemassa olevankaan. Mies aluksi ajatteli, että tämä on ohi menevä vaihe, mutta sanoin, ettei ole. En ole koskaan koskenutkaan naiseen seksuaalisesti, mutta mutta tiedän varmasti rauhallisella tyyneydellä, että olen muuttunut ja se on pysyvää. Kun olen seksuaalisesti herännyt, ei ole epäilystäkään kumpi sukupuoli saa mielikuvitukseni ja sisimpäni eloon. ( tämä on nyt ehkä vähän turhan intiimi paljastus, mutta sanontahan silti: olen jopa kokeillut miltä tuntuu ajatella miestä, kun kosken itseeni, ei onnistu enään, ei vaan onnistu! Näin jopa siihen liittyvän unen, jossa ikään kuin se ”lamppu napsahti” kiinni😅 se tunne loppui, totaalisesti. (Tunne mieheen oli aikaisemminkin sellaista väkinäistä työntämistä, mutta elin niin koska halusin olla uskollinen ja olemme aina eläneet yhdessä).

        Olen kokenut syyllisyyttä, etten pysty enään ollenkaan mieheen. Jähmetyn ja menen lukkoon, jos hän tulee selän taakse yms, hän onneksi ymmärtää ja ei lähentele. Meillä on kaikki muuten niin hyvin elämässä, että olen itsekäs. Raastavaa, hieman helpottaa luovuttaa, kun lapset jo melko isoja. Jos jatkaisin tässä tilanteessa joutuisin kieltämään liian ison osan omaa ydinminuuttani. Ulkopuolisista voi vaikuttaa ihan hullulta, koska kaikki muu arki ja toimii loistavasti, he eivät kuitenkaan näe sisälle, kuinka yksin syvemmällä tasolla tässä ollaan. Hupsista, tuli vähän pitkä teksti. On kiva kun voi jakaa ajatuksia😊

        Ymmärrän hyvin ettet halua kaikkea täällä kertoa ja olet varovainen😊

        Kiitos tästä pitkästä viestistä ja kiitos ihan kaikille muillekin kommentoijille. On ollut mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia ja ajatuksia.

        Olen itse tajunnut suuntautumiseni ehkä joskus 13-14-vuotiaana, mutta uskon, että ihmisten seksuaalisuus muuttuu läpi elämän. En itsekään tiedä aina, olenko ihan täysin lesbo vai vähän bi. Ajattelen joskus miehiä seksuaalisessa mielessä, mutta en osaisi kuvitella olevani suhteessa miehen kanssa, enkä koe mitään romanttisia tunteita heitä kohtaan.

        Minusta vaikutat ihanalta ja aikuismaisesti tilanteeseen suhtautuvalta. Minulle jäi viestistäsi vaikutelma, että haluat ajatella kaikkien parasta ja hoitaa tilanteen niin, ettei kukaan joutuisi kärsimään. Mielestäni sinun ei tarvitse kokea syyllisyyttä. Et voi vaikuttaa noihin tunteisiin itse. Olisi väärin sekä itseäsi että muita kohtaan elää valheessa. Joskus pitää ajatella myös itseään. Ainakin minä olen taipuvainen ylikilttyteen ja oman hyvinvointini unohtamiseen ja on ollut todella vaikeaa opetella ajattelemaan joskus itseäänkin.

        Onneksi aloitin tämän keskustelun, koska on ollut hyvä lukea muiden kokemuksia. Olen vähän pessimisti, joten uskon edelleen siihen, että olen mahdollisesti vain ylitulkinnut ihastustani. Minulle on vähän vaikeaa muutenkin tutustua ihmisiin syvällisemmin ja minulla on jonkunlainen hylätyksi/torjutuksi tulemisen pelko. Sitten pelkään myös tuottavani ihastukselleni pettymyksen, jos hän sattuisikin olemaan naisista kiinnostunut, mutta juttu ei toimisikaan minun kanssani,

        Jossain viesteissä oli puhetta livetapaamisista. Täällä minun asuinseuduillani ei ole mitään toimintaa vähemmistöille. En tunne ketään muita lesboja. Täälläkin palstalla olen törmännyt joskus puheeseen lesbopiireistä ja itse vaan ihmettelen, että mitkä ihmeen piirit. :D Olisi mukavaa tavata muita ihan livenä vaikka kahvittelun tai ulkoilun ja juttelun merkeissä.

        ap.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos tästä pitkästä viestistä ja kiitos ihan kaikille muillekin kommentoijille. On ollut mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia ja ajatuksia.

        Olen itse tajunnut suuntautumiseni ehkä joskus 13-14-vuotiaana, mutta uskon, että ihmisten seksuaalisuus muuttuu läpi elämän. En itsekään tiedä aina, olenko ihan täysin lesbo vai vähän bi. Ajattelen joskus miehiä seksuaalisessa mielessä, mutta en osaisi kuvitella olevani suhteessa miehen kanssa, enkä koe mitään romanttisia tunteita heitä kohtaan.

        Minusta vaikutat ihanalta ja aikuismaisesti tilanteeseen suhtautuvalta. Minulle jäi viestistäsi vaikutelma, että haluat ajatella kaikkien parasta ja hoitaa tilanteen niin, ettei kukaan joutuisi kärsimään. Mielestäni sinun ei tarvitse kokea syyllisyyttä. Et voi vaikuttaa noihin tunteisiin itse. Olisi väärin sekä itseäsi että muita kohtaan elää valheessa. Joskus pitää ajatella myös itseään. Ainakin minä olen taipuvainen ylikilttyteen ja oman hyvinvointini unohtamiseen ja on ollut todella vaikeaa opetella ajattelemaan joskus itseäänkin.

        Onneksi aloitin tämän keskustelun, koska on ollut hyvä lukea muiden kokemuksia. Olen vähän pessimisti, joten uskon edelleen siihen, että olen mahdollisesti vain ylitulkinnut ihastustani. Minulle on vähän vaikeaa muutenkin tutustua ihmisiin syvällisemmin ja minulla on jonkunlainen hylätyksi/torjutuksi tulemisen pelko. Sitten pelkään myös tuottavani ihastukselleni pettymyksen, jos hän sattuisikin olemaan naisista kiinnostunut, mutta juttu ei toimisikaan minun kanssani,

        Jossain viesteissä oli puhetta livetapaamisista. Täällä minun asuinseuduillani ei ole mitään toimintaa vähemmistöille. En tunne ketään muita lesboja. Täälläkin palstalla olen törmännyt joskus puheeseen lesbopiireistä ja itse vaan ihmettelen, että mitkä ihmeen piirit. :D Olisi mukavaa tavata muita ihan livenä vaikka kahvittelun tai ulkoilun ja juttelun merkeissä.

        ap.

        Minä kirjoitin niistä livetapaamisista, semmoisia ei taida olla pienemmillä paikkakunnilla, täältä Helsingistä on hyvä huudella. Millä suunnalla sinä muuten asut?

        Sinun ihastuksesi varmasti aloittaa keskustelun teidän välisestä suhteesta, jos on siitä halukas puhumaan. Hän takuulla ymmärtää, että sinä et sitä voi tehdä, kun hän on varattu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos tästä pitkästä viestistä ja kiitos ihan kaikille muillekin kommentoijille. On ollut mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia ja ajatuksia.

        Olen itse tajunnut suuntautumiseni ehkä joskus 13-14-vuotiaana, mutta uskon, että ihmisten seksuaalisuus muuttuu läpi elämän. En itsekään tiedä aina, olenko ihan täysin lesbo vai vähän bi. Ajattelen joskus miehiä seksuaalisessa mielessä, mutta en osaisi kuvitella olevani suhteessa miehen kanssa, enkä koe mitään romanttisia tunteita heitä kohtaan.

        Minusta vaikutat ihanalta ja aikuismaisesti tilanteeseen suhtautuvalta. Minulle jäi viestistäsi vaikutelma, että haluat ajatella kaikkien parasta ja hoitaa tilanteen niin, ettei kukaan joutuisi kärsimään. Mielestäni sinun ei tarvitse kokea syyllisyyttä. Et voi vaikuttaa noihin tunteisiin itse. Olisi väärin sekä itseäsi että muita kohtaan elää valheessa. Joskus pitää ajatella myös itseään. Ainakin minä olen taipuvainen ylikilttyteen ja oman hyvinvointini unohtamiseen ja on ollut todella vaikeaa opetella ajattelemaan joskus itseäänkin.

        Onneksi aloitin tämän keskustelun, koska on ollut hyvä lukea muiden kokemuksia. Olen vähän pessimisti, joten uskon edelleen siihen, että olen mahdollisesti vain ylitulkinnut ihastustani. Minulle on vähän vaikeaa muutenkin tutustua ihmisiin syvällisemmin ja minulla on jonkunlainen hylätyksi/torjutuksi tulemisen pelko. Sitten pelkään myös tuottavani ihastukselleni pettymyksen, jos hän sattuisikin olemaan naisista kiinnostunut, mutta juttu ei toimisikaan minun kanssani,

        Jossain viesteissä oli puhetta livetapaamisista. Täällä minun asuinseuduillani ei ole mitään toimintaa vähemmistöille. En tunne ketään muita lesboja. Täälläkin palstalla olen törmännyt joskus puheeseen lesbopiireistä ja itse vaan ihmettelen, että mitkä ihmeen piirit. :D Olisi mukavaa tavata muita ihan livenä vaikka kahvittelun tai ulkoilun ja juttelun merkeissä.

        ap.

        Kiitos, syyllisyys on niin iso edessä oleva käsiteltävä asia. Olisi ollut unelma antaa omille lapsille ehjä perhe, aikanaan mahdollinen tuleva isovanhemmuus jne, mutta en voi elää koko elämääni itseni sivuuttaen.

        Tekstisi, sanojen asettelun ja ajatusten perusteella, en usko että voisit olla kenellekkään riittämätön, luota siihen! Minun ongelma on syyllisyyden käsittely, voisiko sinulla olla töitä itseluottamuksen vahvistamisen kanssa. Hyvä suhde voi toki myös sitä vahvistaa, mutta vahvempia olette yhdessä, jos olet siinä asiassa pääosin itsesi varassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä kirjoitin niistä livetapaamisista, semmoisia ei taida olla pienemmillä paikkakunnilla, täältä Helsingistä on hyvä huudella. Millä suunnalla sinä muuten asut?

        Sinun ihastuksesi varmasti aloittaa keskustelun teidän välisestä suhteesta, jos on siitä halukas puhumaan. Hän takuulla ymmärtää, että sinä et sitä voi tehdä, kun hän on varattu.

        Siis miten niin ymmärtää? Monet ajattelee juuri päin vastoin, että sinkku lähestyy varattua, jos on lähestyäkseen sillä eihän varattu voi sellaista tehdä. Varattu voi antaa sitten pakit jos on antaakseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis miten niin ymmärtää? Monet ajattelee juuri päin vastoin, että sinkku lähestyy varattua, jos on lähestyäkseen sillä eihän varattu voi sellaista tehdä. Varattu voi antaa sitten pakit jos on antaakseen.

        Mitä höpötät ihan älyttömiä, kuka muka noin ajattelee, sinä elät mielikuvitusmaailmassa, kukaan täysjärkinen ei lähesty varattua, semmoinen olisi ihan sopimatonta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis miten niin ymmärtää? Monet ajattelee juuri päin vastoin, että sinkku lähestyy varattua, jos on lähestyäkseen sillä eihän varattu voi sellaista tehdä. Varattu voi antaa sitten pakit jos on antaakseen.

        Ei kannata yleistää. Kyllä minä ajattelen ennemmin niin, että sen jolla ei ole ketään tai joka ei vaikkapa ole naimisissa on paljon suurempi kynnys lähestyä varattua. Vaikka jotain tuntuisi olevan ilmassa. Toisen suhdetta ei kukaan varmasti halua rikkoa tai antaa itsestään sellaista kuvaa. Toista kunnioitetaan ja jos toisella olisi tunteita, itse jäisin odottamaan että toinen kertoisi niistä tai saisi vanhan suhteen päätökseen. Lisäksi vapaalla osapuolella voi olla tunne, että ei voi tai edes tahtoisi kilpailla olemassaolevan kumppanin kanssa...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kannata yleistää. Kyllä minä ajattelen ennemmin niin, että sen jolla ei ole ketään tai joka ei vaikkapa ole naimisissa on paljon suurempi kynnys lähestyä varattua. Vaikka jotain tuntuisi olevan ilmassa. Toisen suhdetta ei kukaan varmasti halua rikkoa tai antaa itsestään sellaista kuvaa. Toista kunnioitetaan ja jos toisella olisi tunteita, itse jäisin odottamaan että toinen kertoisi niistä tai saisi vanhan suhteen päätökseen. Lisäksi vapaalla osapuolella voi olla tunne, että ei voi tai edes tahtoisi kilpailla olemassaolevan kumppanin kanssa...

        Asia on juuri noin, kuka tahansa tajuaa tuon, jos viitsii vähän ajatella, semmoinen varatun lähestyminen olisi todella sopimatonta, muiden suhteita pitää kunnioittaa.

        Minusta ap voi hyvin luottaa siihen, että hänen ihastuksensa aloittaa keskustelun asiasta, jos semmoista ei tapahdu, se tarkoittaa, ettei hän halua olla tekemisissä yleensäkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä höpötät ihan älyttömiä, kuka muka noin ajattelee, sinä elät mielikuvitusmaailmassa, kukaan täysjärkinen ei lähesty varattua, semmoinen olisi ihan sopimatonta.

        Ei siinä sen sen sopimattomampaa ole jos on ihastunut varattuun, niin kertoo tunteistaan jos siihen tulokseen tulee. Varattu voi sitten kertoa olevansa varattu ja asia on sillä kuitattu. Tai sitten varattu voi kertoa tilanteestaan mikä se ikinä onkin. Varatulla on ihan oma tahto ja aivot eikä häntä noin vaan kukaan vie jos hän ei sitä itse tahdo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei siinä sen sen sopimattomampaa ole jos on ihastunut varattuun, niin kertoo tunteistaan jos siihen tulokseen tulee. Varattu voi sitten kertoa olevansa varattu ja asia on sillä kuitattu. Tai sitten varattu voi kertoa tilanteestaan mikä se ikinä onkin. Varatulla on ihan oma tahto ja aivot eikä häntä noin vaan kukaan vie jos hän ei sitä itse tahdo.

        Sinä vaan yrität käännellä ja väännellä selvää asiaa, semmoinen on ihan turhaa, kyllä pallo on tuommoisessa tilanteessa varatulla osapuolella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä vaan yrität käännellä ja väännellä selvää asiaa, semmoinen on ihan turhaa, kyllä pallo on tuommoisessa tilanteessa varatulla osapuolella.

        Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, ei tästä mitään lakipykälää ole.... Kumpi tahansa saa kertoa tai jättää kertomatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, ei tästä mitään lakipykälää ole.... Kumpi tahansa saa kertoa tai jättää kertomatta.

        Niin, mutta ap:n kannattaa odottaa, että toinen osapuoli aloittaa keskustelun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, mutta ap:n kannattaa odottaa, että toinen osapuoli aloittaa keskustelun.

        Uskomaton jankuttaja... anna jo olla.

        Ap tekee miten parhaaksi näkee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskomaton jankuttaja... anna jo olla.

        Ap tekee miten parhaaksi näkee.

        Sinähän siinä jankutat, minä vaan vastaan.


    • Anonyymi

      Eiköhän ihmiset vois erota niistä parisuhteistaan jos ei toimi. Sit vois alkaa etsii uutta, pitääkö sitä voita saada leivän molemmil puolil.

      • Anonyymi

        Kyllä, tämähän olisi obtimaalisin lähtökohta.

        Edelleen: pitkien tekstien kirjoittaja


    • Anonyymi

      Joku on mennyt ihastumaan Alfanaaraaseen.
      Pikainen guiguilu googlella ei tuonut toivottua tulosta.
      Joten, Alfanaaras on semmonen, että häneen ihastuvat miehet ja naiset.
      Horoskooppimerkeistä leijonalla joitakin näitä samoja piirteitä.

      Seurustelukumppanina aivan ihana, mutta kumppanilla pitää olla hyvin vahva itsetunto eli ei saa olla taipumusta mustasukkaisuuteen.
      Mieti millaista olisi elo, jos kaikki olisivat puolisoosi ihastuneita/rakastuneita.
      Saa huomata miten luovia ihmiset ovatkaan, koittaessaan tehdä vaikutusta kultaasi.

      VarjoSusi

    • Anonyymi

      Mulla on sama tilanne kuin aloittajalla. Tapasin kuutisen vuotta sitten hetero-oletetun parisuhteessa olevan naisen, jonka kanssa koin ihan ensimmäisestä hetkestä käsittämätöntä yhteenkuuluvuuden ja onnen tunnetta.

      Pientä flirttiä pidemmälle en aio mennä, ellei hänen parisuhdestatuksensa muutu sinkuksi. Kunnioitan muiden parisuhteita, enkä halua olla pettäjien kanssa missään tekemisissä.

      • Anonyymi

        Kuusi vuotta on pitkä aika. Ole realistinen, älä anna jos et itsekkin saa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuusi vuotta on pitkä aika. Ole realistinen, älä anna jos et itsekkin saa.

        No samaa mieltä, mitä elämäntuhlausta tuommoinen aika odotella ketään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No samaa mieltä, mitä elämäntuhlausta tuommoinen aika odotella ketään.

        ... flirtti tietenkin eri asia, eikä tarkoita kaikille sen enempää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No samaa mieltä, mitä elämäntuhlausta tuommoinen aika odotella ketään.

        Älä viitsi matkia.


    • Anonyymi

      Lähes samanlainen tilanne täälläkin. Tuntuu todella vaikealta, ettei voi tehdä mitään. Mietin koko ajan kuinka olen voinut päätyä tähän tilanteeseen ja miten pääsisin tästä pois. Olen tosi surullinen ja itken usein öisin.

      En valitettavasti osaa auttaa mitenkään, koska en itsekään tiedä mitä tekisin tämän asian kanssa. Halusin vain kertoa, että meitä on monta.

    • Anonyymi

      Ei voi olla hetero jos on ollut aloitteellinen.

    • Anonyymi

      Hämmästyttää kerta kerralta, miten valmiita naiset ovat pettämään ja jättämään perheensä ”itsensä löytääkseen”. En itse haluaisi sekaantua pettäjään, oli syy mikä hyvänsä. Edellinen suhde kunnioituksella loppuun ennen uusia. Tunnen itsekin yhden tällaisen herääjän ja lapset jääneet sivuosaan äidin hyppiessä lyhyistä suhteista toisiin naisten kanssa ja esitellen aina uuden ”äitipuolen”.

      • Anonyymi

        Ihmiset eroavat monista syistä.

        Mutta kyllä siinä ihan muut asiat ovat taustalla, jos hylkää lapsensa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmiset eroavat monista syistä.

        Mutta kyllä siinä ihan muut asiat ovat taustalla, jos hylkää lapsensa.

        Ei mainittu että olisi lapsiaan hylännyt..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mainittu että olisi lapsiaan hylännyt..

        No onhan tuollainen käytös lasten hylkäämistä, mietipä vähän🧠


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No onhan tuollainen käytös lasten hylkäämistä, mietipä vähän🧠

        Eiköhän äiti tässä vain ajattele, että ”elää vihdoin omannäköistään elämää” ja ”etsii rakkautta” ja lapset ovat tämän uuden nuoruuden kärsijöitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän äiti tässä vain ajattele, että ”elää vihdoin omannäköistään elämää” ja ”etsii rakkautta” ja lapset ovat tämän uuden nuoruuden kärsijöitä.

        On se tietynlaista hylkäämistä sekin. Voisiko sen uuden kumppanin kanssa seurausta ei lapsi viikoilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mainittu että olisi lapsiaan hylännyt..

        "jättämään perheensä"

        Sama asia.


    • Anonyymi

      Kuinka ap aikoo toimia?

    • Anonyymi

      ... ja muistakaa, seksuaalisena suuntautumisena hetero on itseasiassa joustava. Cis on oikea termi, jos puhutaan ihmisestä, jonka romanttinen ja seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu vain ja ainoastaan vastakkaiseen sukupuoleen. Hetero voi siis ihastua ja rakastua samaankin sukupuoleen toisinaan. Vaikka pääosin pitäisikin vastakkaisesta sukupuolesta.

    • Anonyymi

      Lesbot ihastuvat paremman näköisiin naisiin.

    • Anonyymi

      Mihin aloittaja katosi?

      • Anonyymi

        Minuakin kiinnostaisi kuulla, miten tämä tilanne kehittyy.


    • Anonyymi

      Teidän asianne ei selviä koskaan, jos ette keskustele keskenänne suoraan ja avoimesti.

      • Anonyymi

        Sama koskee kaikkia.


    • Anonyymi

      Ap täällä.

      En oikein tiedä, mikä olisi parasta. Olen lukenut näitä vastauksia ja miettinyt omaakin tilannettani. En usko, että aloitan itse keskustelua tai kysyn suoraan mitään. Pelkään edelleen, että olen vain ylitulkinnut koko tilanteen. Nolaisin vain itseni, jos menen kysymään mitään. Muutenkin korona on erottanut meidät ja voi olla, ettemme edes näe enää tilanteen palauduttua normaaliksi. En myöskään haluaisi tuntea olevani mikään kakkosvaihtoehto kenellekään.

      Ja haluaisin edelleen korostaa joillekin vastaajille, että en ole hajottamassa kenenkään perhettä. Olen ollut ennenkin ihastunut varattuun, mutta en ole saanut mitään vastakaikua tunteilleni ja ei minulle tulisi mieleenkään lähteä tyrkyttämään itseäni sellaisessa tilanteessa.

      • Anonyymi

        Hyvä päätös, kyllä vastapuoli ottaa kontaktia ja avaa keskustelun jos on kiinnostunut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä päätös, kyllä vastapuoli ottaa kontaktia ja avaa keskustelun jos on kiinnostunut.

        Ihmettelen vaan tätä, että miksi hän sitten flirttailee. Ehkä minun pitää lopettaa siihen vastaaminen, koska eihän tässäkään ole mitään järkeä. Alan kallistumaan tuohon vaihtoehtoon, että minulla oli pelissä enemmän tunteita kuin hänellä. Nolottaa, että aloitin tänän keskustelun. Nyt kaikki näkee, miten hölmö olin. Rakkaus ei ole kyllä tehty minua varten.


      • Anonyymi

        Hyvä päätös. Työskentele tunne tasolla, että pääset eteen päin. Esim älä katso netissä hänen kuvia. Olen antanut toisen suuntaisia viestejä tässä ketjussa, ehkä olen vähän naivi ja itse heräämiseni hartarapilvessä. Olen se 37v. hetero joka vielä naimisissa.

        Tajusin juuri, että olen saattanut joskus itse ”antaa signaaleja” vahingossa, kun en millään tasolla tiedostanut että nainen voi ihastua naiseen. Nyt kun olen miettinyt, niin tulee joitakin naisia mieleen joiden käytös on jäänyt mieleen, kun olen ihmetellyt kummallista tunnelmaa, en kuitenkaan yhtään osannut ajatella, että olisi ihastunut minuun, sitä se on tainnut olla.

        Nyt tiedostan, enkä ole enään yhtä ”aurinkoinen”, joka suuntaan. Tarkempi käytöksestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä päätös. Työskentele tunne tasolla, että pääset eteen päin. Esim älä katso netissä hänen kuvia. Olen antanut toisen suuntaisia viestejä tässä ketjussa, ehkä olen vähän naivi ja itse heräämiseni hartarapilvessä. Olen se 37v. hetero joka vielä naimisissa.

        Tajusin juuri, että olen saattanut joskus itse ”antaa signaaleja” vahingossa, kun en millään tasolla tiedostanut että nainen voi ihastua naiseen. Nyt kun olen miettinyt, niin tulee joitakin naisia mieleen joiden käytös on jäänyt mieleen, kun olen ihmetellyt kummallista tunnelmaa, en kuitenkaan yhtään osannut ajatella, että olisi ihastunut minuun, sitä se on tainnut olla.

        Nyt tiedostan, enkä ole enään yhtä ”aurinkoinen”, joka suuntaan. Tarkempi käytöksestä.

        Edellinen, olepa nyt rehellinen itsellesi. Oletko antanut signaalit vahingossa ja tullut tälle palstallekin vahingossa :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmettelen vaan tätä, että miksi hän sitten flirttailee. Ehkä minun pitää lopettaa siihen vastaaminen, koska eihän tässäkään ole mitään järkeä. Alan kallistumaan tuohon vaihtoehtoon, että minulla oli pelissä enemmän tunteita kuin hänellä. Nolottaa, että aloitin tänän keskustelun. Nyt kaikki näkee, miten hölmö olin. Rakkaus ei ole kyllä tehty minua varten.

        Ei tarvitse nolostua! Jotkin ihmiset tykkäävät siitä että heitä ihaillaan ja ovat aurinkoisia joka suuntaan, että pysyvät valokeilassa. Myös hyvä käytös ja ystävällisyys voi olla tätä hyväksynnän hakua.

        Olen saanut tosi paljon tästä viestiketjusta Ja se on sinun ansiotaso! Minäkin ”häpäisin” itseni kun kuvittelin, että ihastus olisi ihastunut minuun ja laitoin hänelle tosi rohkeita viestejä ja lähestyin työajan alkopuolella niillä. Tulkitsin omaksi parhaaksi, kun hän vastasi niihin työajan ulkopuolella. Hän kohteliaasti torjui, tajusi varmaan paremmin kuin itsekkään aluksi, että minä olen ihastunut. Nolotti, mutta toisaalta voi olla ylpeä että uskalsi. Ihastukseni on niin ammattilainen, että varmasti ymmärsi minua, eikä ajatellut mitään pahaa. Olet AP rohkea kun uskalsit ihastua.

        Kannattaa valita jatkatko ihastumista vai kysytkö suoraan. Jos et pysty keskustelemaan asiasta kannattaa ottaa etäisyyttä ja pitää itsestä huolta.

        Tässä viesti ketjussa on ollut minullekin ihan hirveästi opittavaa, olen ottanut lauseita joita yritän muistaa kun tunteet vievät. Pää kylmänä.

        37v


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmettelen vaan tätä, että miksi hän sitten flirttailee. Ehkä minun pitää lopettaa siihen vastaaminen, koska eihän tässäkään ole mitään järkeä. Alan kallistumaan tuohon vaihtoehtoon, että minulla oli pelissä enemmän tunteita kuin hänellä. Nolottaa, että aloitin tänän keskustelun. Nyt kaikki näkee, miten hölmö olin. Rakkaus ei ole kyllä tehty minua varten.

        Rakkaus on kaikkia varten, kauko ihastuminen ja pitkittäminen ei ketään varten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmettelen vaan tätä, että miksi hän sitten flirttailee. Ehkä minun pitää lopettaa siihen vastaaminen, koska eihän tässäkään ole mitään järkeä. Alan kallistumaan tuohon vaihtoehtoon, että minulla oli pelissä enemmän tunteita kuin hänellä. Nolottaa, että aloitin tänän keskustelun. Nyt kaikki näkee, miten hölmö olin. Rakkaus ei ole kyllä tehty minua varten.

        Et ole missään määrin ollut hölmö. Ethän ole edes tehnyt vielä mitään, paitsi ihastunut. Ja vaikka olisitkin niin ei siinäkään mitään hölmöä välttämättä ole. Eikä siinä että jos sinulla on enemmän tunteita kuin hänellä. Vaikka sitäkään ei voi tietää.
        Jos olisin itse ihastunut ja hän flirttailisi niin en kyllä pysyisi "housuissani" vaan todellakin tekisin jotain. Itse olen ihastunut, eikä toinen osapuoli edes flirttaile, ja olen silti sekaisin hänestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edellinen, olepa nyt rehellinen itsellesi. Oletko antanut signaalit vahingossa ja tullut tälle palstallekin vahingossa :D

        Tällä palstalla olen ihan rehellisesti ja herännyt lesboksi ja mielenkiinnolla ja innolla osallistun.

        Heterona en ihan oikeasti ymmärtänyt että nainen voi ihastua naiseen. Olen ollut itsellenikin ihan totaalisen kiinni, kunnes tämä eräs ihana nainen sai minut totaalisesti heräämään. Olin (varsinkin nuorempana) tosi miellyttämishaluinen ja halusin että on hyvä tunnelma, olin se aurinkoinen valokeilassa viihtyvä ihminen. Lapsuuden kodin jäänne, käytösmalli.

        Aloin heräämään vasta kaksi vuotta sitten ja nyt jälkeen päin tajuan asioita ja vähän nolottaakin semmoinen hyväksynnänhaluisuus jota voidaan tulkita myös flirtiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tarvitse nolostua! Jotkin ihmiset tykkäävät siitä että heitä ihaillaan ja ovat aurinkoisia joka suuntaan, että pysyvät valokeilassa. Myös hyvä käytös ja ystävällisyys voi olla tätä hyväksynnän hakua.

        Olen saanut tosi paljon tästä viestiketjusta Ja se on sinun ansiotaso! Minäkin ”häpäisin” itseni kun kuvittelin, että ihastus olisi ihastunut minuun ja laitoin hänelle tosi rohkeita viestejä ja lähestyin työajan alkopuolella niillä. Tulkitsin omaksi parhaaksi, kun hän vastasi niihin työajan ulkopuolella. Hän kohteliaasti torjui, tajusi varmaan paremmin kuin itsekkään aluksi, että minä olen ihastunut. Nolotti, mutta toisaalta voi olla ylpeä että uskalsi. Ihastukseni on niin ammattilainen, että varmasti ymmärsi minua, eikä ajatellut mitään pahaa. Olet AP rohkea kun uskalsit ihastua.

        Kannattaa valita jatkatko ihastumista vai kysytkö suoraan. Jos et pysty keskustelemaan asiasta kannattaa ottaa etäisyyttä ja pitää itsestä huolta.

        Tässä viesti ketjussa on ollut minullekin ihan hirveästi opittavaa, olen ottanut lauseita joita yritän muistaa kun tunteet vievät. Pää kylmänä.

        37v

        Totta, jotkut voivat pelkästään huomion hakuisuuttaan käyttäytyä flirttaavasti ja viettelevästi. Se ei välttämättä liity ollenkaan flirtin kohteeseen, eikä osoita mitään kiinnostusta häneen, vaan voi johtua esim vaille jäämisestä lapsuuden kodissa. Mikäli ap:n nainen kuuluu näihin ihmisiin, hänellä ei välttämättä ole ollut mitään aikeita ap:n suhteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta, jotkut voivat pelkästään huomion hakuisuuttaan käyttäytyä flirttaavasti ja viettelevästi. Se ei välttämättä liity ollenkaan flirtin kohteeseen, eikä osoita mitään kiinnostusta häneen, vaan voi johtua esim vaille jäämisestä lapsuuden kodissa. Mikäli ap:n nainen kuuluu näihin ihmisiin, hänellä ei välttämättä ole ollut mitään aikeita ap:n suhteen.

        Jotkut ei ihastu helposti. He saattavat hauskuuttaa itseään flirttailemalla ja luulla toistenkin tekevän niin. Silloin ei tule mieleen, että toinen voi palavasti ihastua flirtistä. Satuttaa kai harva kuitenkaan toista haluaa.


    • Anonyymi

      Nyt kyllä kaduttaa, että aloitin tämän keskustelun. Olisi pitänyt alun perinkin ymmärtää eikä olla näin tyhmä. Miten minulle aina käykin näin. Onneksi en ole puhunut ihastukselleni mitään. Varmaan kuolisin häpeästä. Nytkin tekisi mieli vajota maan alle!! Onneksi olen pitänyt aika matalaa profiilia joka tapauksessa. Toivottavasti hän ei ole tajunnut mitään. Ehkä tämä on ollut omia päänsisäisiäni harhoja. Ihastun aina vääriin ihmisiin. Rakkautta ei kyllä selvästi ole tarkoitettu minulle.

      No, opinpahan kaksi asiaa:
      1. En enää ikinä vastaa mihinkään varatun taholta tulevaan signaaliin
      2. En ikinä elämässäni aio nolata itseäni tekemällä mitään aloitteellista.

      Nyt häivyn pois täältä ja jätän koko palstan. Olen nolannut itseni täälläkin. Pahoittelen aiheuttamaani vaivaa.

      • Anonyymi

        Lopeta jo toi nöyristely tai pilaat kohta kaikkien meikäläisten maineen :D Sä et ole tehnyt mitään väärää, itsehän se nainen sua on piirittänyt. Nyt kuule ryhdistäydyt ja ajattelet, että antaa olla jos ei kelpaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lopeta jo toi nöyristely tai pilaat kohta kaikkien meikäläisten maineen :D Sä et ole tehnyt mitään väärää, itsehän se nainen sua on piirittänyt. Nyt kuule ryhdistäydyt ja ajattelet, että antaa olla jos ei kelpaa.

        Se flirtti nainen tässä on nolo, et sinä! Saisi vähän ajatella käytöstään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se flirtti nainen tässä on nolo, et sinä! Saisi vähän ajatella käytöstään.

        Ei flirttailussa mitään noloa ole.


    • Anonyymi

      Voi luoja, nyt Ap:llä menee niin säälittävän itsesääliseksi nuo jutut, että en uskoisi että aikuinen on kyseessä. Anteeksi nyt vain, kun sanon näin suoraan!

      Pakenet vain, koska et uskalla tunnustaa sun tunteita. Mutta syy ei ole se, miksi luulet. Oikeasti ehkä pelkäätkin, että pakit saadessasi joudut luopumaan ihastuksen tunteesta, ihmismieli kun valitee mieluummin mielihyvän kuin ei mielihyvää ollenkaan. Jos vastaus olisi ei, joutuisit luopumaan kaikesta siitä mitä olet pääsi sisällä rakentanut.

      • Anonyymi

        Joo, vaikuttaa joltain mt-potilaalta tai jotenkin keskenkasvuiselta . Ei ihme, ettei ihastus kiinnostu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo, vaikuttaa joltain mt-potilaalta tai jotenkin keskenkasvuiselta . Ei ihme, ettei ihastus kiinnostu.

        Jaahas taas tänne ilmeistyi tämä jarisillsnpää kommentoimaan.


    • Anonyymi

      Jos flirttaaminen ei ole selkeää eli jää kysymys olenko tulkinnut väärin, ei kannata lähteä olettamaan mitään saatikka toimimaan oletusten mukaisesti. Vakavasti kiinnostunut antaa kiinnostuksestaan selkeitä merkkejä.

      Joskus varatut haluavat testata viehätysvoimaansa myös muihin, mistä aiheutuu väärinkäsityksiä ja testauksen kohde saattaa harhautua luulemaan testausta kiinnostukseksi. Tässä ei ole mitään noloa muiden kuin testaajan kannalta.

      Pyri jättämään tämä nainen huomiotta ja toimimaan mahdollisessa kanssakäymisessä asiallisesti.

      • Anonyymi

        Jestas mitä ohjeita, kuulostaa koirankouluttajan oppaasta kopioidulta😂


    • Anonyymi

      Mun mielestä taas tuolla oli ihan selkeitä kiinnostuksen merkkejä, itse ehdottomasti ottaisin selvää onko oikeasti kiinnostunut.

      Älkää ihmiset vaatiko liikoja, se riippuu ihmisestä, mikä on kenenkin lähestymistapa. Ette siis voi olettaa, että joku lähestyy teitä omien olettamuksienne mukaan "kunnolla".

    • Anonyymi

      Olen lueskellut tätä ketjua ja se on ihan totta, että haaveilut varatusta kannattaa unohtaa heti alkuunsa. Vaikka varattukin olisi kiinnostunut ja haluaisi kokeilla naisen kanssa olemista. Sinkku on tässä kuviossa ikuinen kolmas pyörä / kakkosvaihtoehto, vaikka varatulla ei olisi ollut tunteita puolisoaan kohtaan enää vuosiin.

      Tässä mielenkiintoista luettavaa salasuhteista. Jutussa puhutaan naisesta ja miehestä, mutta ihan hyvin sen voi soveltaa lesboon, heteroon, biseksuaaliin tai myöhäisheränneeseen.
      https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/sinkkunainen-etko-paase-irti-varatusta-miehesta/

      Mielestäni salarakkaaksi eli ikuiseksi kakkoseksi alistuminen kertoo jostain traumoista. Henkilö ikään kuin kokee, ettei ole aidon rakkauden arvoinen, pelkää sitoutua tai hakee hyväksyntää. Tuollainen suhde raastaa itsetunnon pohjalukemiin. En tiedä, mitä varattu hakee tällaisesta suhteesta, mutta varmaan siihenkin löytyy joku psykologinen selitys. En ole kuullut koskaan, että salasuhde päätyisi oikeaan suhteeseen. Vaikka varattu eroaisi, hän ei todennäköisesti päädy yhteen salarakkaansa kanssa vaan löytää jonkun ihan ulkopuolisen.

      • Anonyymi

        Kaikilla ihmisillä on psyykessä juttuja, jotka vaikuttavat nykyhetkeen tai siihen millaista elämää hän kulloinkin elää - mutta se ei tarkoita automaattisesti että olisi traumatisoitunut. Myös jos sattuu ihastumaan varattuun niin ei se kyllä mikään automaattinen trauman merkki ole. Nuo tilanteet ovat tosi yksilöllisiä eikä ihastuminen tai rakastuminen katso aikaa, paikkaa tai olosuhteita - se vaan tapahtuu.

        Itse olen ollut ihastunut varattuun, mutta ei se multa kyllä mitään itsetuntoa vienyt. Olin kyllä aika sinisilmäinen, mutta niin kai on kaikki ennen kuin käy jotakin ja siitä kai taas oppii. Kaikesta huolimatta tapasin ihmisen, jota en varmaan koskaan unohda. Nyt tiedän, miten syvästi voi oikeasti tuntea, enkä tahdokkaan olla enää entiseni! Kyllä noista kokemuksista voi silti jäädä jotain positiivistakin käteen, ne on osa kasvua ja kehitystä. Neuvo selviytymiseen on, että tee jotakin, mistä olet aina haaveillut mitä et koskaan uskaltaisi tai uskoisi mahdolliseksi (esim. perusta kahvila Nizzaan).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikilla ihmisillä on psyykessä juttuja, jotka vaikuttavat nykyhetkeen tai siihen millaista elämää hän kulloinkin elää - mutta se ei tarkoita automaattisesti että olisi traumatisoitunut. Myös jos sattuu ihastumaan varattuun niin ei se kyllä mikään automaattinen trauman merkki ole. Nuo tilanteet ovat tosi yksilöllisiä eikä ihastuminen tai rakastuminen katso aikaa, paikkaa tai olosuhteita - se vaan tapahtuu.

        Itse olen ollut ihastunut varattuun, mutta ei se multa kyllä mitään itsetuntoa vienyt. Olin kyllä aika sinisilmäinen, mutta niin kai on kaikki ennen kuin käy jotakin ja siitä kai taas oppii. Kaikesta huolimatta tapasin ihmisen, jota en varmaan koskaan unohda. Nyt tiedän, miten syvästi voi oikeasti tuntea, enkä tahdokkaan olla enää entiseni! Kyllä noista kokemuksista voi silti jäädä jotain positiivistakin käteen, ne on osa kasvua ja kehitystä. Neuvo selviytymiseen on, että tee jotakin, mistä olet aina haaveillut mitä et koskaan uskaltaisi tai uskoisi mahdolliseksi (esim. perusta kahvila Nizzaan).

        Ei nyt tietenkään aina ole traumoja. Mutta jos jää roikkumaan siihen oikein pitkäksi aikaa tai odottelee vuodesta toiseen, jos varattu pian eroaisi, niin mietin vain, mitä sellaisesta saa. Miksi jäädä salasuhteeseen kakkosvaihtoehdoksi, kun jonkun toisen kanssa olisi mahdollisuus aitoon, molemminpuoleiseen rakkauteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikilla ihmisillä on psyykessä juttuja, jotka vaikuttavat nykyhetkeen tai siihen millaista elämää hän kulloinkin elää - mutta se ei tarkoita automaattisesti että olisi traumatisoitunut. Myös jos sattuu ihastumaan varattuun niin ei se kyllä mikään automaattinen trauman merkki ole. Nuo tilanteet ovat tosi yksilöllisiä eikä ihastuminen tai rakastuminen katso aikaa, paikkaa tai olosuhteita - se vaan tapahtuu.

        Itse olen ollut ihastunut varattuun, mutta ei se multa kyllä mitään itsetuntoa vienyt. Olin kyllä aika sinisilmäinen, mutta niin kai on kaikki ennen kuin käy jotakin ja siitä kai taas oppii. Kaikesta huolimatta tapasin ihmisen, jota en varmaan koskaan unohda. Nyt tiedän, miten syvästi voi oikeasti tuntea, enkä tahdokkaan olla enää entiseni! Kyllä noista kokemuksista voi silti jäädä jotain positiivistakin käteen, ne on osa kasvua ja kehitystä. Neuvo selviytymiseen on, että tee jotakin, mistä olet aina haaveillut mitä et koskaan uskaltaisi tai uskoisi mahdolliseksi (esim. perusta kahvila Nizzaan).

        Samaa ajattelen minä. Ja samat kokemukset varattuun naiseen ihastumisesta. Mitään ei koskaan tapahtunut, pysyimme ystävinä. Silti haaveilin ja varmasti olin sinisilmäinen. Jossain vaiheessa ymmärsin, että minunkin täytyy elää omaa elämääni. Tunteet eivät ole hävinneet, mutta uskon kaikella olevan tarkoituksensa. Se mitä tapahtuu tapahtukoon, kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Ketään tai mitään ei voi liiaksi jäädä odottamaan tai toisen tahtoa muuttaa. Luulen, että ystäväni sisimmässään tietää tunteistani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikilla ihmisillä on psyykessä juttuja, jotka vaikuttavat nykyhetkeen tai siihen millaista elämää hän kulloinkin elää - mutta se ei tarkoita automaattisesti että olisi traumatisoitunut. Myös jos sattuu ihastumaan varattuun niin ei se kyllä mikään automaattinen trauman merkki ole. Nuo tilanteet ovat tosi yksilöllisiä eikä ihastuminen tai rakastuminen katso aikaa, paikkaa tai olosuhteita - se vaan tapahtuu.

        Itse olen ollut ihastunut varattuun, mutta ei se multa kyllä mitään itsetuntoa vienyt. Olin kyllä aika sinisilmäinen, mutta niin kai on kaikki ennen kuin käy jotakin ja siitä kai taas oppii. Kaikesta huolimatta tapasin ihmisen, jota en varmaan koskaan unohda. Nyt tiedän, miten syvästi voi oikeasti tuntea, enkä tahdokkaan olla enää entiseni! Kyllä noista kokemuksista voi silti jäädä jotain positiivistakin käteen, ne on osa kasvua ja kehitystä. Neuvo selviytymiseen on, että tee jotakin, mistä olet aina haaveillut mitä et koskaan uskaltaisi tai uskoisi mahdolliseksi (esim. perusta kahvila Nizzaan).

        Minä en ainakaan ikimaailmassa alkaisi mihinkään salasuhteeseen kenenkään kanssa, haluan puhua elämästäni avoimesti läheisten kanssa, enkä minä ymmärrä, miten semmoisen asian voisi salata edes, kun näkisiväthän sen kaikki, kun jossakin liikuttaisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en ainakaan ikimaailmassa alkaisi mihinkään salasuhteeseen kenenkään kanssa, haluan puhua elämästäni avoimesti läheisten kanssa, enkä minä ymmärrä, miten semmoisen asian voisi salata edes, kun näkisiväthän sen kaikki, kun jossakin liikuttaisiin.

        Tämä tuli vahingossa väärän viestin perään.


      • En lukenut vielä tekstiä, kommentoin silti väliin. Itse varattuna, vaikka mies tietäisi ihastukseni ja juttuni en pystyisi pimittämään, tai etenemään ennen aikojaan alkaneessa suhteessa Ilman avointa puhetta ,kaikkien osapuolien kanssa. Vaikka siltä osin omatunto olisi puhdas, että kaikki tietäisi kaiken ja missä vaiheessa mennään, tuntuisi väärältä edetä esim.puhelinsoittoihin, koskettelu tai suutelu vaiheeseen. Tuntuisi että pettäisin uuden suhteen, sen toisen ihmisen tekemällä Hänelle niin. Siinä ei olisi riittävästi toisen arvostusta.


      • Anonyymi
        TiuhtinWau kirjoitti:

        En lukenut vielä tekstiä, kommentoin silti väliin. Itse varattuna, vaikka mies tietäisi ihastukseni ja juttuni en pystyisi pimittämään, tai etenemään ennen aikojaan alkaneessa suhteessa Ilman avointa puhetta ,kaikkien osapuolien kanssa. Vaikka siltä osin omatunto olisi puhdas, että kaikki tietäisi kaiken ja missä vaiheessa mennään, tuntuisi väärältä edetä esim.puhelinsoittoihin, koskettelu tai suutelu vaiheeseen. Tuntuisi että pettäisin uuden suhteen, sen toisen ihmisen tekemällä Hänelle niin. Siinä ei olisi riittävästi toisen arvostusta.

        Ei kai puhelinsoitto ole etenemistä?

        Sinänsä asiaan sanoisin, että itse en ole koskaan ollut kiinnostunut salasuhteista, oli syy niihin mikä tahansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai puhelinsoitto ole etenemistä?

        Sinänsä asiaan sanoisin, että itse en ole koskaan ollut kiinnostunut salasuhteista, oli syy niihin mikä tahansa.

        Samaa mietin, miten juttu yleensä pysyisi vireillä ilman kontaktia...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai puhelinsoitto ole etenemistä?

        Sinänsä asiaan sanoisin, että itse en ole koskaan ollut kiinnostunut salasuhteista, oli syy niihin mikä tahansa.

        Tarkoitan sellaisia Jokapäiväisiä tuntien puheluita, joita rakastuneena voi haluta tehdä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitan sellaisia Jokapäiväisiä tuntien puheluita, joita rakastuneena voi haluta tehdä.

        Tuntien puheluita päivittäin, kuulostaa aika raskaalta, hei prinsessa tiuhtinwau, vaikka tunteita oliski😅
        Toivottavasti sopiva kukonpoikanen aikanaan kuitenki löytyy.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai puhelinsoitto ole etenemistä?

        Sinänsä asiaan sanoisin, että itse en ole koskaan ollut kiinnostunut salasuhteista, oli syy niihin mikä tahansa.

        Hyvä sinulle, suojaat itsesi tiedostamalla mitä oksetusta ja itsepetosta salasuhteisiin liittyy.

        Kunhan korona helpottaa hakeudun muiden lesbojen seuraan. Haluan etsiä vertaistukea ja saada ystäviä.

        Oma ongelma on se, että miten saan pidettyä itseni aisoissa, jos joku ihana nainen osuu tämän itsetutkiskelun ja vertaistuki etsikko aikana kohdalle. Mutta tosiaan se on OMA ongelma. Rautaisia hermoja, voimaa ja jäitähattuun, varmasti tulen tarvitsemaan. Miten toimin tilanteessa, jossa yritän kulkea laput silmillä, koska en ole vielä valmis antamaan kaikkea ja minua tullaan lähestymään? Siinä kohtaa en tiedä voinko vaan yrittää olla rationaalinen ja kävellä ohi, koska aika ei ole oikea.

        Näitä keskusteluja, kun lukee ja itse on prosessissa se myöhäänherännyt ”kuolaava” halunsa padonnut ja sisäänsä piilottanut nainen tulee mieleen, että on hyvä pitää yllä varoittavaa ja ilmiön tiedostava keskustelua esillä.

        Varatut kannattaa kiertää kaukaa, myöhäänheränneet vielä kauempaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuntien puheluita päivittäin, kuulostaa aika raskaalta, hei prinsessa tiuhtinwau, vaikka tunteita oliski😅
        Toivottavasti sopiva kukonpoikanen aikanaan kuitenki löytyy.

        Kiitos reaalimaailmaan palauttamisesta😄🙌, tuollaisen kun saisi olkapäälle istumaan😉


      • Anonyymi
        TiuhtinWau kirjoitti:

        Kiitos reaalimaailmaan palauttamisesta😄🙌, tuollaisen kun saisi olkapäälle istumaan😉

        Siinä olisi varmaan hyvä keikkua ja kukkoilla tarpeen tullen😉


      • Anonyymi
        TiuhtinWau kirjoitti:

        Hyvä sinulle, suojaat itsesi tiedostamalla mitä oksetusta ja itsepetosta salasuhteisiin liittyy.

        Kunhan korona helpottaa hakeudun muiden lesbojen seuraan. Haluan etsiä vertaistukea ja saada ystäviä.

        Oma ongelma on se, että miten saan pidettyä itseni aisoissa, jos joku ihana nainen osuu tämän itsetutkiskelun ja vertaistuki etsikko aikana kohdalle. Mutta tosiaan se on OMA ongelma. Rautaisia hermoja, voimaa ja jäitähattuun, varmasti tulen tarvitsemaan. Miten toimin tilanteessa, jossa yritän kulkea laput silmillä, koska en ole vielä valmis antamaan kaikkea ja minua tullaan lähestymään? Siinä kohtaa en tiedä voinko vaan yrittää olla rationaalinen ja kävellä ohi, koska aika ei ole oikea.

        Näitä keskusteluja, kun lukee ja itse on prosessissa se myöhäänherännyt ”kuolaava” halunsa padonnut ja sisäänsä piilottanut nainen tulee mieleen, että on hyvä pitää yllä varoittavaa ja ilmiön tiedostava keskustelua esillä.

        Varatut kannattaa kiertää kaukaa, myöhäänheränneet vielä kauempaa.

        Olisiko jo aika myöntää itsellesi ja myös muille ettet etsi vertaistukea tai ystäviä vaan suhdetta :D Anteeksi vaan sen näkee kyllä erittäin selvästi läpi kirjoituksistasi ja siitä kuinka koko ajan tartut "prinsseihin" ja jokaiseen viestiin :D :D


      • Anonyymi kirjoitti:

        Siinä olisi varmaan hyvä keikkua ja kukkoilla tarpeen tullen😉

        Tämä prinsessa laittaa jäitä hattuun, tässä kohdassa😉


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olisiko jo aika myöntää itsellesi ja myös muille ettet etsi vertaistukea tai ystäviä vaan suhdetta :D Anteeksi vaan sen näkee kyllä erittäin selvästi läpi kirjoituksistasi ja siitä kuinka koko ajan tartut "prinsseihin" ja jokaiseen viestiin :D :D

        Kyllä myönnän, olen syyllinen, on nälkä ja jano.
        Olipa hyvä, että se tuli heti alkuunsa ilmi anonyymien runoilijoiden kanssa, jospa sitä live maailmassa kykenisi vähän parempaan suoritukseen. Jalka lipsuu itsepetoksen tielle niin helposti.

        Ensisijaisesti haluan vertaistukea ja kavereita, olen niin erilaisista todella umpimielisistä piireistä, kaikki sateenkaarijutut totaalisen vieraita, ystäväpiirissä ei ainuttakaan homoa tai lesboa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisiko jo aika myöntää itsellesi ja myös muille ettet etsi vertaistukea tai ystäviä vaan suhdetta :D Anteeksi vaan sen näkee kyllä erittäin selvästi läpi kirjoituksistasi ja siitä kuinka koko ajan tartut "prinsseihin" ja jokaiseen viestiin :D :D

        Tää on niin totta! Täällä on parikin rouvashenkilöä, jotka selvästi etsivät huomiota parisuhteensa ulkopuolelta. Keski-iän kriisikö se kolkuttelee, kun oma perhe ja parisuhde ei enää kelpaa?


      • Anonyymi
        TiuhtinWau kirjoitti:

        Tämä prinsessa laittaa jäitä hattuun, tässä kohdassa😉

        Kunnioitan sitä, prinsessa, etsi kylmimmät kalikat mitä vain pakkasesta löytyy🙏


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tää on niin totta! Täällä on parikin rouvashenkilöä, jotka selvästi etsivät huomiota parisuhteensa ulkopuolelta. Keski-iän kriisikö se kolkuttelee, kun oma perhe ja parisuhde ei enää kelpaa?

        Mä en kuulu näihin rouvashenkilöihin sinänsä kun en rouva ole, enkä semmoseks ala 😁 mutta jonkin sortin keski-iän kriisiä tässä kyllä varmasti podetaan.


      • Anonyymi
        TiuhtinWau kirjoitti:

        Hyvä sinulle, suojaat itsesi tiedostamalla mitä oksetusta ja itsepetosta salasuhteisiin liittyy.

        Kunhan korona helpottaa hakeudun muiden lesbojen seuraan. Haluan etsiä vertaistukea ja saada ystäviä.

        Oma ongelma on se, että miten saan pidettyä itseni aisoissa, jos joku ihana nainen osuu tämän itsetutkiskelun ja vertaistuki etsikko aikana kohdalle. Mutta tosiaan se on OMA ongelma. Rautaisia hermoja, voimaa ja jäitähattuun, varmasti tulen tarvitsemaan. Miten toimin tilanteessa, jossa yritän kulkea laput silmillä, koska en ole vielä valmis antamaan kaikkea ja minua tullaan lähestymään? Siinä kohtaa en tiedä voinko vaan yrittää olla rationaalinen ja kävellä ohi, koska aika ei ole oikea.

        Näitä keskusteluja, kun lukee ja itse on prosessissa se myöhäänherännyt ”kuolaava” halunsa padonnut ja sisäänsä piilottanut nainen tulee mieleen, että on hyvä pitää yllä varoittavaa ja ilmiön tiedostava keskustelua esillä.

        Varatut kannattaa kiertää kaukaa, myöhäänheränneet vielä kauempaa.

        "Miten toimin tilanteessa, jossa yritän kulkea laput silmillä, koska en ole vielä valmis antamaan kaikkea ja minua tullaan lähestymään?"

        Kylmä totuus on, että harvoin naiset lähestyy vaivaksi asti. Useimpia ei kukaan lähesty, ellei itse ole aktiivinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Miten toimin tilanteessa, jossa yritän kulkea laput silmillä, koska en ole vielä valmis antamaan kaikkea ja minua tullaan lähestymään?"

        Kylmä totuus on, että harvoin naiset lähestyy vaivaksi asti. Useimpia ei kukaan lähesty, ellei itse ole aktiivinen.

        Samaa mieltä, ei tuossa iässä tarvitse naisia jonoksi asti pelätä tulevan, ne ajat ovat olleet jo parikymppisenä, jos koskaan. Onnekas on hän, joka jonkun löytää pysyvämmin rinnalleen lähes nelikymppisenä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kunnioitan sitä, prinsessa, etsi kylmimmät kalikat mitä vain pakkasesta löytyy🙏

        Tuollaisen itseään arvostavan kohdalla ei taida kylmimmätkään jäät riittää.

        Kierrä kaukaa.

        Tule kukkoilemaan vasta, kun ei tarvitse keikkua 😉


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      61
      3757
    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      49
      3000
    3. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      127
      2914
    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      366
      1970
    5. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      73
      1152
    6. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      10
      1141
    7. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      210
      1125
    8. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      27
      949
    9. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      47
      931
    10. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      108
      918
    Aihe